aloitin taas uuden pinon kun ei ainkaan näknyt uutta pino. Hyvää viikonloppua kaikille :)

Kommentit (18)

Meillä ei olla vielä mitään ostettu tulokkaalle, kun on pelkoja että jotain voi käydä. Mulla on inhottavasti ollu pientä vuotoa ja kun on eka raskaus, niin minähän panikoin kaikesta kokoajan.



Työnimenä on toukka, aika neutraali mun mielestä, ehkä vähän enemmän poikamainen. En oikeen tiedä mistä se keksittiin, tuli vaan jostakin käyttöön.



Tänä aamuna on onllu vähän pahaolo, mutta aika hyvä toisaalta, asiat jotenkin muuttu paljon konkreettisemmiksi sen ultran jälkeen, niin pahaolokin on musta vähän erilaista. Millään ei jaksaisi mennä töihin tai kouluun, mutta pakkohan se on. Haluisin jäädä kotiin makaamaan sohvalle koko päiväksi. Ehkä katella ikkunasta auringon paistetta.

Työnimigallub: Meillä mahassa asustaa Murmeli. Mies sen keksi ja on ihan hauska. Musta on tyttömäinen, mutta mä oon varma, että meillä tehdään vain poikia. Esikoinen (9 kk) on poika ja kyllähän se toinen poika tänne sopisi. Kumpi vaan on kyllä tietysti aivan yhtä tervetullut. Murmelista meinasi jo tulla Murikka, jotta kuulostaisi poikamaisemmalta.



Vointi on hyvä. Edelleenkään raskaus ei ole mielessä kuin harvoin. Tämä on ihan erilaista kuin esikoisen odotus, jolloin tunnustelin jokaista oiretta enkä varmasti unohtanut hetkeksikään olevani raskaana.



Sisu 7+2 ?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hui kauhistus. Heräsin sitten yöllä viiden jälkeen eikä uni tullu muutamaan tuntiin. Yökötti ja väsytti, mutta eipä auttanut oikeen mikään. No onneksi sain sitten vielä nukuttua ja heräsin vasta tossa yhen aikaan tähän päivään. Kummallista kyllä, mutta kuvotus on vasta nyt alkanu. Toisaaalta se on varmaan ihan hyvä, että välillä on ns. normaali olo.



Mä oon jotenkin aina halunnu sen ison mahan minkä raskaus tuo tullessaan ja jotenkin oon kuvitellut, että sitten saa syödä ihan mitä vaan, mutta kyllä se todellisuus onkin jotain toista, ehkä juuri nyt kun on kuvottavaa ja väsyttää kokoajan, niin haluaisi että se vauva jo tulisi...



Mullakaan ei toi alkuraskauden ultra heti säväyttänyt, avokki valitteli että olin kummallisen hiljanen koko illan. Mutta seuraavana päivänä jotenkin tajusi, että hei mä oon raskaana ja meille tulee vauva. Ilmotin siinä huumassa toisen työpaikan pomollekin ja muutamalle kaverille. Olisi varmaan pitäny hoitaa vanhemmat siinä samassa huumassa. Ehkä mä kerron niille sitten joskus lokakuussa... :D Ihan niin kuin ne ei muka huomaisi sitä ennen. Mua myös pelottaa omien vanhempien reaktio, avokki pelkää molempien vanhempien reaktioita, mutta mä luulen että sen porukat menee ekoista lapsenlapsista vaan hämilleen ja onnesta soikeiksi. Mutta sittenhän sen näkee.



Nyt kyllä on sellanen vellotus mahassa, että on varmaan parempi lopetella ja mennä juomaan kylmää mehua.

Viikonloppu on pyorahtanyt ihan kivasti kayntiin. Mina olen toissa lauantaisin, joten sunnuntai ja maanantai ovat enemmankin niita viikonlopun paivia minulle. Meilla oli illalla vieraita kaymassa ja tuli ahmittua taas mahtavia maaria ruokaa... nyt turvottaa uskomattomasti...



Tyonimesta: Itsellani ei ole viela minkaanlaista nimea, ehken oikein usko tata viela todeksi. Mies kutsuu masua " verovahennykseksi" . Tana vuonna tuli kunnon veromatkyt ja taitaa isanta toivoa hieman parempaa onnea ensivuodeksi. Olisikohan se nimimerkki siis VV? :) (hieman maskuliiniselta tuo kylla kuulostaa)



Sattui muuten perjantai-illallisella mielenkiintoinen juttu. Mies grillasi meille ruokaa, minulle ja esikoiselle kanaa ja itselleen pihvia. En ole syonyt punaista lihaa vuosikausiin ja siksi meilla on aina hieman erilaisia ruokavalioita talossa. Yhtakkia teki kuitenkin ihan kauheasti mieli maistaa sita pihvia ja soinkin siita kunnon palan. Hyvaa oli! Hormoonit hyrraavat... Toinen hormoonijuttu on minulla ilman muuta pinnan palaminen. Hermot menevat koko ajan ja saan oikein varoa etten karju miehelle tai pojalle ihan turhasta. Aina valilla varoittelen miesta ja sanon etta nyt on hermot menossa. Olemme jutelleet asiasta ja han tietaa etta mina silla hetkella olen suurinpiirtein etsimassa syyta etta paasen huutamaan ja vaistyy takavasemmalle. Paasinpahan eilen kirjakauppaan ihan yksin :)



Jaahas, nyt mammaa tarvitaan. Ensi kertaan leidit!



Skusku ja VV 6+0 (jee!)



Minä olen ollut aikaisemmin sitä mieltä, että raskaana oleminen ja synnyttäminen on " minun lajini" , sillä mukavaa ja seesteistä aikaa on ollut ja kerrankin on saanut kulkea reilusti vatsa edellä. Nyt nämä pelot vievät terän koko hommalta. Vaihtaisin pelkäämisen pahaan oloon tältä istumalta! (Palataan asiaan, kun paha olo iskee.)

Siivota tässä pitäs, mutta kun ei jaksa. Älyttömän vetämätön olo. Aamulla olin koiria lähdössä ulkona käyttämään, niin alkoi eteisessä jo huippaamaan, niin piti mennä hetkeksi pitkäkseen, ettei ois vintti pimenny. HIeman ällö oloa, muttei paljon. Eilinen oli tosi hyvä päivä, ei väsyttänyt eikä oksettanut. Tänään pitäs lähteä sukulaisissa käymään ja saa nähdä miten sen kahvinjuonnin osaa välttää. Pitää varmaan miehelle sanoa että ehdottaa teen juontia, kun ilta ja kaikkee. Kyllä mä välillä sitä kahvia juon, mut ei tee yhtään mieli. Ei siis varsinaisesti ällötä, mutta ei kyllä kaipaakaan.



Eilen illalla huomasin että alkoi vatsaa turvottaa ihan kunnolla, piti jo housut aukaista. Mutta saattoi kyllä johtua siitäkin että tuli syötyä aika paljon. Kävin eilen vaa' alla ja oli muka jo kilo tullut lisää painoa. Painohan kyllä vaihtelee aika paljonkin, mutta kyllähän tuo mnun syöminen on ollut aika retuperällä viimeiset pariviikkoa. Pitää ehkä yrittää hillitä. Mulla kyllä varmaan siitäkin syystä tulee tuo paino äkkiä takaisin, kun tiputin tuossa juuri 10kg ja on ruokavalio ollut aika erilainen. Nyt on sitten ihan korkojen kera syönyt kaikkia herkkuja, niin sieltähän ne kilotkin rupeaa takas tulemaan. Kunnon jojoilua.



Työnimestä. Meillä on DJ. Tulee miehen lempinimestä ja junior-sanasta. Mulla on jotenkin poikaolo, vaikka eipä tuosta tiedä mitä sieltä tulee. Ja tietenkin kun siitä varmaan tulee aikamoinen seremoniamestari joka tahtipuikkoaan heiluttaa, niin siinäkin mielessä DJ on hyvä valinta.



Mutta eikai se auta kuin ottaa imuri kauniiseen käteen ja alkaa siivoamaan.



Sanle ja DJ 6+4


Sanle; Kuulostaa tosi tutulta, mulla ikää esikon tullessa vielä vuosi vähemmän kun sulla, eikä ammatista tietookaan, opiskelutkin jäi siinä kesken kun ala alkoi tökkimään ihan kunnolla. Ne on kans olleet sitä mieltä että vissiin liian nuori olin ja kun sitä ammattiakaan ei vielä ollut, työkokemuksesta puhumattakaan..taitaa olla sellainen tämän päivän tyyli muutenkin; eka " uraputkeen" ja sitten vasta lapset. Jotenki se ei oo ikinä ollut mulle tärkeintä vaan lapsista oon tykännyt koko ikäni ja kun sopiva mieskin löytyi, niin enpä nähnyt esteitä..Mut eipä siinä mitään jos niin tekee, tää vaan miun mielipide.

Ja meillä on ainakin neiti valloittanut aiemmin niin myrtsit isovanhemmat ihan täysin:) Kunhan saivat eka sulatella asiaa ja kun näkivät nyytin niin ihan myytyjä olivat.


Sanle; Muistan kans esikon odotusajoilta tuon, et kahvi ällötti ihan tosissaan ja kuitenkin piti just sukulaisvierailuista selvitä(yleensä siis kahvia juon..) ja se oli kuulemma alkanutkin epäilyttämään..



Eppuliina; Ymmärrän kyllä, et jos raskausaikana on ongelmia(todella pahaa oloa,oksentelua, vuotoja yms. ikävää) niin mieluummin haluais vaan sen vauvan suoraan ilman odottelua..

Mut miusta on kyl ollut mukava odottaakin, tosin eka raskus meni helposti, ilman suurempia ongelmia..eikä tässäkään oo mitään ilmennyt,vielä ainakaan.

Jos voisin niin synnytyksen jättäisin väliin:)

Töitä, töitä, töitä ja töitä....

Huono olo, olo olo ja olo..

Väsy, väsy väsy ja väsy...



Siinäpä tämänhetkiset tuntemukset. En ymmärrä mistä ihmeestä mä viimeyönä sain voimia olla töissäja pysyä hereillä, ilmeisesti kaikki menny hyvin ku hengissä aamulla sängystä heräsin.



Ukko oli sitten sitä mieltä et hän menee mun puolesta ajaa tän yön et mä saan levätä ja nukku..Ja nukkunu mä oonkin koko päivän.

Huomenna onkin sit virallinen vapaa..



Viikoja taitaa olla jo 8+2 (neuvolassa sekin oli laskettu väärin, 7+0)

on aika hölmö olo kun ei oikeen tiedä onko toi maha-asukki ees hengissä ku ei ole mitään sydänääniä kuunneltu. Tiedä sit mitä toi lääkäri tekee ku käyn siel 28 pvä. Ultra on vasta enskuun lopussa, huoh kuka sinne asti jaksaa oottaa..



Jospa huomennakin olis yhtä nätti päivä kun tänään ollu, vois mennää ulkoilee tyttären kanssa..



jaksamisia kaikille..

Just tulin kahden tunnin leikkipuistoreissulta esikoisen kanssa. Tuntui upealta saada happea tän 2 viikon makaamisen jälkeen!! Oksentelu on väistynyt, mutta närästys ja ajoittain äklö olo vaivaa yhä. Niitten kanssa silti jo pärjää mainiosti. Itse olen löysiä housuja käyttänyt jo toista viikkoa, lienee silti tuo pahoinvointi syynä. Jotenkin tuntui vaan helpommalta kun mikään vaate ei kiristä.



Pohdin tässä tätä odottamisen autuutta. Tunnustaudun törkeästi ihmiseksi joka ei diggaa tätä odotusvaihetta. Jos olisi valinta ottasin vain vauvan ja jättäsin tän odottamisvaiheen vallan väliin. Mitäs teillä muilla? Myönnän kyllä että tämä sairaalassa ramppaaminen, oksentelu ja vuodot eivät ole pitäneet tsemppiä yllä parhaalla mahdollisella tavalla, joten joskohan sitä mieli piristyisi jossain välissä? Tuntui vaan että kun näki sen sydämensykkeenkin ultrassa, mikään ei kolahtanut. Totesin vaan että " jaa-ha" . En kai osaa rentoutua/iloita ennen 13viikkoa. Tyhmä.



No tulipas itsesääliä kerrakseen... Aurinkoista viikonloppua nyt kuitenkin kaikille!!!



Ihana sää! Olin just pari tuntia poikien kanssa eväsretkellä puistossa. Kohta pitäis lähteä lastenkonserttiin. Täälläkin ilmenee jo housujen kiristystä. (6+4) Äsken piti löysäillä ulkohousujen nappeja ja tekee mieli istua takakenossa. Vatsassa on sellainen möykyn tunne. Eilen oli hyvä päivä, mutta tänään, kun tuota hieman veristä vuotoa tuli taas, niin kummasti vetää mielen matalaksi. Vielä pahemmin masentaa, kun lukee listalta pudonneiden viestejä. Kauhulla ajattelen, kuinka itse siinä tilanteessa selviäisi.



No aurinkoista viikonloppua nyt joka tapauksessa!

Kylläpäs taas nukutti sikeästi. Illalla käytiin siellä kylässä ja tosi hyvin sain vaihdettua kahvin teehen. Mieskin joi teetä. Eipähän nuo ihmetelleet, kun oli jo niin myöhä ja muulloinkin saatetaan teetä juoda. Meinasi pokka pettää kun tuli miehen siskon kanssa puhe tanssimisesta ja kursseista, niin se sanoi että menkää tanssikurssille ennen kuin saatte lapsia, sen jälkeen ei yhteinen aika niin vain järjestykään. No joo taitaa sit jäädä se kurssi, eipä se muutenkaan onnistuis ku miehellä kolmivuorotyö.



Milenna: Puhuit siitä kun vanhemmille kertominen jännittää. Mulla sama juttu ja vielä esikoinen tulossa. Ne on aina painottanut että koulut ensin ja nyt on kyllä vielä pahasti vaiheessa tuo minun opiskelu. Ja ikääkään ei ole kuin vasta 23. Ja meidän äidillä on jotenkin semmoinen tyyli että se reagoi melkein kaikkeen uuteen ensin negatiivisesti. Ja isä on varmasti ensin vihainen ja alkaa pitämään mykkäkoulua, joten onnitteluja on ihan turha odottaa heti. Mutta onpahan nuilla marraskuulle asti aikaa totutella. Eiköhän ne innostu ku on ensimmäinen lapsenlapsi ja samalla paikkakunnalla asutaan, niin pääsevät tosi usein näkemäänkin.



Mulla tuntuu hieman väistyneen tuo väsymys ja pahaolo. Pientä ällötystä kyllä on vielä aamupäivisin, mutta se rajoittaa vain lähinnä sitä mitä pystyy syömään. Hirveä himo on tullut valion mansikkajugurttiin ja eilen himotti hirveästi jauhelihakastiketta;) Päiväunia ei oo tarvinnu ottaa enää moneen päivään. No koputetaan puuta, vielähän ne oireet takaisin kerkiää. Illalla taas säikähdin kun jäi ihan pikkuisen verta paperiin. No mut sitä oli tosi vähän valkovuodon seassa ja oli rusehtavaa, niin eiköhän se ollu ihan normaalia. Nyt oon huomanna että on turvotustakin tullut, alkaa housut ahistamaan. Ostin tässä hameen, joka jäi sit isoksi kun laihduin, mutta alkaapa olla taas aika sopiva;)



-Sanle ja DJ 6+5-

Olen koko viikon lukenut Marrasmasujen juttuja, mutta itse olen ollut ihan liian laiska vastaamaan. Yritän parantaa tapani!



Mitään en ole vielä vauvalle hankkinut (mutta nyt en enää anna poiskaan, vaikka sisko saa vauvan kesällä).



Työnimestä joku myös kyseli: mies kutsuu vauvaa vaaviksi. Kuullostaa tyttömäiseltä, mutta saas kattoo nyt. Esikoinen on poika ja kumpikin olisi yhtä tervetullut. Itsekkäistä syistä tyttö, kun poika jo kerran on ja sitten pojan kannalta toinen poika olisi ehkä myöhemmin parempi kaveri. Lapsille tulee viisi vuotta ikäeroa, joten ajattelen vain, että ehkä isompina olisivat enemmän tekemisissä, jos ovat molemmat poikia. Tämä siis ihan arvailuina vain.



ON: välillä kuvottaa, mutta oksentanut en ole. Rinnat ovat kuin pallot, varsinkin iltaisin. Välillä masu sattuu, varmaan kudokset venyy ja paukkuu. Vähemmän sattuu, kuin ekassa odotuksessa.



Ai joo, joku kysyi myös omasta ja äidin raskauksista. Meillä molemmilla oli raskausmyrkytys. Äitini lantio oli liian ahdas, ja hänet leikattiin. Oma lantio taas ei ja takana alatiesynnytys. (Molemmat ollaan noin 155-senttisiä). Tätä ei kysytty, mutta äitini imetti vain pari kuukautta, kun maito loppui. Minä taas imetin yli vuoden ja yhä olisi riittänyt. Ehkä syynä oli tosiaan maidon loppuminen tai sitten imetykseen ei kannustettu(painostettu) niin kuin nykyään.



Rila 6+1


Eli anoppi ja mun vanhemmat tietää nyt..Toivotaan että osaavat pitä suunsa kiinni ja tietty et kaikki menis hyvin.



Voi että jännitti kertoa vanhemmilleni, vaikka ikääkin on jo 24v. Pelottaa että ne suuttuu tms. kun kuitenkin en sitä suuttumusta kaipaa vaan tukea ennemminkin..Esikosta kertominen oli kans aika vaikeeta, kumpikin järkyttyi tai jotain ja isäni oli jonkin aikaa suuttunut..en tiiä miks, kaipa se luuli että nyt on tytön elämä pilalla tms.




Ebba kysyi, onko vauvalle ostettu mitään..

Meillä ei, ja todennäköisesti ei vielä pitkään aikaan ostellakaan..Kaikilta sukulaisilta kun tuli sitä vaatetta jo esikolle, anoppi antoi isot laatikot heiltä pieniä vaatteita ja siihen päälle ostettiin vielä itsekin..joten vaatetta riittää. Tosin tietty uudellekin tulokkaalle ostetaan jotain uuttakin, mut ei tosiaan vielä. Tällä kertaa ei olla tod. näk. ottamassa ees ä-pakkausta, kun edellisetkin tavarat on viel tallessa.



Itse innostuin jo vähän mammavaatetta ostelemaan, housut ja paidan ja hameen, kerrankin jos pääsis kesällä masua kasvattamaan. Jos siis hyvin menee..Viimeks( siis esikon) plussasin elokuussa, joten suurin osa masunkasvattelusta meni sit talvella. Parit housut on kyl vielä tallella siitäkin ajasta, tosin ovat nyt miehen siskolla lainassa, kun hällä la nyt huhti-toukokuussa:) Sit aattelin turvautua vaan joustavampiin paitoihin yms..



Täytyy vaan todella toivoa että kaikki menee hyvin..pelottaa tehdä hankintoja näin aikaseen, kun mitä vaan voi sattua. Tosin,jos oikeen huono tuuri käy, voipihan siinä loppumetreilläkin sattua ja tapahtua:(..mutta niitä ei ajatella!



Viisaammilta muuten kysyisin, missä kohtaa se kohtu on menossa tässä vaiheessa? Tuskin kovin korkeella? Oon koittanut sitä etsiä mut en oo varma oonko löytänyt..:)



No, mukavaa viikonloppua kaikille!

M rv 6+4,kai..

eli tässä vielä eilisen pino

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9902818&p=2&tmode=1&smode=1



Meillä on aamu lähtenyt pikkuhiljaa käyntiin. Ihanan aurinkoinen ilma, tekis mieli siivota ja viedä pyykkejä ulos kuivumaan, ne tuoksuu niin ihanalta ulko kuivattuna. Nautiskelen tässä, kun ei vielä ole alkanut oskettamaan, vain pienenpientä kuvotusta :) pienestä on ihminen onnellinen :D



onko kukaan muuten hankkinut vielä mitään vauvalle? mun oli jo pakko ostaa edes jotain pientä, joten ostin sitten pipon, tumput, villasukat ja tossut :) nehän ne tärkeimmät ensi hakinnat :p kovasti tekis jo mieli ostella kaikenlaista, vielä ei vaan hirveesti uskalla, jos sitten sattuukin jotain...



mutta minä lähden tästä touhuilemaan, tulen sitten myöhemmin lukemaan kirjoituksia :)



-ebba-rv 6+4 (kai)



Milenna: Minä opiskelen vielä lastentarhanopettajaksi, niin meijän koulussa onkin ennemmin sääntö ku poikkeus, että saa lapsen kesken koulun. Pelkästään tämän vuoden puolella 3 on jo synnyttänyt ja 2 synnyttää ihan lähiaikoina. Ja naisia meijän luokalla on siis 28. Myös aikaisempina vuosina on jälkikasvua tullut. Joten ei siis siinä mielessä ole ollenkaan outoa. Mut kai se on heidänmielestään silti jotenkin outoa, varmaan vahingoksi ajattelevat, mutta jos lapsi syntyy marraskuussa, niin itse täytän siitä 3kk eteenpäin 24, niin en mielestäni enää mitenkään kovin nuori ensisynnyttäjä ole.



Muutenkin noista ulkoisista puitteista. Moni tuolla kuumeilupuolella puhui, kun on autot ja talot ja hyvät tulot ja mies ei siitä huolimatta suostu lasta hankkimaan. Minun mielestä noilla ulkoisilla puitteilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko valmis vanhemmaksi. Tottakai olisi vain eduksi jos olisi tilava asunto ja taloudellinen tilanne turvattu, mutta onhan se vanhemmuus paljon muutakin. JOs siihen ei ole henkisesti valmis, niin ei sitä olemassa olevien tavaroiden ja kiinteistöjen takia hankita. Ikinä en ole mikään uraihminen ollut ja työ onkin ollut jotain mitä tehdään jotta voidaan elää, ei siis eletä, jotta voidaan tehdä työtä. Siinäkin mielessä haluan lapset nuorena, sitä kerkiää työtä tekemään eläkeikään saakka, mutta lapsien saaminen vaikeutuu huomattavasti.




Arvasin että jotain unohtui..

Se työnimiG; Meillä ei oikeestaan oo mitään vakiintunutta nimeä, taitaa olla vielä vaan masukki, kun ei oo varmuutta että siel tosiaan ois joku.



Esikko oli masumussukka:)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat