Vierailija

Kuvaile hieman tyyliä + kerro, miksi se on sinulle rakas!

t. maanantaina kirjastoon

Sivut

Kommentit (153)

Traaginen ja itkin melkein puolet ajasta kun luin sitä. Pidin myös Sinuhesta, oli viihdyttävä, samoin kuin Mikael Karvajalka. Margaret Atwood on yksi suosikkikirjailijani, uusin teos Onyx ja Crake oli hyvä kuin myös täällä jo aiemmin mainittu Orjattareni. Luulen, että paras kirja on silti vielä lukematta.

J.D:Salingerin tuotantoa kannattaa muuten lukea laajemminkin: Siepparin luettuani tempaisin ne muutkin (muutaman) kirjan joita on kirjoittanut ja olin mykistynyt. En tiedä, onko näitä muita suomennettu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tekijää en muista minäkään, mutta tuo on sellainen kirja, jota muistelen välillä näin aikuisena.. Ja kirja on todella ollut mieleenpainuva, koska olen lukenut niin paljon kirjoja sekä aikuisena että etenkin lapsena. Tekijää en muista minäkään, mutta toisaalta kiinnostaisi lukaista kirja nyt aikuisena uudestaan.. Vai pilaisinkohan koko kirjasta jääneen mielikuvan, jos lukisin sen nyt uudestaan?



Jotenkin tuntuu käsittämättömältä että aikuiset ihmiset ottavat tuon asenteen, että vain tietyn tyyppiset kirjat ovat hyviä ja lähiömammoille sopivat ne " hömppä" kirjat? Kuten joku jo hyvin osuvasti sanoikin, niin kaikille kirjoille on aikansa ja paikkansa. Eikä " hömppä" kirjojen lukeminen tee kenestäkään tyhmempää; lähinnä vaan tuntuu naurettavalta että joku brassailee lukevansa sivistävämpiä kirjoja.

suurin osa mamomista on laittanut sen ainoa " kultturi" kirjan, jonka ovat yläasteella joutuneet lukemaan.



Tuntematon, Sinuhe, 10 pientä neekeripoikaa...

Vierailija:

Lainaus:


Kaunis rakkaustarina, aikamatkustusta ja sen sellaista.



Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo




Olen itse yrittänyt lukea Tolstoita, Dostojevskia, jne, mutta en voi sietää niitä. Kielen rikkaus tai kertomisen taito ei kuitenkaan minulle pysty korvaamaan tarinaa, ja niinpä en ole koskaan jaksanut lukea loppuun aloittamiani kirjoja.



Edgar Allan Poen tuotantoa kyllä päinvastoin tykkäsin lukea!



Parasta kirjaa ikinä en pysty nimeämään, mutta yksi tarinaltaan upea on mielestäni Stephen Kingin IT. Pidän muutenkin kauhusta, sci-fistä ja jännäreistä. En taas voi yleisesti ottaen sietää rakkausromaaneja (vaikka olisivat kuinka klassikoita) tai historiallisia teoksia.

oli Burnettin kirja, samalta tkijältä myös Pikku Prinsessa, joka myös hyvin koskettava kirja. Minunkin tekisi mieli lukea nuo molemmat uusiksi. Anna-sarja on kaikkien aikojen paras, sen tunnelmaa en ole koskaan päässyt ylittämään lukemalla. Tosin en ole aikuisiällä lukenut, mutta rakas kirjasarja oli. Luen valtavasti, ja tämän ketjunkin talletin kirjanmerkkeihin, nyt on pitkäksi aikaa vinkkejä!

-Leon Uris kirjoittaa hyviä historiallisia romaaneja.

-Anne Tylerin tuotanto

-Väinö Linnan -" -

-uutuuskirja Polkupyörällä ajamisen taito oli myös hyvä. Kirjailija jo unohtunut...

-Leena Lehtolaisen Jonakin onnellisena päivänä



-Riina Katajavuori

-joku suomal. nuori naiskirjailija (olikohan Mörö?): kiltin yön lahjat

Aivan ihania Egypti aiheisia kirjoja jotka liittyvät tarinaltaan toisiinsa... Toinen menneessä ajassa ja toinen nykyajassa tutkimassa menneen ajan merkkejä...

Olisi tavoitteena saada myös joskus luettua tuo Sinuhe Egyptiläinen.

Vierailija:

Lainaus:


kaikkien aikojen suosikkeina ovat Muhsenin sisaruksista kertovat tarinat sekä Torey Haydenin kirjat.



Muhsenin sisarukset myytiin vaimoiksi Jemeniin heidän ollessa teini-ikäisiä oman isän toimesta. Toinen sisaruksista, Zana Muhsen on kirjoittanut useamman kirjan, lisäksi sarjaan kuuluu äidin kirjoittama kirja.



Torey Hayden on erityisopettaja, joka työskentelee erityilapsien kanssa. Kirjat kertovat hänen uransa aikana kohtaamista mielenkiintoisista lapsista. Esim. Tiikerinlapsi on tosi hyvä.




Zana Mushenin kirjan, sen ekan, minäkin luin, oli tosi vaikuttava. Samoin luin tämän missä se jenkkinainen Iranista pakeni tyttärensä kanssa, olisko ollut " ei ikinä ilman tytärtäni" . Mutta hyvin kriittisesti kyllä suhtauduin, sillä monissa kohdissa paistoi läpi tämän naisen periamerikkalaisuus.



Torey Haydenin kirjoja olen myös lukenut, aivan mahtavia, millä rakkaudella ja kärsivällisyydellä ja näppäryydellä hän auttaa näitä lapsia.



Muita hyviä kirjoja:

Günther Grass: Peltirumpu

Max Frisch: Homo Faber

Antoine de St Exupery: Pikku prinssi



En kyllä tajua näitä kirjojen salailijoita. Että muka on vain heille kirjoitettuja, huhuh mitä huuhaata ja egoismia! Piilotatteko kirjat sitten myös kotona taimpaan laatikkoon että kukaan ei vaan näe että olette lukeneet ne?? naurettavaa!!









Nuo Scrpetta- kirjat, ne viimeiset on kirjoitettu selvästi jotenkin kiireessä. Niitä lukiessa tuntee itsensä jotenkin huiputetuksi. Kai se kysyntä on ollut niin kova, että hätäpäissään on tullut tehtyä kehnoja jatko-osia.

-James Herriotin koko tuotanto (lapsuudessa lahjaksi saamani Kaikenkarvaiset ystäväni - kirja suuntasi mm. ammatinvalintani - vaikka en eläinlääkäriksi päätynytkään mutta ihmislääkäriksi kuitenkin...)

-Anna-kirjat

-Susan Cooperin Pimeä nousee -sarja (vaikka onkin " lastenkirja" , on erittäin laadukasta fantasiaa)

-Dean Koontzin Ääniä yössä (jännitystä kaikille koiraihmisille)

-Potterit

-Zimmer-Bradleyn Avalon-sarja, nimenomaan viimeinen eli Avalonin usvat (kertoo Kuningas Arthurin tarinan häntä ympäröivien naisten näkökulmasta)

-Patricia Cornwellin Kay Scarpetat (tosin pari-kolme viimeistä kirjaa ovat kyllä tasoltaan selvästi huonompia, syy?),Karen Slaughterin trillerit ja Ian McDermidin(?) Tony Hill- trillerit (sarjamurhaaja- ym. mielen patologiaa, eivät sovi herkkähermoisille tai verikammoisille, ehkä kiehtovat juuri ammattini takia?)

-Maeve Binchyn ja Rosamund Pilcherin kirjat; irkku-/brittimaalaisympäristön idylliä ja hyvin kuvattuja henkilöitä ja ihmissuhteita, taso vaihtelee, myös Cathy Kellyn vielä kevyemmät viihderomaanit.

-Taru Sormusten Herrasta - trilogia

-Christopher Paolinin Eragon ja Eldest (trilogian kaksi ekaa osaa ilmestynyt; fantasiaa Taru Sormusten Herrasta- vaikutteilla, lohikäärmeillä ryyditettynä, kirjoittaja ekaa kirjaa kirjoittaessaa 16-v.! Ei kyllä uskoisi.)



Melko pinnallista ja kevyttä menee siis meikäläiselle. On liian vähän aikaa lukemiseen ja syventymiseen, lisäksi haluan kirjoilta nimenomaan pakoa arjesta, jännitystä ja hyvää mieltä, en tällä hetkellä kaipaa mitään syvällisempää tai raskaampaa ajateltavaa...





John Steinbeckin tuotanto, Isabel Allenden Henkien talo, Mika Waltarilta erityisesti Sinuhe ja Neljä päivänlaskua, Gabriel Garcia-Marquezin tuotanto, Edgar Allan Poe, Bulgakov, Viktor Pelevin, Tove Jansson, ... Näitähän riittää

Joanne Harrisin Suolaista hiekkaa kirjalla, jonka sielunmaisema upposi omaani täydellisesti. Eli kirjan henkilöiden tapa ajatella, tapa huomioida ja suhtautua asioihin, mikä kiehtoo jnejne.

Samaa voin sanoa Iain Banksin Crow Roadin käsikirjasta.



Lisäksi Harry Potterit, ehkä eniten Liekehtivä pikari on iskeytynyt mieleen ikuisiksi ajoiksi runsaudellaan, värikkyydellään ja terävillä havainnoillaan. Ja lapsenmielisellä hyvikset voittaa-ideologillaan.



Tuota en tajua ollenkaan että panttaisi jotain hyvää kirjaa omana tietonaan.

kirjojanne!! Suorastaan itsekästä... luettavaksihan kirjat on tehty ja makuja on joka tapauksessa monia: kaikki eivät mitenkään voi pitää kaikista. Mahtaisivat olla näidnekin " salaisten" kirjojen kirjoittajat olla mielissään, kun jää monelta kiinnostuneelta tieto kirjan hyvyydestä saamatta.



Noh, jopas provosoiduinkin... Hyvin pystyn elämään ilman tietoa parin av-mamman lempikirjasta, niin utelias en ole, mutta periaate silti kummastuttaa. Vähän kuin tietäisi parannuksen aidsiin, muttei suostuisi jakamaan sitä muiden kanssa! ;)

Tykkään myös noista jonkun mainitsemista Singerin kirjoista, jotenkin vereviä tarinoita. Ja sitten on näitä muitakin:

- Garpin maailma (kummallisia odottamattomia käänteitä)

- Torstai on toivoa täynnä (hassuja päähänpistoja)

- Kauriin kääntöpiiri (mahdotonta seksiä)

- Futurologinen konferenssi (erikoisia ajatuksia herättävä tarina)

ja näiden kirjoittajien muitakin kirjoja

jne



Huonoin on ollut (et varmaan löydä edes mistään, toivottavasti):

- Norsunluinen sateenvarjoteline

antaa tosi mehevät ja värikkäät unet.

Kafkan Oikeusjutusta sain ihania miljöitä omiin uniini. Dostojevskin kirjoista samoiten.



Sen sijaan esim. Anna-Leena Härköset ja muut helpot kirjailijat eivät jää vaikuttamaan alitajuntaan vaikka niitä onkin paljon mukavampi ja iisimpi lukea kuin jotain klassikkoa.



Hirveen vaikee sanoo, mikä olis paras kirja ikinä, koska helpommat kiksit saa just jostain roskaromskusta. No, ehkä Raamattu on kuitenki se kaikkein vaikuttavin ja laajin kirja, jonka olen lukenut.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat