Vierailija

Minä noin kerran viikossa ja ihmettelen kun mieheni jaksaa tavata parikin kaveria päivässä. Nytkin hän on kaverin luona ja ihmettelee miksi minä en myös soita jollekin. Viihdyn kuitenkin parhaiten kotona, olenko outo?

Kommentit (14)

Lauantai-ilta on perheen aikaa, tai vähintäänkin parisuhteen hoidolle pyhitetty. Joskus aniharvoin voi viettää tyttöjen tai poikien iltaa kaveriporukassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ystäviä joilla ei ole lapsia tulee tavattua 2-3 kk välein :(. Eipä mulla ihan sydänystävää olekaan, olisi mukavaa jos olisi miehen lisäksi myös joku naispuolinen tosiystävä.

Vierailija:

Lainaus:


Tarkoitin ihan vaan että miten usein jaksatte tavata jossain. Itse tapaan kaverini korkeintaan kerran viikossa kahvilassa tms. Töissä juttelen joskus ihmisten kanssa kahvitunnilla, muuten työni on täysin yksinäistä puurtamista ja pidän siitä kun saan olla rauhassa. Olen vaan viime aikoina alkanut pitää itseäni outona, kun tuntuu että muut haluavat paljon enemmän kontakteja. Mulle riittää ihan vaan mieheni ja joskus soitto kotiin. Kaikkein inhottavinta on jos joku kaverini tulee meille. Jotenkin ahdistun siitä. Samoin on inhottavaa jos kaveri soittaa. Parasta on olla miehen kanssa tai yksin kotona. En oikein vaan tajua miten jonkun mielestä voi olla kivempaa kaverin kanssa kuin yksin?

ap




Olet vielä varmaan nuori mutta samantyylinen kuin minä nykyisin. Nuorempana kuljin yökylissä kavereilla kolmen kanssa. Kuopuksen saatuani olen jumittunut kotiin, lastenlasten vierailut riittää.

Töissä saa höpöttää ja hulinaa on! Haluan olla rauhassa enkä hirveästi jaksa kavereita. Monta olen myös lopettanut kun jotenkin puheenaiheet tökkii.

Nytkin istun yksin rauhassa koneella ja 12v vielä vähän aikaa kaverillaan!

Tarkoitin ihan vaan että miten usein jaksatte tavata jossain. Itse tapaan kaverini korkeintaan kerran viikossa kahvilassa tms. Töissä juttelen joskus ihmisten kanssa kahvitunnilla, muuten työni on täysin yksinäistä puurtamista ja pidän siitä kun saan olla rauhassa. Olen vaan viime aikoina alkanut pitää itseäni outona, kun tuntuu että muut haluavat paljon enemmän kontakteja. Mulle riittää ihan vaan mieheni ja joskus soitto kotiin. Kaikkein inhottavinta on jos joku kaverini tulee meille. Jotenkin ahdistun siitä. Samoin on inhottavaa jos kaveri soittaa. Parasta on olla miehen kanssa tai yksin kotona. En oikein vaan tajua miten jonkun mielestä voi olla kivempaa kaverin kanssa kuin yksin?

ap

Meillä koti on lähes aina kuin pommin jäljiltä enkä leivo kuin joskus juhlapyhinä ja silloin, kun tiedän, että vieraita tulee. Kyläily tietää siis ainakin kaksi tuntia ylimääräistä työtä (tunti siivoukseen, tunti leivontaan), jota en millään jaksaisi.



Silti tykkään olla kavereiden kanssa tosi paljon ja he ovat minulle tärkeitä, samoin miehelleni ja lapsilleni. Ihminenhän on laumaeläin. En oikein ymmärrä ap:n ajatusta siitä, että yksin on mukavampaa kuin kavereiden kanssa? Juuri eilen olin kahden ystävän kanssa baarissa ja puhuttiin, puhuttiin 5 - 6 tuntia. Aivan mahtavaa. 4

Nykyään lisäksi näen kavereita useimmiten liikuntaharrastusten parissa, harvemmin enää kyläillään. Ei vain jaksa sitä järjestelyä, joka kyläilyyn liittyy. Kuntosalilla, lenkillä tai esim. joukkuepelissä tulee sitten juteltua intensiivisesti. Samoin kahviloissa on mukava käydä.

Kyläilyn ei pidä olla mitään järjestelyä. Kaverini poikkeavat yllättäin kahville eikä siinä ole ongelmaa. En jaksaisi ottaa jotain stressiä siitä,että joku tulee käymään. Koti aina siisti ja leivonkin melkein joka päivä eli tarjottavaa on. Ja lapsia viisi,en ole sinkku.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat