Seuraa 

Olen nyt puolessa välissä raskautta ja muutama viikko sitten vuodin verta eka kertaa. Sillä kertaa vuoto oli niukkaa ja päivystyskeikan jälkeen kotiin passitettiin pikaisen ultran pääteeksi sanomalla, että jos vuotoa tulee lisää + hyytymiä se on sitten keskenmeno. Tällä viikolla vuosi uudestaan ja pelätty hyytymäkin tuli. Tälläkin kertaa vauva oli onneksi kunnossa, mutta nyt sentään lähetettiin kotiin sairaslomalapun ja diagnoosin kanssa: vuotava etisistukka. Lääkäri kielsi yhdynnän, rehkimisen ja nostelun.



Nyt olen sitten viettänyt aikaa kotosalla lepäillen ja valehtelisin jos en myöntäisi että pelon vallassa. Viikkoja on kuitenkin vielä vähän vauvan kannalta. Vähän kauhulla odotan tulevia aikoja; kuinka kauan tässä pelossa pitää elää ja miten kaikki loppuu. Rentoutuakaan en oikein osaa vaikka tiedän ettei huolehtimisella mitään voita.



Sairaslomaa olisi vielä reilu viikko, saa nähdä uskallanko / voinko silloin käydä kokeilemassa töitä. Aika liikkuvaa hommaa teen.



Löytyykö kohtalotovereita eli onko teillä muilla kokemuksia jaettavaksi? Mitä ohjeita saitte lääkäriltä? Kuinka raskaus on sujunut/ sujui (henkisesti ja fyysisesti)?



Vertaistukea kaivaten...

Kommentit (1)

Täältä löytyy kohtalotoveri. Tsemppiä sulle hirmuisesti, tilanne on raskas, mutta hyvässä seurannassa toivon mukaan päättyy onnellisesti!



Oma kokemukseni: Mulla oli edellisessä raskaudessa etinen istukka, joka huomattiin rakenneultrassa. Silloin ei annettu mitään ihmeempiä ohjeita, sanottiin vain, että useimmiten istukka nousee ylemmäs kohdun kasvaessa. Mutta niin vain kävi, että kuuluin siihen noin 0,5 prosentin porukkaan, jolla se ei todellakaan noussut mihinkään, vain peitti ihan totaalisesti koko kohdunsuun.



Viikolla 28+joitakin päiviä päälle heräsin aamulla tavalliseen tapaan, menin vessaan ja tunsin, että nyt tulee jotain ylimääräistä vuotoa. Kun näin, että se on verta ja sitä on suht runsaasti, rupesin tärisemään ja yritin ensimmäiseksi siinä hatarassa mielentilassa soittaa miehelleni. Tämä ei vastannut, joten tajusin kaivaa neuvolakortista synnytyspäivystyksen numeron, josta annettiin ohjeet tilata ambulanssi. Tuolloin vietin neljä vuorokautta synnärillä tarkkailussa, kunnes vuoto tyrehtyi. Vauvalle annettiin varmuuden vuoksi keuhkoja kypsyttävää kortisonia. Pääsin kuitenkin onneksi kotiin, tiukkojen ohjeiden kanssa: ei muuta liikuntaa kuin kävelyä, ei nostelemista, ei yhdyntöjä, sairaslomaa raskauden loppuajaksi.



Näiden ohjeiden mukaan elelin monta viikkoa melko pelokkaassa ja ahdistuneessa tilassa, mutta ne auttoivat: seuraavan kerran vuoto alkoi tasan viikolla 37+0. Tuolloin mentiinkiin sitten nopsaa taas sairaalaan, ja sektio tehtiin kiireellisenä. (Hätäsektioon ei onneksi tarvinnut mennä, sillä vuoto ei ollut niin massiivista.) Leikkaus onnistui oikein hyvin, enkä menettänyt loppujen lopuksi verta juuri sen enempää kuin tavallinenkaan sektiopotilas. Vauvalla ei ollut verenvuodon tai sektion aikana mitään vaaraa, onneksi.



Nyt olen uudelleen raskaana, ja tällä kertaa istukka on kauimmaisessa kohdassa kohdunsuuhun nähden :) Pelkopoliklinikalle olen menossa piakkoin juttelemaan edellisestä raskaudesta ja synnytyksestä, sillä se oli rankka kokemus.



Jaksamista!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat