Seuraa 

Miten toimisitte 5½ v. uhmaikäisen tytön kanssa?



Aina suu mutrussa. Polkee jalkaa ja huutaa tyhmää yms. Ei onneksi kiroile. Kaikesta mikä ei tapahdu helposti ja heti hermostuu. Hermostuksissaan lyö itseään reiteen, polkee jalkaa, murisee ja irvistelee. Viime kevääseen asti käyttäytyi melkein kuin enkeli.



Pikkuveljellä 3 kk on varmaan osansa asiassa. Tykkää veljestään ja paijailee aina. Meille vanhemmille vain äksyilee.



Kauanko tälläinen kausi on teillä kestänyt? Hyviä neuvoja kaivataan. Miten saamme hymyilevän neidin taas takaisin?

Kommentit (4)

Meillä 5 v. poika ja samalta kuulostaa täälläkin. Poika on aika tavoin muuttunut vajaan vuoden sisällä. Alkanut leikkimään hieman agressivisempia ja kovaäänisempiä leikkejäkin ja muutenkin uhmaa on ja paljon. Toisaalta hirmu ihanasti osaa jälkeenpäin jutella kaikesta, halailee ja pyytää anteeksi mutta kun kaikki pitää tehdä kauhean väännön jälkeen. Ja kaikki mitä ei tehdä hänen mielensä mukaan suututtaa.



Ihana poika mutta ihankuin murkkuikäinen asuisi meilläkin...

mutta tuntuu, että negatiivisuus on jatkuvaa. Kaikki tuntuu olevan huonosti. Ahdistaa jo itseäkin, että miten voi asiat ollakin niin huonosti. Välillä tuntuu, että talossa on murkkuikäinen eikä uhmaikäinen :-). Mielestäni perheessämme ei ole mitään vikaa ja lapsuus ollut turvallinen. Ehkä muutos vaan on niin suuri kiltistä hymyilevästä tytöstä mutrusuuksi. Haluaisin tukea lasta positiivisempaan suuntaan. Täytyy vaan jaksaa tämä kausi. Onneksi ei varmaan ole pysyvää :-).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä poika 5-v. ja loppu kesästä alkoi tuollainen kaikesta hermostuminen ja harmistuminen. Minuakin alkoi jonkin ajan päästä väsyttämään se negatiivisuus. Ja minustakin tuntui siltä, että perheessämme on murrosikäinen.

Kovasti on juteltu ja kovasti on laitettu rajoja niissä tilanteissa, joissa negatiivisuus on purkautunut fyysisenä toimintana meihin vanhempiin tai pikkuveljeen. Minusta tuntui siltä, että juuri niitä rajoja taas tarkasteltiin uuden kerran.

Koville on ottanut, mutta täytyy sanoa, että on jo helpottanutkin.

Aaltoliikettä lienee tuo lapsen kehitys kaikkinensa.

Tsemppiä ja voimia teillekin!

ahdistustaan turvallisessa ympäristössä? Hyvin tuntuu affektikontrolli pelaavan ja itsensä hallitsevan.



Meillä ei niinkään, kiroillaan, yritetään lyödä vanhempia, lyödäänkin, ja etenkin sisarusta. Olisi tietysti "kivaa" kun lapsi olisi hymyilevä ja enkelimäisesti käyttäytyvä:-) Mutta eikö toisaalta ole hyvä, että tahtoa löytyy ja kokee perheen ilmapiirin sellaiseksi, että myös kielteinen tunneilmaisu sallittua?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat