Vierailija

Sivut

Kommentit (34)

Vierailija:

Lainaus:




Äitini olin aluksi kauhean huolissani. Sitten kun dg tuli, olin peloissani. Ajattelin, miten maailma kohtelee pikkuistani ja kuin hän jaksaa jne. Nyt olen lähinnä ylpeä, että hän uskaltaa olla oma itseni.

ap




Olen kuullut arvioita, että 1/10000 olisi transsukupuolinen, mutta olen kuullut myös muita arvioita. Kyllä varmaan jossain on joitain lukuja...



Wikipediasta löysin tällaisen: " Transsukupuolisuutta pidetään melko harvinaisena, aiemmin puhuttiin luvuista 1:37 000 naisilla, 1:107 000 miehillä. Nykyisin vastaaviksi luvuiksi esitetään 1:11 900 ja 1:30 400. Näitä lukuja kohtaan on kuitenkin esitetty kritiikkiä ja onkin esitetty myös seuraavia lukuja: Transnaisten sukupuolen korjaushoitojen määrä on vähintään luokkaa 1:2 500, ja voi olla jopa 1:1 250. Itse transsukupuolisen kokemuksen esiintymisen yleisyyden on arvioitu olevan noin 1:500. Viimeisen vuoden aikana prosessiin on Suomessa hakeutunut varovaisestikin arvioiden nelisenkymmentä ihmistä."



Mä kyllä tunnen Suomesta muitakin trans-julkkiksia kuin Cris Owenin, mutta sallittakoon heille yksityisyys. Tai varsinaisesti nää ihmiset ei ole " julkkiksia" , vaan julkisissa töissä.



ap



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suomessa on tosiaan pienet trans-piirit ja lapsellani on yksityisyys, jota haluan kunnioittaa.



Mua on pyydetty lehtiin ja telkkariinkin puhumaan asiasta, mutta ainakaan toistaiseksi lapseni ei ole siihen valmis, vaikka mä olisinkin.



ap

Kyllä masennus ja muut psyykkiset ongelmat on melko tavallisia trans-ihmisillä. Monet ei tunnista ilmiötä itsessään ja monen on se lopulta vaikea hyväksyä. Ympäristön ennakkoluulot ovat myös hankalia. Tunnen myös trans-ihmisiä, jotka eivät ole tarvinneet pidempää terapiaa.



Olemme saaneet koko perhe paljon tuttuja trans-piireistä.



Ja lisään vielä 17:n kysymykseen: Olen huomannut, että koulutettujen vanhempien lapset ovat paljon suvaitsevampia ja avarakatseisempia kuin kouluttamattomien lasten vanhemmat. Ero on oikeasti todella huomattava ja olen hämmästellyt asiaa kovasti.



19: Terkkuja sulle, tunnetaankohan me?



ap

Kuten sanoin, asia ei ole aivan akuutti.



Olemme käyneet perheterapiassa ja lapseni on toki käynyt terapiassa myös. Nyt tunnumme olevan kaikki asian kanssa tasapainossa. Toki ääliösukulaisia riittää meilläkin, mutta erottuupahan jyvät akanoista.



En halua vaieta asiasta. Transsukupuolisuus on melko yleinen ilmiö, josta perheet ja yksilöt kärsivät turhaan. Lisäksi asiasta liikkuu kauheasti ennakkoluuloja ja huhuja.



ap

Me miehen kanssa yritämme lapset kasvattaa niin,että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia olemme sitten " erilaisia" tai " samanlaisia" .



Kaikkea hyvää teille koko perheelle!

Lisäksi trans-piirit on Suomessa melko pienet.



Alle kouluikäisenä lapsellani oli lähinnä ahdistuneisuutta. Hän pohdiskeli todella paljon kuolemaa, mikä sinänsä on normaalia - meillä se oli todella laajamittaista. Lasta tutkittiin jo silloin. Toisaalta tällä ei ole ehkä mitään tekemistä transsukupuolisuuden kanssa. Lapsi myöskin leimautui kovasti vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaan, ihannoi tätä kovasti. Tämäkin on siis normaalia pienemmässä mittakaavassa.



Murrosiässä alkoi yleinen ahdistuneisuus, masentuneisuus jne. Lapsi joi alkoholia, lintsasi koulusta jne. Kaikki oireet olivat sellaisia, joita ei mitenkään pystynyt yhdistämään transsukupuolisuuteen. Lopuksi kun lapsi kävi terapiassa, hän uskalsi kokea omat tunteensa ja lopulta tuoda ne myös julki.



Tilanne on nyt varsin hyvä. Lapsi syö hormoneja. Koulu, kaverit, lähipiiri hyväksyvät asian - kukaan ei ainakaan julkisesti taivastele asiaa. Koulussa on suhtauduttu hyvin. Tosin lapsemme vaihtoi koulua, kun meni lukioon, ja on saanut uudessa koulussa olla alusta asti se, mikä on. Nimikin vaihtui melko alussa ihan virallisesti. Pieni asia, joka helpottaa elämää todella paljon!



Äitini olin aluksi kauhean huolissani. Sitten kun dg tuli, olin peloissani. Ajattelin, miten maailma kohtelee pikkuistani ja kuin hän jaksaa jne. Nyt olen lähinnä ylpeä, että hän uskaltaa olla oma itseni. Ja onnellinen, koska lapseni on onnellinen.



Miehelläni fiilikset on melko samat ja mennyt muutenkin samaa rataa. Luojan kiitos meillä oli parisuhde kunnossa, kun oirehtiminen alkoi ja dg saatiin! Tämä juttu on lähentänyt meitä entisestään. Ja uskallan sanoa, että ollaan onnellisempia kuin koskaan :-)



Kiitos tsempeistä :-)



ap

Hengaileeko lapsesi molempien sukupuolien edustajien kanssa, vai henkisen vai fyysisen?



Voiko oikeasti olla samalla viivalla henkisen sukupuolen edustajien kanssa kaveruudessa? Mietin vaan, että jos lapsesi on esim. fyysisesti poika ja henkisesti tyttö, niin miten tytöt suhtautuvat häneen kun kysesssä tyttöjen juttuja (tai sama jos sukupuolet menevät toisin päin).





Kiitos että vastasit. Hienoa että puhut tästä ja valaiset meitä, jotka emme niinkään tiedä asiasta mitään. Ihanaa kevättä ja tulevaa koko perheellenne :)



t:7

Ja onko hän saanut tuttavia, jotka olisivat myös transsukupuolisia?



Onko masennus ja muut vastaavat ongelmat yleisiä transsukupuolisilla? Yksi tuttavani on myös, mutta ei ole niin läheinen, että olisin kehdannut kysellä.

joista yksi on vielä lapsi mutta väärässä sukupuolessa omasta ja myös monen muunkin mielstä.



Se on hiuksenhieno virhe sikiönkehitysvaiheessa, katsoin dokumentin sikiöaikaisesta kehityksestä ja alussa kaikki on samanlaisia ja sitten tapahtuu muutos tytöksi tai pojaksi, tuossa vaiheessa joku häiriö niin homma on sekaisin.



Onneksi nykyisin on tietoa saatavilla ja asiaa ei vaieta kuoliaaksi.

Järkyttävä kohtalo tällaiselle henkilölle on osunut. Onnea elämäänne.

Asumme kaupungissa ja varmaan täällä osataan suhtautua tähänkin asiaan hieman avarakatseisemmin kuin jossain muualla.



31: Mun käsityksen mukaan ei vieläkään tiedetä tarkasti, mistä transsukupuolisuus johtuu, mutta vahvien teoria on sikiöaikainen kehityspoikkeama.



Ei tämä kohtalo ihan kauhean järkyttävä ole, mutta eihän tällaista tietenkään lapselleen toivoisi.



ap

Vierailija:

Lainaus:


Hengaileeko lapsesi molempien sukupuolien edustajien kanssa, vai henkisen vai fyysisen?



Voiko oikeasti olla samalla viivalla henkisen sukupuolen edustajien kanssa kaveruudessa? Mietin vaan, että jos lapsesi on esim. fyysisesti poika ja henkisesti tyttö, niin miten tytöt suhtautuvat häneen kun kysesssä tyttöjen juttuja (tai sama jos sukupuolet menevät toisin päin).




Tytöt ja pojat ovat kaikki kavereita keskenään. Lapsellani on sekä sos. että biol. sukupuolen kavereita. Uudessa koulussa hän saanut paljon ystäviä.



Hänen parhaimmat kaverinsa ovat olleet samoja lapsuudesta asti. Ei tällaiset asiat aina kauheasti heijastu kaveripiireihin. Lisäksi muutos on kuitenkin melko vaiheittainen ja hidas ja ajatukseen " uudesta" sukupuolesta ehtii tottua. Sitä paitsi lapseni on sama ihminen kuin aina, nyt vain oleminen on helpompaa kuin ennen.



ap



3: Lapsi on nyt 17. Lapsi alkoi " oireilla" jo alle kouluikäisenä, ala-asteella " oireet" vähenivät, mutta murrosiässä rysähti kunnolla. Lapsi oli jopa sairaalassa melkein puoli vuotta, kun oli niin ahdistunut.



ap

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat