Vierailija

Täällä yksin tai lasten kanssa istuskelen ja mieli punoo kiihtyvää raivoa. Mies aamusta tyrkytti ihan oma-aloitteisesti kerrankin minulle vapaata ja sovimme, että menen huomenna yöksi sukulaisiin. Lähdin ruokakauppaan ja kun palasin, oli miehen kavereita ilmaantunut maisemiin. Tuumin vain, että sovin sitten sen huomisen yökylän. "MITÄ, MINKÄ?! Niin, ei kai me sitä sovittu, että menet jo aamupäivästä. Niin tai mene sittenkin sunnuntaina." Sitten mies häipyi kahville kavereille ja on sillä tiellä vieläkin. Soittelin syömään ja sanoi, että söi jo päivällä kun lapset nukkuivat. Ei raukka uskalla tulla kotiin, että voisin tarkemmin sopia lähtöni. Kuvittelee, että kun ei tule kotiin vasta kun nukun, niin meno on sillä unohdettu.



Voi fidu, että ärsyttää. Tämä ei ole ensimmäinen kerta tai AINA, kun sovimme menostani yksin jonnekin, niin ilmaantuu esteitä. Joko "harvoin" nähtyjä kavereita, pakollisia remontti yms. juttuja, joissa lapset on jaloissa. En taatusti peru menoani, ainoa vain että sitten mies kiukkuaa lapsille ja laittelee minulle sitten viestejä "joko tulet, tule aamusta, maito loppui, tule jo".



Tokihan voin joustaa ja mennä vasta päivällä, mutta en pääse sitten ystävien kanssa shoppailemaan kun on lauantai... Ja kun sunnuntaina jo täytyy tulla kotiin, niin en ehdi sitten mitään.



Pitääkö teillä mies aina sovitut jutut vai ilmaantuuko melkein joka kerta jotain "todella yllättävää" ja itse joudut sitten perumaan?

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat