Seuraa 

Mietein pistänkö tämän aloituksen tänne vai moku palstalle, mut uskon että täällä on enempi kolmikielisten lasten äitejä. :)



Pojallamme 2v 8kk on 3 kieltä. Suomi, ruotsi ja bashto (Pakistanin kieli).



Eilen kun hain poikaa tarhasta niin ottivat puheeksi että pojan puheen kehitys on jäljessä. Oli se aika shokki vaikka olin vähän jotain sellaista aatellutki.



He pyysivät että ahkerasti osottelisimme esineitä ja sanoisimme mitä mikäkin tarkoittaa ja lukisimme kirjaa jne...



En tiedä olivatko he ollenkaa aatelleet sitä että pojalla on kolme kieltä, tosin lopussa tuumasi että sillähän on 3 kieltä joten seki jo hidastaa hänen puheensa kehitystä. Tuumas muuten " voi raukkaa" ja mä aattelin että anteeks mitä. Ens kerralla varmaan sanon että ei se mun mielestä oo " voi raukkaa" vaan päinvastoin se on lahja että on saannut kolme kieltä jo pienestä pitäen.



Tämän aloituksen tarkoituksena ei ollut vaan voivotella poikamme puhe " ongelmista" vaan tulla kyselemään miten teidän muiden lasten puheen kehitys on mennyt? Siis huom. joilla on täysin kolme kieltä.



Sillä sehän on päivän selvää että joilla on useampi kieli niin heillä puheen kehitys on hitaampi niin siks mä haluan verrata hänen puheen kehitystä muihin kolmekielisiin lapsiin. Siis, minkäikäisenä teidän lapsi on oppinut kaikki kolme kieltä täysin?

Kommentit (14)

meillä suomi, englanti ja uutena tulokkaana sveitsi. poika 4 vuotta ensi viikolla, ja suomi on vahvin kieli, englanti hyvänä kakkosena melkein samalla tasolla ja sveitsi vahvistaa tarhan ansiosta asemia kohisten.



ensimmäisen kerran toissapäivänä poika sekoitti suomea ja englantia, ihanaa :-) " mä keep tän mun oman auton" . Välillä suomi takkuaa niin ettei kotona paljoa jutella äidin kanssa, vaan pikkuautoille jupistaan englanniksi, ja seuraavana päivänä puhe pulppuaa ja tulee uusia suomenkielisiä sanoja joita minä en muista opettaneeni taikka asiasta puhuneeni, eikä meillä näy suomenkielinen telkka, eli poika on sanat jostain oppinut aiemmin, mutta sitten ne pulpahtaa pintaan kun ne on tullakseen. kukin kieli kulkee selvästi omalla kehitys syklillään ja vuoroillaan.



ja asiaan, kyllähän se on hidasta tuo kielien kehitys, kun kolmea oppii yhtäaikaa, meillä ei juuri puhuttu sanaakaan ennen 2 vuotta, millään kielellä.. siksi en odottanut kolmannen kielen kehittymiseltä ihmeitä, mutta poika alkokin ymmärtää ja käyttää sitä jo parin tarhakuukauden jälkeen. Oli vielä uuden tarhan aloittaessaan 3 ja 1/2 vuotiaana aika puhumaton, siis ei osannut selittää asioita hyvin, mitä halusi ja miten halusi asiat tehtävän, ja siitä sitten itse turhautui sai hepulin (englanti/sveitsi ovat tarhan kielet) ja se oli hankalaa aikaa opettajille, mutta sitten sopeutumisvaiheen jälkeen puhehanatkin aukesivat ja poika jo juttelee jopa vieraille. Ihme kyllä vierastaa eniten suomen puhumista... Mutta uskon ja tiedän että poika kyllä ymmärtää vaikeimpiakin asioita kun ne vaan selitän ne rauhallisesti ja selkeästi, ja pyydän toistamaan vaikeimmat sanat muutaman kerran, ja vaikka ne ei aina ihan oikein menisikään, niin ne jää sinne pääkoppaan muhimaan ja ajallaan sitten loksahtaa paikalleen kun taas uudelleen jutellaan samasta asiasta.

















Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pahoittelen kun kesti vastata, käyn nykyään harvoin koneella. Mutta olin yllättynyt kuin meitä kolmekielisten vanhempia on paljon kun noin moni oli vastannut. :)



Ensin kysymys, mikä on opol?



Kiitos tuestanne. Kaikki ovat mulle sanonneet että " mutta herran jestas sillähän on kolme kieltä" . :) Ja nuo terveiset vien sille tarhatädille aivan varmasti heti vaan kun muistan. :)



Mun tuttuni lapsella on puheen kehitys jäljessä. Hän suositteli että otan yhteyttä neuvolaan ja kysyn mitä mieltä he ovat asiasta. Kirjoitan paperille ylös kaikki sanat mitä se osaa milläki kielellä. En vaan ole saannut viellä aikaseks soittaa sinne. :s

ajattelin vastata kun kukaan muu ei viela.



Olet oikeassa ajatellessasi etta kolme kielta on rikkaus lapselle ja myos tarkea osa identiteettia eri kulttuureihin sisalle paasemiseen.



Minun lapseni puhuvat suomea, englantia ja kiinaa. Tein paatoksen etta mina olen kotona lasten kanssa kun he ovat pienia etta panostan kieleen ennen kuin ymparistosta englanti vie voiton.



Lapseni alkoivat puhua ensin suomea eli aidin kieltaan, ekat sanat reilusti alle 1 v ikaisena, lauseita 1 v ian jalkeen. Kiina tuli kakkosena monta kuukautta myohemmin mutta yksittaisten sanojen sijaan tuli suoraan kokonaisia lauseita. Englanti tuli mukaan kuvioihin vasta kun lapset 2 ja puoli -vuotiaana alkoivat kerhon missa he olivat 3 h kerrallaan muutamana paivana viikosta ilman minua.



Ja taalla terveydenhoitaja jolla itsella kaksikieliset lapset sanoi kuulleensa tutkimuksesta jonka mukaan kaksikielisten lasten ei tarvi puhua LAINKAAN ennenkuin ovat 3 v kunhan vanhemmat tietavat varmasti lapsen kaytoksen perusteella etta he ymmartavat mita heille puhutaan.



Niin ja me kaytimme opol eli kukin ihminen puhui vain yhta kielta. vaikka lapsi puhui minulle kiinaksi niin aina vastasin suomeksi. Kirjat ym luin vain suomeksi. Mies vastaavasti kiinaksi.



Englanti tuli siita kerhosta mukaan luontevasti ja on nyt valtakieli leikeissa ja esimerkiksi koulupaivan tapahtumista kerrottaessa. Useamman kielen osaaminen edesauttaa muuta oppimista esimerkiksi matematiikkaa koulussa. Molemmista lapsistani ovat opettajat antaneet palautetta etta heidan englannin kielen taitonsa on parempi kuin valtaosalla oppilaista jotka puhuvat vain yhta kielta.



Varmaan jos teet hakuja internetissa niin loydat multilingual families sivuja missa on enenmma kokemuksia. Minun mielestani sinun kantsisi nyt jo miettia etta missa vaiheessa lapsi oppii kirjoittamista oliko se nyt bantshoksi (meinasin kirjoittaa urduksi!). Tyttareni on nyt 6 v ja osaa kirjoittaa ja lukea englantia sujuvasti, lukea suomeksi helppoa tekstia ja harjoittelee omasta halustaan kiinan kirjoittamista.



Terkut vain jos joku tunnistaa minut!

Lapset 9v sekä 2,5v...itse puhun lapsille vain ja ainoastaan suomea, mieheni puhuu lapsille italiaa ja kotikielenä miehen kanssa sveitsin-saksa. (asumme sveitsissä). Mitään ongelmia en ole huomannut...9v puhuu todella hyvin suomea, lukee sekä kirjoittaa myös ja sama toistuu italiankielessä...sveitsin-saksa; ymmärtää melkein kaiken, puhuu jos on pakko.

2,5 vuotiaan suomenkieli on todella pienessä ajassa laajentunut todella ruomasti, ei ongelmia. Eikä myöskään italiankielessä.



Tärkeää; yksi ihminen -yksi kieli.

Lontoomami:

Lainaus:


meillä suomi, englanti ja uutena tulokkaana sveitsi. poika 4 vuotta ensi viikolla, ja suomi on vahvin kieli, englanti hyvänä kakkosena melkein samalla tasolla ja sveitsi vahvistaa tarhan ansiosta asemia kohisten.



ensimmäisen kerran toissapäivänä poika sekoitti suomea ja englantia, ihanaa :-) " mä keep tän mun oman auton" . Välillä suomi takkuaa niin ettei kotona paljoa jutella äidin kanssa, vaan pikkuautoille jupistaan englanniksi, ja seuraavana päivänä puhe pulppuaa ja tulee uusia suomenkielisiä sanoja joita minä en muista opettaneeni taikka asiasta puhuneeni, eikä meillä näy suomenkielinen telkka, eli poika on sanat jostain oppinut aiemmin, mutta sitten ne pulpahtaa pintaan kun ne on tullakseen. kukin kieli kulkee selvästi omalla kehitys syklillään ja vuoroillaan.



ja asiaan, kyllähän se on hidasta tuo kielien kehitys, kun kolmea oppii yhtäaikaa, meillä ei juuri puhuttu sanaakaan ennen 2 vuotta, millään kielellä.. siksi en odottanut kolmannen kielen kehittymiseltä ihmeitä, mutta poika alkokin ymmärtää ja käyttää sitä jo parin tarhakuukauden jälkeen. Oli vielä uuden tarhan aloittaessaan 3 ja 1/2 vuotiaana aika puhumaton, siis ei osannut selittää asioita hyvin, mitä halusi ja miten halusi asiat tehtävän, ja siitä sitten itse turhautui sai hepulin (englanti/sveitsi ovat tarhan kielet) ja se oli hankalaa aikaa opettajille, mutta sitten sopeutumisvaiheen jälkeen puhehanatkin aukesivat ja poika jo juttelee jopa vieraille. Ihme kyllä vierastaa eniten suomen puhumista... Mutta uskon ja tiedän että poika kyllä ymmärtää vaikeimpiakin asioita kun ne vaan selitän ne rauhallisesti ja selkeästi, ja pyydän toistamaan vaikeimmat sanat muutaman kerran, ja vaikka ne ei aina ihan oikein menisikään, niin ne jää sinne pääkoppaan muhimaan ja ajallaan sitten loksahtaa paikalleen kun taas uudelleen jutellaan samasta asiasta.




















Suomi, Ruotsi ja Englanti, ja vanhempi tyttö about saman ikäinen kuin teidän poika, eli 2.5vuotias. Itse puhun tytöille suomea, isä on ruotsinkielinen ja asumme englanissa..Suomi on ehdottomasti vahvin kieli, ruotsin ymmärtää täysin, mutta puhuu vähemmän, ja englanti tulee pikkuhiljaa perässä(osaa esim laskea kaikilla kielillä 1-10,tervehtiä,kiittää,pyytää jotain,laulella kaikilla kielillä ym ym ) Eniten mua huolestuttaa ruotsin tuottaminen, joka mielestäni takkuaa, myös kolme kieltä menevät välillä sekaisin, yhdessä lauseessa voi olla kaikkia kieliä..

En olisi sinuna huolissani, en ainakaan vielä itse ole huolissani..onhan se selvää että jos olet kolmikielinen, vie se enemmän aikaa omaksua,kuin jos olet yksikielinen...

Ja olen pelkästään sitä mieltä että kielet ovat rikkaus, joten " voi raukaa" lausahdukset saa kyllä jäädä ihan omaan arvoonsa!!!



Asia jota olen miettinyt , on että kannattaako pitäytyä siinä kielessä,jota normaalisti lapselle puhut, vai kannattaisiko minun esim välillä puhua tytöille ruotsia, että se harjaantuisi, vai sekoittaako se vain koko pakkaa???

Kenelläkään tietoa tästä???

Kieli kehittyy todella yksilöllisesti etenkin monikielisillä lapsilla. Kaikkia hyviä neuvoja tuossa jo tulikin, mutta minä haluaisin kiinnittää huomion vielä yhteen seikkaan. Kun kotona vanhemmilla on eri äidinkielet ja varsinkin jos nämä kielet ovat vielä erilaisia ympäristön kielen kanssa, voi käydä niin ettei lapsi kuule kunnolla käytettävän isän tai äidin kieltä. Tarkoitan siis sitä, että kun puhuu kieltä lapsen kanssa, sitä automaattisesti hieman yksinkertaistaa. Lapsi ei siis välttämättä kuule koskaan (tai harvoin) aikuisten käyvän dialogia tällä kielellä ja tällä tavalla sanavarasto voi ihan vahingossa jäädäkin hieman vajavaiseksi. Tai saattaa vain kestää kauemmin ennen kuin lapsi hoksaa miten tässä nyt tällä kielellä oikein jutellaankaan. Kannattaa siis oikeasti paneutua asiaan ja esim. satuja kertoessa käyttää uusia sanoja tai sanontoja omalla äidinkielellään. Hyvä kikka on myös leikkiä esim. nalleilla tai nukeilla ja pistää nuket " puhumaan" vähän monimutkaisempia juttuja keskenään. Lastenohjelmien valinnassa kannattaa olla myös tarkkana; on hyvä valita ohjelmia joissa puhutaan hyvää kieltä. Erittäin hyvää suomea on mielestäni esim. Muumeissa. (Vinkkejä muista " hyväkielisistä" lastenohjelmista otetaan mielellään vastaan!)

Kielet ovat suomi, ranska ja arabia. Lapset ovat 6 v ja 2v4kk.



Minä puhun lapsille suomea, mies ranskaa ja arabiaa. Yhteinen kotikielemma on ranska, kuten myös lasten päivähoidon ja koulun kieli. Olen miehelle tolkuttanut vuosia OPOL-periaatetta - turhaan.



Poika alkoi sanoa yksittäisiä sanoja kaikilla kielillä vähän alle 1 v, yhdisti kaksi sanaa kaikilla kielillä noin 1,5 v ja alkoi kunnolla puhua noin 2,8 v, mutta vain ranskaa. Mekin saimme päiväkodista (Belgiassa) kommentteja että puheenkehitys on hidasta. Minä loukkaanuin niistä sen verran että menin päivâkodin johtajattaren juttusille ja pyysin tapaamista hoitajien kanssa, jotta pystyisimme arvioimaan asian todellisen laidan. Pojan " omahoitaja" , itse kaksikielinen ranska-espanja totesi heti että lapsemme on aivan normaalin kehityksen rytmissä ja kolmikielisyys pitää ottaa huomioon. Nyt poika on 6 v ja peruskoulun ekalla luokalla. Minua naurattaa kun ope usein kehuu meille lasta sanomalla että " hän puhuu ranskaa kuin belgialaiset" . Poika puhuu ranskaa " äidinkielenään" , suomea eksoottiseslla aksentilla ja tekee paljon kielioppivirheitä. Arabia on jäänyt lapsipuolen asemaan eli poika käyttää yksittäisiä sanoja sukulaisten kanssa kun on pakko.



Tyttö on nyt 2v4kk ja puhuu paljon ja taukoamatta kahdella kielellä. Hän alkoi puhua yksittäisiä sanoa vähän ennen 1 v kaikilla kielillä. 1v4kk hän alkoi muodostaa selviä lauseita suomeksi ennenkaikkea mutta myös ranskaksi. Nyt hän puhuu erittäin hyvää suomea ikäisekseen ja tavanomaista ranskaa. Arabia on jäänyt sanojen ja pienten komentojen tasolle.



Minusta tuntuu että tytön kanssa olemme sattuneet osumaan suomeen aina kielen herkkyyskausien aikana, sillä parin viikon suomenloman aikana (1,4v, 2v ja 2,2v) on aina tullut kymmeniä uusia sanoja. Omalla kohdallani olen kokenut tärkeäksi visiitit Suomessa, sillä siellä juuri kukaan ei osaa ranskaa :)



Miehen kotimaassa kun yritän motivoida serkkuja puhumaan arabiaa lapsille, he unohtavat sen parissa minuutissa ja rupeavat puhumaan ranskaa.


Heissan!



Meilla kielet ovat suomi, englanti ja hindi. Nyt 2,5 vuotias tytto kay puheopetuksessa, ja samalla pudotimme hindin aktiivisesta kaytosta, koska tyttoraukka oli silmin nahden sekaisin kielisekasotkusta. Meille englanti on tarkein kieli oppia ja sita tytto yrittaakin puhua 80% ajasta ja suomea loput aidin kanssa.



Yksi ihminen - yksi kieli -periaate toimii meilla silloin kun olemme yksin lapsen kanssa, mutta koko perheen yhdessaollessa sita on vaikeaa vaalia. Suomi tulee ottamaan ison takapakin joka tapauksessa lapsen mennessa kouluun ja siten yritan sita vaalia niin kauan ja hyvin kuin voin, koska isovanhemmat eivat puhu sanaakaan englantia. Taalla lapset aloittavat ranskan opiskelun koulussa ekalta luokalta, ja siten silloin tulee mukaan taas yksi kieli. Paiva kerrallaan....



eli ihan oma kielensä. Kovasti koulussa saksaa lukeneena luulin sveitsiin työharjoitteluun tullessani saavani saksan helposti sujuvaksi, mutta eihän nää puhukkaan saksaa, ja monikansallisessa firmassa kaikki puhuivat englantia .... noh, ainakin englanti petraantui ja kyllähän nämä saksaa, eli hochdeutchia ymmärtää ja osaavat puhua, kun se on virallinen koulukieli, eli saksaksi opiskellaan. Toisaalta tässä rajan toisella puolella Alsacessakin on oma kielensä, vaikka virallisestihan se on osa ranskaa, mutta historiallisesti se on ollut vuorotellen saksan, sveitsin ja ranskan vallan alla, että siellä on aika vahva oma kulttuuri ja jopa kielikin. Ei sitä kaikki kyllä osaa puhua, varmaan nyt saamelaiset suuttuvat jos vertaan sitä saamen kieleen, mutta ei nyt muutakaan tule mieleen.



Sveitsin kielessäkin on omat murteensa alueittain, joita paikalliset täällä samanlailla " mollaavat" kuin esim jotkut stadilaiset naureskelevat tampereen murretta ... en itsekkään paljasjalkaisena espoolaisena ymmärrä kaikkea kun ihmiset vääntävät kunnon savon murretta, eli vähän sama muuttaako sveitsiin taikka kuopioon ... ja ilmastohan täällä nyt on huomattavasti miellyttävämpi ;-)



Me olemme Suomi-Albania pariskunta ja asumme Englannissa. Tyttaremme on 2kk vanha, jolle mina puhun pelkastaan suomea ja lapsen isa taas ainoastaan albaniaa. Miehen kanssa yhteinen kielemme on paaasiassa englanti (vahan myos albania), mutta lapsellemme emme siis englantia puhu, silla se ei ole meidan kummankaan aidinkieli. Sen han oppii sitten myohemmin kerhossa/tarhassa/koulussa.



Meidankin mielesta kolmikielisyys on suuri rikkaus, mutta murehdimme jo, miten tytto tulee kielten sekamelskassa parjaamaan, joten siksikin on kiva lukea muiden kokemuksia. Jo nyt on useampi ihminen laakarissa, " neuvolassa" ym. kaydessamme kannustavasti todennut, etta " teidan tytosta tulee kolmikielinen" , mutta en tieda, muuttuuko aani kellossa sitten, jos tyton puheen kehitys viivastyy...

Eli suomi, englanti ja kiina. Minä puhun lapsille suomea (ainoa suomen lähde paitsi Suomi-lomilla), isänsä englantia (ainoa englannin lähde paitsi Aussi-lomilla) ja olemme asuneet koko lasten elämän Kiinassa, ja he käyvät myös täkäläistä tarhaa. Kiina ei ole tullut vasta tarhaiässä (2,5v) vastaan, kun kotona ovat myös aina sitä kuuleet. Ensimmäiset sanat olivat kaikista kolmesta kielestä.



Pojilla on aina ollut aika hyvä sanavarasto suomeksi, mutta lauseiden muodostaminen on takunnut eikä se vieläkään ole " korrektia" , vanhempi täyttää parin kuukauden kuluttua 6. Englannissa he muodostivat lauseita huomattavasti myöhemmin, mikä johtunee siitä, että isää on näkynyt kotona pitkien työpäivien takia paljon vähemmän..



Kävimme vuosi sitten " huvin vuoksi" puheterapeutilla Australiassa,joka totesi molempien lasten puheen olevan noin pari vuotta ikäisiään jäljessä, neuvoi vain juttelemaan paljon ja yksinkertaisia asioita, niin ettei lapsi liikaa turhaudu.



Nyt olen kuitenkin, etenkin esikoisen kohdalla, ilokseni huomannut suuria edistysaskelia kaikkien kolmen kielen kanssa:) Kuulemma isällänsä oli kanssa vähän viivästynyt puhe lapsena (yksikielinen lapsuus kuitenkin) ja noin viiden vuoden iässä kehittyi kunnolla anopin mukaan, joten ehkäpä meidän lapsilla olisi puhe jäljessä muutenkin, mutta kolmen kielen takia extra-takkuista...?



Enpä tiedä, vaan eihän kolme kieltä voi helppoa lapselle(kaan) olla, vaikkakin helpompaa kuin aikuiselle! On se kuitenkin niin suuri rikkaus:)



Ainiin, meilläkin YLEENSÄ opol mutta tilanteen mukaan. Sori, on tainnut tulla aika sekavaa tekstiä... minut tunnistavat ymmärtänevät!!!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat