Vierailija

Miten vastaatte (ainaseen) kyseilyy häistä tai siihen ettei häitä ole tulossa/kuulunut? Omat replat alkaa olla jo kuluneet. Tai yleensäkin miksi te ette ole menneet naimisiin?



Minä olisin halunnut naimisiin, mutta mies halusi odottaa. Nyt on kaksi lasta ja yhteistä elämää takana jo yli 10-vuotta. Nyt minä en tahdo enää häitä, jotenkin kornia mennä enää naimisiin. Meillä on omistusasiat sovittu erilaisilla kirjallisilla sopimuksilla. Lapsista on yhteishuoltajuus jne. Avioliittoa ei siis tarvita. Tämä sopii meille enkä halua " juhlia liittoamme 20 000 eurolla 200 tuntemattoman sukulaisen kanssa" .

Sivut

Kommentit (42)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos haluat naimisiin ja kuulut kirkkoon, voi seurakunnan tiloissakin viettää ilmaiseksi juhlia ja tarjota kakkukahvit. (Niinkuin monent vanhempamme muuten tekivät, kun ei rahaa. ökyjuhlat ei tarpeelliset silloin olleet).

Vierailija:

Lainaus:

Niin ja sitten onkin se irtaimisto, autot yms.

TAi jospa käykin niin että menee mies ja lapset? Siinä sitten tappelet miehen sukulaisten kanssa omaisuudestasi. Kaikkein varminta on käydä vihillä, koska jos toisen sukulaiset riitauttaa testamentin (jota harvalla on lainvoimaisena) niin ne voi jopa voittaa.... Mutta kiva että olette siinä uskossa että mitään ei tapahdu yllättäen.




Miten niin tappelet omaisuudestaSI? Kun omaisuus = omat tavarat, oma auto, omat osakkeet jne on virallisesti nimissäsi niin siitä ei tarvitse tapella kenenkään kanssa. Ja jos pariskunta haluaa, niin testamentilla voi sitten turvata miehen omaisuuden naiselle ts toistenpäin ja HAKEA sille lainvoiman. Sisarukset eivät peri silloinkaan.



Jos mies ja lapset kuolee yhtäaikaa, niin enköhän minä mene perässä... saa sitten suku tapella rauhassa perinnöstä, jos se tuollaisessa tilanteessa on tärkeintä.



ps. me olemme naimisissa, mutta ymmärrän silti ettei joku toinen halua naimisiin ja turvaa raha-asiat testamentilla. Jokainen eläkööt tavallaan.

Naimisiin mennään kunhan ehditään ja jaksetaan. Suunnitelmista ollaan yhtä mieltä (maistraattiin kera kahden ystävän, ravintolaan, hotelliin, lentokentälle ja goodbye!), mutta ajankohta on vielä auki.

- lasten syntymä ja heidän elämänsä tärkeät hetket

- koulusta valmistuminen

- uuden kodin valmistuminen ja sinne muutto

- romanttinen lomamatka rakkaan avopuolisoni kanssa



Elämässä on hienoja hetkiä ja aikoja. Minä en koe menettäväni mitään prinsessa hääpuvussa ja juhlapäivällisessä.



Vierailija:

Lainaus:


Se oli elämäni paras päivä




TAi jospa käykin niin että menee mies ja lapset? Siinä sitten tappelet miehen sukulaisten kanssa omaisuudestasi. Kaikkein varminta on käydä vihillä, koska jos toisen sukulaiset riitauttaa testamentin (jota harvalla on lainvoimaisena) niin ne voi jopa voittaa.... Mutta kiva että olette siinä uskossa että mitään ei tapahdu yllättäen.

2 lasta, yhteinen asuntolaina, mitä muita sitoutumuksia enää tarvitaan. Perinnöt saa mennä suoraan lapsille. Ja saako leskeneläkettä edes, jos on jo isot tulot muuten?

Vierailija:

Lainaus:


Kaikille kyselijöille ollaan vastattu, että sit mennään naimisiin kun on varaa omasta pussista järjestää sellaiset partyt kuin halutaan. Ja sitä päivää saa odottaa... Jos kerran elämässä mennään naimisiin, se ei tule tapahtumaan maistraatissa tai nyyttäri-periaattella.








että osaatko sanoa MIKSI menisimme naimisiin. Perintöverot ei ole mikään syy, periihän lapsi meidät molemmat samalla veroprosentilla kuin aviopuolisot. Jos lapsi on alaikäinen, jäljelle jäänyt holhoojahan määrää varallisuudesta. No juu tuo leskeneläkekään ei taida meille riittää syyksi. 10v yhdessä, yksi lapsi ja hyvin porskuttaa:)

Meillä vaan ei ole rahaa juhliin. Asia on minulle kuitenkin niin tärkeä, että odotetaan jos joskus saataisiin rahat kasaan.



Rahasta meillä kiinni koko juttu.

Harva kuitenkaan kuolla kupsahtaa tasan samalla silmänräpäyksellä, joten toiseen puolikkaaseen tulee toisen omaiset mukaan. Puhumattakaan vero- tai eläkeasioista.

Mikäli et ole tehnyt testamenttia, perimysjärjestyksen perustan muodostavat kolme perillisryhmää, sekä leskelle annettu erityisasema.



1. Ensimmäinen perillisryhmä:

rintaperilliset ja heidän jälkeläisensä



Ensimmäiseen perillisryhmään kuuluvat rintaperilliset, mikä tarkoittaa vainajan lapsia. Lapset voivat olla syntyneitä joko avioliitossa, sen ulkopuolella tai olla ottolapsia. Periäkseen isänsä avioliiton ulkopuolella syntyneiden lapsien tulee kuitenkin olla isänsä tunnustamia, tai isyyden tulee olla vahvistettu tuomioistuimen päätöksellä.





Rintaperilliset ovat aina ensisijaisia perijöitä. Perintö jaetaan heidän kesken pääsääntöisesti tasan. Mahdollinen ennakkoperintö on kuitenkin huomioitava sen saaneen perillisen jako-osuudessa.



Mikäli yksi tai useampi rintaperillisistä on kuollut, hänen sijaansa tulevat hänen perillisensä, eli ensisijaisesti hänen lapsensa. Sijaantulo-oikeus on rajaton. Perimysoikeus etenee sukuhaarassa siten, että kuolleen perillisen sijalle tulevat hänen lapsensa.





Jos sukuhaarassa ei kuitenkaan ole perillisiä, jaetaan osuus tasan muiden perillisten kesken.



2. Lesken asema



Rintaperilliset, eli lapset ohittavat lesken perimysjärjestyksessä. Leskellä on kuitenkin oikeus hallita jäämistöä jakamattomana. Tällöin pesänjako tehdään vasta lesken kuoltua.

Rintaperilliset voivat kuitenkin vaatia pesän jakoa heti. Tällöin lesken hallintaan on kuitenkin jätettävä puolisoiden yhteinen koti tai muu jäämistöön kuuluva lesken asunnoksi soveltuva asunto, ellei sellaista jo sisälly lesken henkilökohtaiseen varallisuuteen. Lesken hallintaan on myös jätettävä tavanomainen koti-irtaimisto.

Mikäli rintaperillisiä ei ole, perii leski yksin kuolleen puolison. Näin siitä riippumatta onko puolisoiden välillä ollut avioehtoa vai ei.





Lesken kuoltua hänen jäämistönsä jaetaan tasan ensiksi kuolleen puolison ns. toissijaisten perillisten sekä lesken omien perillisten kesken. Leski ei voi testamentata puolisoltaan perimää osuutta siten, että ensiksi kuolleen puolison ns. toissijaiset perilliset menettäisivät perimysoikeutensa lesken kuoltua. Sen sijaan leski voi elinaikanaan vapaasti määrä omaisuudesta; myydä, vaihtaa tai lahjoittaa sitä.





Mikäli leskeltä ei ole jäänyt perillisiä, perivät ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset myös lesken. Vastaavasti jos lesken kuollessa ei ole olemassa ensin kuolleen puolison toissijaisia perillisiä, saavat lesken perilliset koko jäämistön.





Säädökset lesken perimysoikeudesta koskevat aviopuolisoita, sekä henkilöitä, joiden parisuhde on virallistettu syyskuussa 2001 eduskunnassa hyväksytyn parisuhteiden virallistamista koskevan lain perusteella. Avopuolisot eivät peri toisiaan, eikä heitä koske lesken oikeus hallita jäämistöä. Avopuolisoiden keskinäinen perintö on erikseen turvattava testamentilla.



3. Toinen perillisryhmä:

perittävän vanhemmat, sisarukset ja näiden jälkeläiset



Mikäli perittävältä ei ole jäänyt lapsia eikä perintöoikeuteen oikeutettua puolisoa, siirtyy perintöoikeus toiselle perillisryhmälle, eli perittävän vanhemmille. Mikäli toinen vanhemmista on kuollut, jakavat perittävän sisarukset hänen puoliskonsa. Mikäli molemmat vanhemmat ovat kuolleet, siirtyy perintö kokonaisuudessaan perittävän veljille ja sisarille. Kuolleen veljen tai sisaren sijaan tulevat aina hänen jälkeläisensä. Myös tässä perillisryhmässä sijaantulo-oikeus on rajaton.



4. Kolmas perillisryhmä:

perittävän isovanhemmat, sedät, enot ja tädit



Mikäli perittävällä ei ole ensimmäiseen tai toiseen perillisryhmään kuuluvia, eikä perittävä ollut avioliitossa tai virallistetussa parisuhteessa, siirtyy perintö kolmannelle perillisryhmälle, eli vainajan isovanhemmille tai näiden ollessa kuolleet heidän jälkeläisilleen. Käytännössä kolmas perillisryhmä tarkoittaa lähes aina setiä, enoja ja tätejä. Tässä perillisryhmässä sijaantulo-oikeus rajoittuu isovanhempien lapsiin. Serkut ja pikkuserkut eivät enää peri.



5. Valtio



Mikäli perittävältä ei ole jäänyt jälkeensä edellä mainittuihin kolmeen ryhmään kuuluvia perillisiä, eikä testamenttia ole tehty, menee koko perintö valtiolle.



Ilman perillisiä kuolleista n. 60 % on tehnyt testamentin. Valtion haltuun siirtyy jäämistöjä vuosittain n. 10 miljoonan euron edestä.





***

Perintöverotus



Yksityiset henkilöt ovat lähes aina verovelvollisia saamistaan perinnöistä.





Perintöverotus on progressiivista eli vero on sitä suurempi, mitä enemmän henkilö perii. Lisäksi perilliset on jaettu kolmeen veroluokkaan.



I Veroluokka



Aviopuoliso, parisuhdelain perusteella rekisteröity puoliso, lapsi, avioton lapsi, ottolapsi, isä, äiti, ottovanhemmat, lapsen tai ottolapsen rintaperillinen, avopuoliso joka rinnastetaan testamentin tekijän kuolinvuodelta toimitetussa verotuksessa aviopuolisoon, sekä eräissä tapauksissa kihlakumppani.





II Veroluokka



Veli, sisar, velipuoli, sisarpuoli tai heidän jälkeläisensä.



III VeroluokkaMuut perinnönsaajat





Veronalaisesta perintöosuudesta saa tehdä puoliso- ja alaikäisyysvähennyksen. Jos perintöosuus jää vähennysten jälkeen alle 3.400 euroa, on se verosta vapaa.





Perintöverotusta varten tulee ilmoittaa perunkirjassa mahdolliset ennakkoperinnöt ja kolmen edellisen vuoden aikana saadut muut lahjat.





Sitä ei tarvitse toisille todistella häillä. Olemme olleet yhdessä yli 9 vuotta. Emmekä omista juuri mitään arvokasta.

Meiltä ei juuri kukaan asiaa ihmettele ei edes vanha mummuni ja monet lapselliset ystävämmekin ovat avopareja. Emme taida elää kovinkaan konservatiisvisten ihmisten ympäröiminä.


Mies ei kuitenkaan kuulu kirkkoon ja itse haluaisin mennä kirkossa naimisiin, vaikka ihan pienimuotoisesti, vaikka niin, että olisi vain 2 todistajaa paikalla. Siviilivihkimistä en halua. En myöskään mitään kirkkohäitä, ne maksaisivat liikaa ja olisi jokseenkin nurinkurista, jos sukulaiset juhlisivat hääparia, joka on ollut yhdessä jo yli 10 vuotta ja lapsiakin on.



Tämä on jokseenkin kornia, olen tullut jokin aika sitten uskoon, mutta en ole naimisissa ja lapsiakin on.

Kummasti nämä vakaumukselliset avoliittolaiset saattavat avioitua hyvinkin nopeasti, kun jossain vaiheessa löytävät uuden puolison. Eli puheen avioliiton turhuudesta liittyvät usein siihen, ettei olla halukkaita lopullisesti sitoutumaan juuri tähän puolisoon. Valitettavasti lähipiirissä näitä on tapahtunut.



Omalla kohdallani voisin sanoa, että pitkästä seurustelusta huolimatta avioliitto muutti kuitenkin jotain (vaikka kumpikaan meistä ei odottanut niin käyvän - ajattelimme etukäteen vihkimisen olevan pelkkä muodollisuus). Kyllä se sitoutuminen toiseen ja ajatus siitä, että tässä ollaan nyt yhdessä vahvistui. Ja molemmille tuli samanlainen olo ihan toisen ajatuksista tietämättä - tuli puheeksi sitten myöhemmin.



Onnea matkaan kaikille, toivottavasti noita perintöpykäliä ei tarvita.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat