Nyt vinkkejä kehiin, pian 8- vuotiaalla aivan mahdoton uhma!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kuten otsikossa tuli ilmi, meidän elämästä on pojan uhma- iän alkaessa tullut ihan painajaismaista. Ennen tätä ikää pojalla ei oikeastaan ole ollut uhmaa, pientä kiukkua vain silloin tällöin kausittain. Nyt se tulee oikein todenteolla, näin kahdeksan vuoden kynnyksellä.

Mitään ei suostu tekemään ilman vinkumista ja vastaansanomista, juoksuttaa koko ajan esim. nukkumaanmennessä(en tosin anna periksi). ja puhuu vanhemmilleen rumasti ja vähätellen. Toki myönnän että ei mekään enää jakseta hänelle koko ajan nätisti puhua, koska on niin epätoivoinen olo ku toinen vaan huutaa ja räyhää. Kaikki muuten elämässämme on mielestäni hyvin, pojalla on pikku veli(puoli) ja kuumeillaan vielä yhtä pientä... Isi siis löytyy myös (tai oikeammin isäpuoli, mutta on pojalle ainut ja oikea isä.) Olen kotona pienemmän kanssa.

Onko kenelläkään antaa arjesta ja juhlasta selviytymiseen vinkkejä? Rangaistuksia? Ruusuja?

Niin ja muutama aika sitten pojalta lähti ensin pleikkari jäähylle ja hiukan myöhemmin telkkari, kun ei mikäään mene perille. Mutta tuntuu unohtavan niiden olemassaolon, joten onkohan rangaistus turha?



Kiitos jos jaksoit lukea ja vieläpä auttaakin. :)

Sivut

Kommentit (24)

Meillä pian 8v ekaluokkalainen. Koulun alettua on alkanu myös uhittelu. Kai se johtuu siitä ettei tiedä onko pieni vai iso vai mihin väliin kuuluu. Varsinkin veljensä 5v kanssa tappelee joka asiasta, koko ajan jompikumpi huutaa ja rähisee. Ja vielä kun tämän keskelle tuli uusi pikkuveli. Tosin vauvalle on tosi hyvä sisko, hoitaa ja hyysäilee mielellään.

Meillä ei ainakaan auta muu kuin pitää tiukat rajat niin kuin tähänkin asti. Enkä siedä sitä yhtään että aikuiselle puhutaan rumasti esim. nimitellään. Meillä kanssa pihaportaat on sellainen paikka jossa saa huutaa ja mesota mutta sisällä en sitä salli. Ja tosi huonosta käytöksestä tulee rangaistuksia esim. kaverille ei mennä tai kielto esim palaamisesta tai dvd katsomisesta. Tuleehan siitä meteli mutta komennan huoneeseen kiukuttelemaan. Sanon että vaikka huudat kuinka niin asia ei sillä muutu.Pois voi tulla kun on rauhottunu.

Ja olen huomannut että mitä enemmän asioita hokee, tee sitä ja tee tätä niin sen hankalammaksi asiat menee.

Nykyään aamuisin herätän kouluun mutta yritän olla hokematta, välillä sanon että katso kelloa jos meinaat keriitä kouluun ajoissa. Kummasti tulee paremmin tehtyä kun pitää itse kantaa vastuuta kouluun lähdöstä ja ajoissa olemisesta. Ja muutenki kun antaa pieniä vastuu tehtäviä niin hän tuntee olevansa tärkeä ja iso tyttö kun voi auttaa. Kehua pitäisi muistaa aina kun tekee asioita oikein, mahdollisesti vielä niin että jollekkin vieraalle sanoo lapsen kuullen kuinka hienosti ja reippaasti se teki sitä ja sitä. Kummasti vaikuttaa seuraavallakin kerralla.

Onhan tämä hankalaa, kaikki on kuitenki omanlaisia ja mikä auttaa toiselle ei tehoa jollekkin muulle.

Ainakin meillä kun nuo läksyjen teot menee läskiksi, niin yksi keino, on ollut tukiopetus. Eli kun vanhempien neuvot eivät mene perille, vaikka lapsi tarvitseekin enemmän opetusta, niin koulun tukiopetuksessa tyttö saa enemmän henkilökohtaista opetusta, kun joku aine on vaikeaa. Toinen asia liittyen läksyihin, on kun minun neuvoma asia ei mene perille, ja tyttö väittää vastaan " mutta kun ope sanoi..." , niin olen käskenyt tytön kysyä seuraavana päivänä " siltä kaikkitietävältä opelta" , että miten se asia meneekään. Kappas vaan, ope oli neuvonut asian samalla lailla kuin äiti kotona...



Toinen asia: Paljon ollaan keskusteltu aiheesta " mitään ei osaa ellei opettele, eikä mikään asia onnistu ensimmäisellä, eikä toisellakaan kertaa, virheet on jokapäiväistä elämää, eikä ne koskaan lopu" .



Ja jos turhista asioista kiukutellaan, nitistään ja naristaan, tulee uhkaus: jos nyt et tuota lopeta, niin jää karkkipäivänä karkit saamatta, tai jos vielä toisen kerran... niin sitten kotiarestia, pakolliset päiväunet tms. Kuitenkin nuo rangaistukset pitää olla konkreettisia, sekä sellaisia, että niissä ei anneta periksi, eli jos ensin uhataan, eikä sitten sitä toteutetakaan, niin silloin siitä ei ole mitään hyötyä. Ja aina perustelut sille, miksi lapsi saa jonkun rangaistuksen. Yleensä meillä perustellaan niin, että " koska olemme jo niin monesti yrittäneet keskustelemalla tästä asiasta jo selviytyä, niin meidän on pakko kokeilla, auttaisiko esim. kotiaresti muuttamaan käytöstäsi" ja että " eikö olisi paljon mukavampaa jos käyttäydyttäisiin ja puhuttaisiin nätisti, silloin ei kenellekään tulisi paha mieli ja pääsisit ulos leikkimään kavereiden kanssa" .

Oikein etsimällä etsin,kun muistin lukeneeni joskus täältä tällaisen ketjun!!



Tämä koskettaa meitä tällä hetkellä TODELLAKIN!!!Tytär on nyt 2-luokkalainen,hiljattain täytti 8v.Itse alan olla todella väsynyt tuohon neitiin ja hänen oikkuihinsa!!Meillä myös pikkusisko 5v,joka on päiväkodissa hoidossa ja aina ollut ns " helppo lapsi" .Itse työskentelen päiväkodissa,joten todellakin HERMOT on KIREELLÄ iltaisin,kun sama härdelli jatkuu kotona...



Meillä riidellään aamuisin,viimeistään kun ulkovaatteiden pukemisaika koittaa(sisävaatteet yleensä kelpaavat,mitä äiti on laittanut)." En laita ulkohousuja(näin syksyllä),en pipoa enkä kaulahuivia ainakaan....En ota sateenvarjoa" jne.Siinä sitten väännetään näistä vaatteista ja minä äitinäkään en anna periksi,koska 8v ei voi tietää mitä milläkin säällä on puettava päälle,jottei tule kylmä.Huudoksihan se useimmiten menee niin äidillä kuin tyttärellä,kiire kun on!!Usein tuo riita voi alkaa jo aiemminkin;miten laitetaan hiukset(on pitkät hiukset),ei halua kävellä yksin VAARALLISTA koulumatkaansa mutta ei tahdo mennä myöskään aamuisin " hoitoon" puistoon,josta on lyhyt koulumatka...



Ja kun noista aamuista on selvitty;tytär pahoillamielin kouluun ja minä töihin kuin" yhden työpäivän" jo aamulla tehneenä,niin silloin alkaa äidin omatunto soimaan!!Mietin koko työpäivän,miten hyvitän tuon aamuisesn tyttärelleni jne....



Sitten kotiinpääsyn aikaan,kun pitäisi olla iloisia jälleennäkemisestä,niin tyttäreni hermostuu todella helposti,jos tulee lausuttua yksikin väärä sana.Hän alkaa taas irvailla ja ilkeillä,olla uhmakas ja leikkiä ettei ymmärrä,mitä tarkoitan,kun kysyn jotain esim. koulupäivästä.Samoin hän keskeyttää/korjailee pikkusisartaan,kun hänkin haluaa kertoa omasta hoitopäivästään.Tuossa vaiheessa minulla menee TAAS kuppi nurin ja kaikki päivän aikana suunnitellut kivat yhteiset jutut unohtuvat....



Meillä illat ovatkin helposti yhtä huutoa,kun tyttö näsäviisastelee ja uhmittelee lähes joka asiaan.Itse tuntuu ETTEN kertakaikkiaan JAKSA kuunnella sellaista,onhan takana 8h työpäivä meluisassa päiväkotiryhmässä...Kotiarestissa hän on viettänyt monen monta iltaa tuon huonon käytöksen takia.Tänään jäi ekan kerran harrastukseen menemättä kiukuttelun takia.Ilta menikin täysin RAIVOAMISEKSI,jonka vuoksi myös huominen iltaharrastua on pannassa(ei ole kuin nämä 2 iltaharrastusta viikossa,molemmat kestävät 1h:n.)Itsellän on todellakin " takki tyhjänä" tuon tämäniltaisen jälkeen,siksi tänne kirjoitankin!!



Koulussa tytöllä menee loistavasti!!On luokkansa parhaita ja todella tunnollinen koululainen,sanoo opettaja.Samoin harrastuksissa ym. tyttö on kiltti kuin mikä!Kavereita löytyy niin pihasta kuin koulusta,eli sekään ei ole ongelma.



Pitäisiköhän minun olla yhteydessä johonkin ammattiauttajaan esim.koulukuraattoriin!!??Tuo kaikki negatiivinen kohdistuu lähes tulkoon vain minuun,Isäänsä hän pitää " kilttinä" ,vaikka pyritään olemaan yhtä tiukkoja molemmat!!



Ja vielä lopuksi:tämä neiti on ollut hyvin haastava lapsi pienestä pitäen.Uhmaikä alkoi jo 1-vuotiaana ja loppua sille ei näy...Hänelle on täytynyt olla aika tiukkana sääntöjen ym. kanssa,sillä hän on koko ajan koetellut rajojaan kovastikin.Ja tiukkana pysyminen ei minulle,ammattikasvattajalle,ole ollut ollenkaan vaikeaa joskus vaan aika raskasta,kun on täytynyt n.15 kertaa perustella,miksi ei jotakin tehdä....Toki tyttö on saanut olla mukana tekemässä päätöksiä joissakin asioissa,en nyt sentään mikään Hitler ole....Asiasta olen keskustellut joka vuosi neuvolassa,päiväkodissa ym.mutta kaikki ovat olleet sitä mieltä,että tuo on tytön tempperamenttia,ei syytä vakavampaan huoleen!!!



Kiitos jos jaksoitte lukea tämän,ihanaa jos joltakin löytyisi vinkkejä arjen keventämiseksi!!



T:yksi tällä hetkellä väsynyt äiti

On kuin kertoisit meidän pojasta!!! Lisänä meillä vielä ongelmia koulussa. On levoton opettaja ei pärjää hänen kanssaa. (opella tosin ei koulutusta....)



Hyviä neuvoja otetaan vastaan myös!

Meillä täsmälleen sama tilanne. Pikkusisko on 5-vuotias ja itse olen tällä hetkellä kotiäitinä. Taatusti saa meidän poikamme tarpeeksi huomiota ja aikaa vanhemmiltaan. Itse olen vain ajatellut että olisiko tämä muuttuminen päiväkotilaisesta koululaiseksi saattanut lapsen jonkinlaiseen " murrokseen" kun nyt sitten pitäisikin olla jotenkin iso ja nyt sitten haetaankin niitä rajoja että kuinka paljon oikeasti omista asioista voi päättää ja missä menee se raja. Tosi hermoja rassaavaa aikaa joka tapauksessa, enkä voi muuta kuin toivoa että menisi pian ohi. Yritän purra hammasta ja laskea kymmeneen monta kertaa päivässä. Ja kauhulla välillä ajattelen että mitä se murrosikä siten mahtaa oikein olla kun nyt jo ovet paukkuu!

Yleensäkin tuntuu, että tyttö " möksähtää" todella helposti monesta asiasta, valittaa milloin mistäkin asiasta joka " ei ole hyvin" , läksyissä kun on virheitä, ja niitä pitäisi korjata>alkaa hirveä murjotus. Syömisessä ja pukemisessa vetkutellaan viimeiseen asti. Olen ihan luullut, ettei tyttö osaa syödä tai pukea reippaasti, mutta nyt kun on pari kertaa nukkunut aamulla pommiin, ja on ollut PAKKO selviytyä nopeasti, niin kappas vaan; vaatteet meni päälle alle 5 minuutissa ja murolautanen tyhjeni samoin 5 minuutissa! Itse olin ihan ällikällä päähän lyöty, että osaako tuo tyttö oikeasti tehdä asioita noin reippaasti, kun yleensä saa aina hoputtaa joka asiassa.



Tyttö on ollut ikänsä todella vaativa itseään kohtaan, eikä hyväksy virheitä ja kaikki pitäisi onnistua ensimmäisellä kerralla oikein. Nuo on näkynyt jo useamman vuoden tytön käytöksessä. Tuohon läksyjen aikaisen kiukuttelun uskon johtuvan juuri tuosta liiasta vaativuudesta, koska tyttöä harmittaa niin paljon epäonnistuminen tehtävissä. Mutta nuo jatkuvat möksähtelyt ja vetkuttelut, vastaan väittämiset (ihan turhissa asioissa)... Kai ne on jotain uhmaa nekin, omaa tahtoa, taistelua sen kanssa, kun haluaisi olla jo niin iso, mutta on kuitenkin vasta 8-vuotias pikkutyttö... Kerran tyttö sanoikin, että " tuntuu ihan kuin oisin jo aikuinen" . Minä siihen vaan, että huh huh, siihen on kyllä vielä pitkä aika!

näiden pienten riiviöiden kanssa. Meillä on myös ilmassa aivan hirveää uhmaa tuon tokaluokkalaisen pojan kanssa. Koulussa käytäytyy hyvin, kavereita on jne. kaikki taustat tuntuvat olevan kunnossa.

Äiti vaan alkaa olla ihan loppu...en vaan kertakaikkiaan tiedä mitä tuon lapsen kanssa tekisi. Tuntuu että kaikkea olen kokeillut ei vaan auta. Kiukku, narina ja marina kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta alkaa heti kun aamulla saa silmänsä auki. Ja sitä jatkuu koulupäivän jälkeen iltaan asti. Tuntuu, että oikein haastaa riitaa tahallaan, oikein hakemalla hakee että hermostun. Sekin on kokeiltu, että en hermostu...sekään ei ole hyvä. On yritetty puhua, ei kuuntele. Läksyissä ensin pyytää apua (huutamalla tai narisemalla)...sitten loppujen lopuksi ei saa auttaa.

Tuntuu, että kaikkeni olen yrittänyt...myös kokeillut sitä oman ajan antamista (meillä kolme lasta)...ehkä se hetken auttaa, mutta tuo on todella vain hetki.

Tekisi mieli myös kokeilla, että " heitän hanskat tiskiin" ...onko kukaan kokeillut tätä. Että mitään palvelua ei tule jos ei käytös ja puhetyyli parane. Ajattelin, että laitan aamulla vaatteet valmiiksi ja aamupalan ja siihen loppuisivat. Hoitakoot itsensä kouluun mutta kun keksii siitäkin jotain. En tiedä...

sekavaa tekstiä ehkä, mutta alkaa olla keinot vähissä ja äiti väsynyt!

Poika on nyt 11-vuotias. Uhmailut alkoivat 6-vuotiaana ja raivokohtaukset olivat aivan hurjia. Sitä ennen ei ollut minkäänlaisia uhmia vaan hän oli ollut todella kiltti/helppo lapsi. Meillä oli käytössä ensin sylissä pitely, mutta eipä siitä ollut oikein hyötyä kun tuntui että raivo vain lisääntyi ja itse odotin kuopustamme, niin alkoi olla jo hankalaa ison mahan kanssa. Eipä noita keinoja oikein ole jaettavaksi asti. Jokainen lapsi on niin yksilöllinen ja reagoi erilailla. Uhma kohtauksen aikana ainakin meillä ei kannattanut edes yrittää puhua pojalle järkeä. Poika joutui verannalle jäähylle ja rauhoittumaan. Edelleen meillä on sama keino käytössä jokaisella lapsella, siellä saa raivota ja huutaa ja sisälle saa tulla kun on rauhoittunut ja miettinyt mikä meni pieleen. Sen jälkeen asiasta puhutaan. Omassa pojassani olen näin jälkeenpäin huomannut, että taisi olla aika rankkaa aikaa eskari aika kun toisaalta piti olla reipas ja iso mutta kuitenkin halusi vielä paljon syliä ja halauksia. niinkuin yhä edelleen tulee useasti kylkeen nyhjöttämään ja halailemaan. Eli täytyy jaksaa uhmista huolimatta huomioida lasta ja kehua myös niitö positiivisia puolia hänessä. (vaikka pinnaa kiristääkin,minkä kyllä ymmärtää) Eipä meilläkään olla vielä selvitty raivoamisista, kyllähän niitä huonoja päiviä on välillä kaikilla, mutta pikku hiljaa ne laantuu kun lapsi oppii hillitsemään itseään. Jaksamisi ja kärsivällisyytta se vaatii...:)

Meillä on kanssa ekaluokkalainen (8v), jolla ajoittain uhmaa. Meillä on kanssa pikkusisko 1v 8kk. Mutta olen töissä ja sisko hoidossa. Olen pannut merkille, ett´uhma on pahimmillaan silloin kun olemme unohtaneet " antaa" esikoiselle " omaa" aikaa meidän kanssa. Minulla ja hänellä on yhteinen ilta keskiviikkoisin käymme uimassa yhdessä, mutta se ei aina riitä tarttee olla muutakin yhteistä aikaa. Yritämme pelata lautapelejä ym. ja yritämme ottaa huomioon muutekin.



Välillä tuntuu todela raskaata rankan duuni päivän jälkeen kuunnella uhmaa ja kiukuttelua. Mutta menee vähän aikaa ja huomaan etten ole antanut yhteistä aikaa ja kun sen taasen järjestän niin elämämme on taasen helpompaa.



Jos se uhma onkin huomion hakemista?

Tosi vaikeaa. Välillä menee päiviä ihan hyvin, ja sitten tulee riita just jostain läksyjen auttamisesta, tai tulee väliin, kun luen iltasatua 5v pikkusiskolle.



Ihan hirveää. Huutaa ja kiukkuilee, ei mene nukkumaan...



Ja Aina Äidille tämä taisto. Isä tekee vuorotyötä ja ei aina iltaisin kotona, ja tämä rämäpää käyttää tilannetta hyväksi ja rähjää...



Miten voi olla niin kaksipuolinen lapsi. Välillä kuin enkeli ja sitten menee ihan kuin transsiin eikä mikään mene perille...



Montakohan vuotta vielä.. ??

Siis piti mun kirjoittaa muutakin.

Meidän pojulle Aina sopimattomien sanojen ilmaantuessa sanon etten HYVÄKSY käytöstäsi. Lisäksi puhumme aina huonon käytöksen jälkeen mitä on toisen kunnioittaminen. Kerron hänelle että minun täytyy kunnioittaa sinua ja sinun minua. Samassa yhteydessä puhun lähimmäisen rakkausesta jota meidän tulee tuntea toisiamme kohtaan erityisesti täällä kotona.

Sanaa rangaistus en halua käytää vaikka periaatteessa ns. kotikäytös koulussamme on kyse jossain määrin samasta. Huono käytös saa aikaan sen että meillä ei mennä ulos ja olla kavereiden kanssa. Siloin ollaan kotona ja harjoitellaan kaunista käytöstä vanhempien kanssa. Noina hetkinä saa sitten osoittaa osaavansa käyttäytyä kunnolla leikkimällä pienempien sisarusten kanssa, auttamalla äitiä ruoan laitossa tai jossain vastaavassa koti hommassa. Kavereita saattaa saada meille käytös koulun aikana jos on osoittanut että osaa käyttäytyä. Ja ulos pääsee kavereiden kanssa leikkimään siksi aikaa kun joku vanhemmista on ulkona pikku sisaristen kanssa.



Aluksi nyt 7 ja 9 vuotiaat protestoivat " uusia" käytäntöja vastaan mutta nyttemmin käytöskoulua ei tarvitse viedä Rankimman kautta" . He ovat alkaneet oppia.



No tietty toisinaan tulee takapakkia mutta sitten TAAS PUHUTAAN.

tosin hän täytti vasta joulukuussa 7v. Meillä erityisesti aamut on yhtä narinaa ja tuntuu, että hän täytyy oikein keksimällä keksi aihe, josta tänä aamuna ryhtyy narisemaan ja närisee ja nirisee niin kauan, että minulta menee hermo ja siitä tietysti saa oikein lisää vettä myllyynsä.



Eipä ole vinkkejä meillä antaa, vaikka mitä on kokeiltu ja aina yhtä huonoin tuloksi. Tänä aamuna taas työmatkalla kehittelin uutta strategiaa, jotta erityisesti aamuista selvittäisiin, ilman kaikkien totaalista hermojen menetystä.

Tosi vanha ketju mutta jos joku edellisestä kirjoittajista tai joku jolla on nyt vastaava tilanne vielä huomaisi tämän.

 

meillä on nyt ollut vajaa vuoden raivareita.ja nyt kiinnostaisi tietää mitä näille kirjoittajille kuuluu nyt?mikä auttoi?

minäkin nostan

8v saa kauheita raivokohtauksia, myös koulussa. Välillä on ihan suloinen pikkupoika.
Siis kysyn, että menikö ohi ja mikä auttoi.
Yöunet menee kun murehdin tätä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat