Seuraa 

Meidän 3,5-vuotias poika ei oikein osaa tai halua leikkiä yksin vaan tahtoisi aina vanhemman mukaan leikkiin. Meillä kyllä paljon leikitäänkin yhdessä, mutta kun aina ei huvittaisi. Sitten poika kärttää jatkuvasti " äiti, leiki mun kanssa" tai " mitäs tehtäis?" . Käy kyllä kerhossa ja siellä on kavereita, mutta ne on vain siellä. Ei kaipaa heitä muutoin ja jos mennään kaverille kylään leikkisi mielellään kaverin leluilla minun kanssa. Kerhoon menostakin meinasi tulla ongelma ja jäi pari kertaa itkien, syyksi selvisi, että ei haluaisi mennä, koska minä en ole siellä. Meillä on myös kohta yksivuotias tyttö. Siskosta ei ole juuri välittänyt tähän asti. Ei ole mitenkään osoittanut mustasukkaisuutta, mutta pitää häntä lähinnä riesana, joka rikkoo kaiken. Autuas on se hetki kun sisko nukkuu ulkona ja äiti leikkii. Ja leikkii... Loppuuhan tämä tietysti joskus ja sitten itken kun enää kelpaa. :) Jotenkin olin vain ajatellut että tämän ikäisiä kiinnostaa jo toiset lapset enemmän ja yksinkin leikitään vähän kauemmin kuin 5min. Miten muilla? Olisi kiinnostavaa tietää.

Kommentit (3)

leikkivät paljon itsekseeno omia leikkejä ja yhdessä myös. Ovat nyt päivähoidossa, joten en ' ehdi' entiseen malliin päivän aikana leikkiä. Isompi haluaa enemmän äidin kanssa leikkiä - on siihen tottuneempi ja teemme sitä yleensä kahdesstaan kun pikkusisko nukkuu päiväunet. Aikaisemmin kun talossa oli vauva, isosisko leikki silloinkin yksikseen + äidin/isän kanssa. Pikkusisko harvoin vaatii äitiä leikkimään, toki leikin hänenkin kanssaan, mutta ehkä tuo isosiskon seura helpottaa tässä kohdin paljon. Meillä tosin molemmat tytöt on sosiaalisia ja leikkivät hoidossa / aiemmin kerhossa + pihalla muiden lasten kanssa hirmusti. Ja kylässä kyllä leikkivät toisten lasten kanssa eikä vanhempien. Mutta luulen, että esikoisten kohdalla tässä on erilainen juttu joka tapauksessa, tottuvat aikuisseuraan enemmän kuin ne pienemmän ;-) saavat pikkulapsiseuraa koko ajan.



4-vuotias poika kärttää paljon leikkiseuraa. Varsinkin kotipäivinä ja viikonloppuisin. Olen äitiyslomalla ja esikoiseni käy kaksi kertaa viikossa päivähoidossa. Näinä päivinä hän saa riittävästi touhuta omanikäistensä kanssa, joten leikkii hoidon jälkeen hyvin innoissaan kotona itsekseen. Mutta sellaisina päivinä, jolloin ollaan ihan vain kotona, alkaa jossakin vaiheessa se leikkikaverin kärttäminen.



Meillä mies leikkii tosi paljon pojan kanssa, minä taas mieluummin pelaan, luen tai askartelen. Minä myös paremmin viihdyn ulkona pojan kanssa kuin vaikka sisällä autoleikkien parissa. Yleensä teen niin, että kun poika haluaa seuraa, menen hänen kanssaan hetkeksi leikkimään ja pian leikki sujuukin jo ilman minua.



Meillä tuota leikkimistä rajoittaa 8-kuinen vauva, joka tietenkin vaatii aika paljon hoitoa ja huomiota päivän aikaan. Olen yrittänyt selittää pojalle, ettei äiti aina pysty leikkimään. On pakko hoidella niitä kotitöitäkin. Poika varmaa pitää minua tosi tylsänä tyyppinä. Siskon seura ei meidänkään poikaa kiinnosta. Lähinnä sisko on riesa, joka rikkoo leikkejä tms.



Lohdutuksena voin muuten sanoa sen, että vielä puoli vuotta sitten (pojan siis ollessa saman ikäinen kuin sinun poikasi nyt), ei meilläkään kaverit vielä oikein kiinnostanut (kylässä lähinnä ne kaverin lelut). Mutta pikkuhiljaa syksyn ja talven aikana kaveriseura on alkanut kiinnostamaan ja nyt poika jo tosi innoissaan leikkisi toisten lasten kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kärttää myös koko ajan leikkimään, kun ollaan kotona. Jotain pientä tekee itsekseen ja voi esim. värittää, muovailla ja leikkiä jotain, jos jompi kumpi vanhemmista menee hänen huoneeseensa (vaikka ei leikkisi eli voi lukea tms. itse, aika kuitenkin kuluu kotitöistä...).



Kaverin luona tai puistossa leikkii kyllä muiden lasten kanssa. Ystävystyy helposti ja esim. puistossa saa vahtia koko ajan, että missähän se nyt menee.



Eli jos on suurinpiirtein samanikäinen kaveri tai isompi, joka jaksaa puuhata pienen kanssa niin on aivan innoissaan ja äiti voi häipyä minne haluaa (jos voisi) - puistossa tässä yksi päivä pari ekaluokkalaistakin ottivat pojan mukaan jalkapallopeliin, osasivat tosi hienosti olla pienemmän kanssa ja poika oli ihan myyty!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat