Vierailija

Miten auttaisitte minua selviämään tästä epätasapainoisesta ihmissuhteesta, jossa toisella ei ole mitään velvollisuuksia ja minulla kaikki?



Ongelma perustuu siihen, että tämä toinen odottaa muilta hyvin paljon enemmän kuin itse jaksaa yrittää ja muistaa. Esimerkiksi hän panee merkille, jos ei saa syntymäpäiväkorttia tai -puhelua, koska on tähänkin asti saanut. Itse hän ei ketään tällaisissa asioissa huomioi, koska " no en minä ole pitänyt tapana tuollaisia pikkuasioita" tai " no minä en voi muistaa kaikkea kun on niin ja niin raskasta taas milloin minkin suhteen" . Eli hänen elämäntilanteitaan, ohareitaan, välinpitämättömyyttään pitää kaikkien ymmärtää, hän ei ymmärrä ketään. Jos hänelle sanoo jonkin esimerkin, että kyllähän se kortti voi joskus unohtua kuten itsekin olet sanonut, hän kääntää tämän suureksi loukkaukseksi itseään kohtaan. Eli hänelle ei myöskään näistä käytöksensä ristiriitaisuuksista saa sanoa.



En jaksa enää olla se, jonka elämä menee muiden (ja varsinkin tämän) vastavuorottomaan huolehtimiseen ja huomioimiseen varsinkin kun mitään ei noteerata miksikään että esim kiitettäisiin, mutta heti kyllä ollaan nälvimässä jos jotain en kerran teekään. Eroon en tästä tyypistä pääse, pitäisi vaan löytää joku sisäinen vahvuus sanoa suorat sanat tms.

Kommentit (7)

Jotain ihan oleellista vikaa tällaisilla ihmisillä täytyy päässä olla, koska ainakin tämä kyseinen henkilö saa aina väänneltyä asiat niin, että kaikki ovat hänet hyljännet ja häntä vastaan.

Toivoisin kovasti, että voisin sanoa, että parempaan päin mennään, mutta ei. Se on vaan joko kestettävä, tai sanottava sopimus kokonaan irti. Meidän tapauksessa kyseessä on sukulainen, joten monelle ei siksi ole omasta mielestään vaihtoehto, että lopettaisi yhteydenpidon.



Oikeastaan paras mitä voit tehdä, on kohdella häntä ihan niinkuin hän kohtelee sinua. Hirveä häly nousee, mutta jos on yhtään samanlaisesta ihmisestä kyse kun meidän tapauksessa, niin sinä olet taas ystävälistalla kun joku muu " loukkaa" häntä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eli hän päättää aina koska on vihoitellut riittävästi, sen aikana on syytänyt ties mitä solvauksia, mutta toisen pitää sitten olla kuin mitään ei olisi tapahtunut ja ylitsevuotavan anteeksiantavainen kun hän eräänä päivänä katsoo mahdolliseksi taas voida sulkeutua suosioon. Jos hänet torjuu, on sydämetön ja moukka ja itsekeskeinen ja jää lopulta yksin jne. Siis aina vika on muissa, ei hänessä.



ap

Voisit seuraavalla kerralla vedota tuohon hänen omaan kommenttiinsa, ettei pidä tapana tuollaisia pikkuasioita. Voit sanoa hänelle, että olet saanut sen kuvan, että hän ei niin perusta näistä asioista.



Tällaista ihmissuhdetta läheltä seuranneena, en voi muuta kun toivottaa jaksamista.

Tavallaan hyvä kuulla että tätä on muuallakin. Mutta kun tässä homma menee niin, että jos mä sanon että en lähettänyt korttia, kun itsekin olet todennut ettet jaksa muistaa tuollaisia pikkuasioita, hän vastaa heti että jaa hänen juhlapäiväkö on sulle vaan joku pikkuasia, ja johon mä sanon että en mä siihen ottanut kantaa, vaan sanoin etten lähettänyt korttia, koska itsekin olen sanonut pitäväsi synttärikorttien lähettelyä pikkuasiana, jota et jaksa muistaa, hän vetää kauhean draamaqueen-kohtauksen kun minä muistelen ja vääristelen jotain hänen ikivanhoja sanomisiaan ja yritän häntä nyt syyttää omista virheistäni. Ja sitten tulee listauksena taas miten paska ihminen oikeasti olekaan ja koko perheeni ja tuttavapiirini ja silleen.



Onko tämä sellainen narsistinen luonnehäiriö? Voitko 2 kertoa vähän lisää tuosta tuntemastasi tilanteesta, kiinnostaisi vain kuulla, miten siellä se keskustelu etenee. Meillä niin että sanonpa mitä vain ja varsinkin jos yritän osoittaa näitä hänen omia ristiriitaisia sanomisia ja tekemisiä, hän kääntää tilanteen aina minun tappiokseni haukkumalla minua pikkusieluiseksi vääristelijäksi jne.



ap

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat