Vierailija

kesällä ja minä jään lasten kanssa kotiin. Nyt jo ikävä. Kertaakaan ei olla oltu ihan noin pitkää aikaa kerralla erossa, max 2vko. Toki ihan hyväkin välillä mutta silti vähän haikea mieli.

Mitä ihmettä keksin että kuukausi menee nopeammin? Jotten ikävään vaan kuihdu?

Kommentit (12)

ettenkö pärjäisi. Kunhan vain purin mieltäni. Lähtee hänkin maapallon toisella laidalle ja kiva vaan että mahdollisuus reissuun. Kai se ikävä on normaali reaktio. ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Siis jos jollain muulla on asiat niin että asuvat erillään puolet vuodesta niin silloinhan minulla ei ole mitään oikeutta valittaa tuosta kuukaudesta, niinkö? ap

itse olen kaukosuhteessa ja tapaamisten välillä on yleensä 3-4 viikkoa. Kyllä se joka kerta tuntuu pitkältä ajalta... vaikka siihen olisi kuinka tottunut. Eikä se siitä muuksi muutu, vaikka jonkun toisen mies olisikin vuoden poissa.

Toisille jo viikon ero on " liian pitkä" kun taas toiset voi olla vaikka vuoden " erossa" eikä kirpase. Itselle ehkä siksi haikeampaa kun ensimmäinen kerta näin pitkän aikaa ja vielä eri maissa. En ruikuta, kunhan pohdiskelen. Kiva että joku ymmärtää. :)

ap

Meillä 3 kuukauden ero töiden takia, mies muualla. Nähdään kuitenkin kuukauden välein.



Parin päivän jälkeen yksinhuoltajan arkikin alkoi sujua, mutta oli se kyllä alkuun rankkaa, kun siihen ei ole tottunut.



Ja niille, jotka kritisoi AP:n ruikuittamista. Miettikääpä, jos se oma puolen vuoden erossa olo yllättäen tuplaantuisi. Eikö kävisi ikävä/ruikutus mielessä kertaakaan? Eiköhän poinnti tässä ole se, että MUUTOS on melkoinen, perheen normaalista elämästä poikkeava. Kyllähän siihen tottuu, mutta uuden tilanteen alku on usein raskas.



T. Ikäväänsä itkenyt neljännesvuosiyksinhuoltaja

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat