Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Marrasmasuista putosin keskiviikkona ja voi luoja miten hajalla olen.

Ei tule vauvaa, ei tule MITÄÄN ja juurihan sain vasta tiedonkin että raskaana olen. Kyllä tää keskenmeno on todella raskasta, ei voi tajuta edes etukäteen. Edelleen käynyt lukemassa marrasmasujen juttuja ja itken aivan sairaasti kun mullakin pitäisi se 7+1 kasvaa masussa. Miten ihmeessä tällaisesta selviää järjissään??!!

Kommentit (5)

Ikävä kyllä voin hyvin kuvitella miten pahalta sinusta tuntuu. Olen itse kokenut " vasta" kaksi kaavintaa ja noin 5 keskenmenoa, jotka ovat itsestään menneet pois aivan alkuviikoilla. On ihan kauheaa tietää olevansa ja huomata kohta, ettei olekaan enää.



Nyt olen tuolla plussanneiden lapsettomien puolella listalla ja yritän pitää peukkuja pystyssä, että tämä pysyy sisällä ja kaikki menee hyvin.



Ajan kanssa tämän asian kanssa oppii elämään ja jonkin ajan kuluttua sen pystyy ehkä just ja just hyväksymään... Mutta tärkeintä on nyt surra ihan rauhassa. Juttele ystävien ja miehesi kanssa asiasta paljon, se helpottaa. Ja välillä mene metsään ja huuda kurkku suorana =)

Älä yritä hukuttautua työhön, se ei oikeasti auta. Koeta pärjätä!

Pidetään peukkuja pystyssä, että kaikki järjestyy jossain välissä.



Lillastina

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Ei keskenmenolle kai koskaan löydäkään mitään tarkoitusta, joidenkin kohdalle se paska vaan kaadetaan. Siitä tulee petetty ja surullinen olo pitkäksi aikaa.



Halusin vain " mainostaa" , että sitten, kun sinusta tuntuu, kurkista ihmeessä Vauvakuume-puolen Haahuihin. Se on keskenmenon tai -menoja kokeneiden kuumeilijoiden oma ryhmä. Voin sanoa, että suuri kiitos omasta keskenmenosta toipumiselle kuuluu tuon ryhmän antamalle tuelle. Siellä jaksetaan kuunnella, ymmärtää ja kannustaa.



Jaksamista!

..toi on tosi kauheeta... Mulla meni kesken kolmas raskaus ja muistan kyllä hyvin miten se ahdisti, yli siitä pääsin oikeastaan vasta muutaman vuoden päästä ja vieläkin tulee itku silmään kun ajattelen asiaa. mulla oli viikkoja 11+5, mutta sydän ei kuitenkaan sitten jostain syystä lyönytkään...

Istun tässä ja yritän miettiä oikeita sanoja, vaikka tiedän, että ei niitä ole. Vain sinä itse tiedät, kuinka pahalta tuntuu. Haluan, että tiedät, että olet juuri nyt ajatuksissani ja toivon sinulle jaksamista tässä vaikeassa ajassa. Älä patoa tunteita sisällesi vaan ole juuri niin kuin miltä sinusta tuntuu ja tee sitä mitä haluat tehdä.



En kuvittele tietäväni, miltä sinusta nyt tuntuu, mutta kerron hieman omasta kokemuksestani:

Itselläni raskaus keskeytyi n. vuosi sitten rv 21 ja en ole koskaan tuntenut sellaista tuskaa ja toivottomuutta. Saimme kuulla " Olette vielä nuoria." -kommentit ym. klassikot, joilla ihmiset tarkoittivat tietysti hyvää, mutta ne satuttivat, koska tiesin, että mahdollinen uusi raskaus ei olisi kuitenkaan sama ja menetettyä emme saisi enää takaisin. Kuulin myös kommentteja siitä, että olisi olut helpompaa, jos olisi mennyt kesken aikaisemmin ja silä tavalla ymmärrän sen, että mitä pidemmälle raskaus etenee niin sitä enemmän on aikaa kiintyä lapseen, mutta ei asia ihan niin yksiselitteinen ole. Vaikka keskenmeno tapahtuisi raskauden alussa, on jo ehtinyt ajatella asian paljon pidemmälle ja joutuu luopumaan lapsestaan ja ajatuksesta uudesta perheenjäsenestä.

Itse kestin pahimman vaiheen esioiseni ja mieheni avulla. Asiaa auttoi itkeminen, puhuminen ja sureminen. Tuntui, että olo ei helpota ikinä ja millään paitsi esioisella ei ole mitään väliä ja koko maailma tuntui vain kylmältä ja julmalta.

Jossain vaiheessa huomasin, että jotkut asiat alkavat taas tuntumaan kivoiltakin ja piti olla patistamassa itseään siihen, että on ihan ok myös nauraa vaikka onkin kokenut suurenmenetyksen.

En tiedä helpottaako olo kokonaan koskaan. Tuskin. Enkä tiedä onko tarkoituskaan. Tapahtunut kulee kuitenkin kokoajan mukana jonkinlaisena jälkenä. Nyt pystyn jo kuitenkin ajattelemaan asiaa lempeämmin.



Toivon, että en ajattelemattomuuksissani sanonut mitään hölmöä. Olen todella pahoillani ja toivon, että saat voimia tähän vaikeaan hetkeen.



Halaisin ja rutistaisin kovasti.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat