Vierailija

Mieheni työskentelee kotona. Hänellä on vähintään 20 tuntia viikossa sellaista aikaa, jolloin kotona ei ole ketään. Tämän ajan hän useimmiten tekee töitä, mutta pitää kyllä vapaa-aikaakin. Iltaisin olemme aika lailla aikatauluissa kiinni molemmat, kun miltei joka illalle mahtuu lasten harrastuskuljetuksia ja välillä vielä useampia illassa. Nyt mieheni on päättänyt kähteä viikoksi isänsä seuraksi kalastamaan mökille. Hän piti itsestään selvänä sitä, että hänellä on siihen oikeus. Minä vedin herneet nenään, kun jään tänne rankkaa arkea pyörittämään. Hänellä on vapaa-aikaa joka päivä niin halutessaan, minulla ei ollenkaan. Sitten kun minulla on lomaa, tuntuisi kohtuuttomalta lähteä yksinään jonnekin kun lapset ovat yhtäaikaa aina lomalla kuitenkin..

Sivut

Kommentit (30)

Jos sinulla olisi sellainen olo että pärjäät arjessa ja se on ok että mies on viikon poissa, niin sitten. Mutta jos sinusta tuntuu ettet halua miehen lähtevän niin sitten mies ei lähde.

lähde tyttöjen kanssa Ruotsin risteilylle joku vkl, niin olette suunnilleen tasoissa...jos nimittäin mieheesi voi luottaa lastenhoitajana ( kakkiin miehiin EI voi luottaa yksin arjen pyörittäjänä, valitettvasti...)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

yhteiseen lomaan perheenä. Ideaalissa tapauksessa näitä kaikkia olisi sopivassa suhteessa.

Miehesi vika ei ole, jos sinä koet "kohtuuttomaksi" (miksi muuten ihmeessä?) lomailun ilman perhettä. Älä rankaise miestä siitä, jos itse syystä tai toisesta et halua lähteä ilman perhettäsi lomailemaan. Kyllä jokaisessa perheessä pitäisi olla yhteisen ajan lisäksi yksilöillä omaa aikaa ja tilaisuus virkistäytymiseen itselleen tärkeällä tavalla (miehellesi ilmeisesti kalastus).



Yhdessä toki pitäisi sopia aikatauluista, ja siitä, kuinka pitkä oma loma on kohtuullista ja mahdollista. Itse en näe esim. kummankin vanhemman viikon lomaa kerran vuodessa mitenkään kohtuuttomana! Kyllä kuka tahansa viikon pärjää yksin kotona! Ja aivan varmasti, jos miehesi viettää viikon loman ja sinä toisen vastaavan, teille jää vuodessa vielä viikkoja ja viikonloppuja, jolloin voitte lomailla perheenä...

Se on ihan uskomattoman rankkaan olla koko ajan yhdessä ja samassa ympäristössä. Todellakin olisi henkisesti helpompaa jos työympäristö olisi jossain muualla kuin näitten sammojen seinien sisällä, jossa vapaa-aikakin pääosin on. Minäkin tarvitsen juuri tuollaisia viikon irtiottoja jossain ihan muualla (lapset kylläkin saattavat olla mukana).

Se on meille ollut selvä asia alusta lähtien, sillä miehelleni kalastus on intohimo. Mä olen myös ollut viikon,pari poissa kotoa kerrallaan ja käynyt yksin matkoilla lapsen kanssa. Mä en jaksa joen varressa kököttää, mies ei taas pidä turistikohteista. Molemmat ovat tyytyväisiä, ei ongelmia. En mä sen takia vedä hernettä nenään, jos miehellä on hauskaa.

Se on varmasti tärkeää myös isän ja pojan väliselle suhteelle. Voivat viettää aikaa yhdessä (ja jos miehen isä alkaa olla vanha/sairas niin reissuja ei enää välttämättä muutaman vuoden kuluttua voida tehdä...)



Jos ap kokee viikon lasten kanssa yksin vaikeaksi, niin pitää PRIORISOIDA!



Eli teet hommat niin että mahdollisimman vähällä pääset. Ruuat vaikka valmiiksi pakastimeen/syötte eineksiä/käyt hakemassa pitsaa tmv. joku päivä teille ruuaksi. Kaupassa käyt ennen kun mies lähtee, maitoa ymv. haet sitten kerran viikon aikana jostain pikku Sowasta tmv. niin ei mene aikaa vert. jos kierteleisi hehtaari marketissa muutama maitotölkkiä ja leipäpussia hakemassa...



Lapset voivat olla yhden kerran jostain harrastuksesta pois, jos tulee vastaan ininää niin vuokraa/osta heille leffa mitä saavat katsella kotona sen sijasta että menisivät treeneihin. Tai kysy jos lapset pääsisivät jonkun harrastuskaverin kyydissä treeneihin?



Ja yksi keino on myös se, että otat yhden päivän siltä viikolta pekkasena/palkattomana vapaana!

totta kai voi mennä! Ei tod ole helppoa olla vain jatkuvasti kotona, jotenkin tuntuu että ap ei yhtään arvosta miehen työtä ja ajattelee että mies vain lusmuaa kotona, että jatkuva kotona olo on miehelle ainaista lomaa.



Vaikka ap onkin väsynyt, onko se perhe-elämä sen helpompaa jos teitä on sitten kaksi väsynyttä vanhempaa siinä, kun kumpikaan ei voi mennä lomalle. Koska toinen sitten suuttuu. Hohhhoi.



mies voi tottakai mennä lomalle, ole iloinen että hänellä on siihen mahdollisuus! Ja sitten menet itsekin käymään jossakin lomalla kunhan sopivan paikan/seuran ja ajankohdan löydät. Ja ilman mitään kosto-ajatusta tms.



Ja mikä tärkeintä, hommaatte jostakin aika-ajoin kotimiehen ja menette yhdessä. Ihan varmasti järjestyy jos tosissaan haluaa.



Molemmat tarvii sekä omaa että yhteistä aikaa!

mieheni on välillä esim. viikon pois työmatkan takia. Se ei ole kivaa tai helppoa, mutta silloin tämä kolmen lasten arki ja minun työelämäni on vain pyöritettävä siitä huolimatta. Toisaalta taas sitten minä olen saattanut olla esim. pitkän viikonlopun harrastukseeni liittyvässä koulutuksessa ja mies on ollut kotona lasten kanssa.



Mutta kumpikaan ei ole koskaan kyllä lähtenyt yksinään lomalle.

Se voisi olla ikimuistoinen syysloma päästä lomalle isän ja isoisän kanssa, kerrankin ilman paapovaa äitiä. Samalla sinä saisit hengähdystauon.

Että oikeus? Menisi kalastamaan silloin arkisin keskellä päivää, niinkö?



Onko hänellä oikeus syödä lämmintä ruokaa eri aikaan kuin muut? Vai pitäisikö häntä vaatia valmistamaan samalla ruokaa koko perheelle, vaikka ette kotona olisikaan.



Tiedät vissiin aika tarkaan, mitä miehesi päivät sisältävät ja se ei vissiin kovin arvokasta mielestäsi ole.

No huh huh taas! Sinä itse ap olet oman ajatusvankilan luonut jossa selität itsellesi että et voi lähteä yksin lomailemaan kun on kohtuutonta yms ja näin eväät mieheltäsikin mahdollisuuden lähteä hetkeksi hengähtämään. Lähde jos se sinua helpottaa!



Minun ukkoni juuri äskettäin lähti parin päivän kalareissulle ja enkä näe siinä mitään pahaa ja manittakoon että en ole ikinä meidän parisuhteen aikana ollut itsekseni tai kavereideni kanssa reissussa yhtä yötä pitempään mutta tiedän sen että kun joskus lähden pidemmälle reissulle niin mies antaa minun mielelläni mennä!Ja sitäpaitsi mieluiten minä ukkoni annan mennä kalareissuille kuin esim. talvella Vuokattiin lasketteluryyppy reissuille.



Minäkin joudun pari päivää yksin pyörittämään arkea ja hoitaa opiskeluni siinä sivussa mutta en näe ongelmaa siinä... kun on "pakko" niin se on "pakko"!

tämä vain tuli hiukan huonoon saumaan, kun olen juuri valittanut miehelleni miten väsynyt olen. Ehkä tässä asiassa nyppii myös se, että en ole ollut kotona yksinäni edes tuntia päiväsaikaan varmaan kymmeneen vuoteen, mies on yksin joka päivä, ja lähteä paukaisee sitten viikoksi rentoutumaan. Lisäksi emme koskaan käy yhtään missään kahdestaan, kun ei oikein ole ketään, kuka lapsia hoitaisi. Minusta tuntuu pahalta sekin, että mies lomailee jonkun toisen kanssa kahdestaan, kun en itse voi lomailla koskaan hänen kanssaan kahdestaan. ap

heidän kanssaan, kun yhteistä vapaa-aikaa on muutenkin niin vähän. Mutta kai sitä lomaa on sitten itselleenkin jostain järjestettävä. ap

10 ei käy töissä kun OPISKELEE ja mieheni on yksityisyrittäjä,iltaisin lasten nukkumaan menon jälkeen teen läksyjä ja mies tekee paperi hommat!Minkä takia olette arkenne tunkeneet täyteen harrastustoimintaa? Minkä ikäisiä lapsenne ovat?Joko he itse voisivat alkaa huolehtimaan harrastuksistaan tai ainakin menemisistään sinne ja sinä voisit hakea?

Olen niin itsekäs tällä hetkellä että lapsilla ei juuri nyt ole harrastuksia muuta kuin päivittäiset ulkoilut aamulla (aamulla ovat hoidossa) ja illalla koti pihassa tai teemme metsäretkiä ja pari kertaa viikossa käymme perheemme kanssa mato-ongella. Koulumatkani kestävät tunnin yhteen suuntaan+ siihen vielä lasten viemiset hoitoon ja hakemiset eli kotona olemme lasten kanssa viimeistään puoli kuusi illalla.



Mainitsen vielä että kun nuorimmainen oli 2kk niin mieheni oli kotona kaksipäivää viikossa ja tätä kesti pari kk mutta sitä se elämä on!



Tulipas taas hirveä sepustus...aivan kuin tuomiolla olisi?!Hih hih,av hulluus iskee,iik!

kuten ap:n mieskin. Ja sanon nyt vaan, että se jatkuva kotona olo on todella raskasta. Minulle jo se, että pääsen jonnekin muualle töihin on hermolepoa! Eli ymmärrän erittäin hyvin ap:n miestä.

miehestä niin ihanaa kuin miltä sinusta nyt tuntuu :-) Hänestä on ehkä tylsää olla yksin ja kaipaisi sosiaalista elämää, jota taas sinulla on työpaikallasi. Ehkä hänestä tuntuu, että hän ei pääse koskaan minnekään, kun taas sinä sentään saat mennä joka päivä töihin.



Nämä asiat voi kokea niin eri tavoin. Muistan kun olin esikoisen kanssa kotona ja itse kipeänä jumissa sisällä - sitten mies tuli tösitä ja ryntäsi ensi töikseen koiran kanssa ulos ja sitten ruokakauppaan. Katselin sitä aikani, kunnes kerran pinna katkesi ja huusin miehelle, että eikö hän tosiaan kestä olla edes sen verran lapsen kanssa kotona, että päästäisi minut illalla koiralenkile ja kauppaan ihmisten ilmoille. Mies katsoi ällistyneenä ja selitti, että hän oli ajatellut, että minä olen rankan päivän jäljiltä niin väsynyt että hän auttaa parhaiten tekemällä nuo hommat mahdollisimman pian töistä tultuaan, ettei minun tarvitse enää illalla niitä hoitaa. No, arvaatte varmaan että muutimme systeemiä :-)



Ehkä teidänkin kannattaisi puhua asiasta ja siitä, millaista rentoutumista kumpikin kaipaa. Miksi ihmeessä sinä et ole ollut 10 vuoteen yksin kotona, jos se tuntuisi sinusta ihanalta? Oletko koskaan pyytänyt miestä lähtemään lasten kanssa ulos viikonloppuna? Oletko kertonut että kaipaisit rauhallista breikkiä joskus? Puhukaa ja sopikaa asioista, kyllä pieniä irtiottoja pystyy järjestämään molemmille, kun vaan rtyhtyy järkkäämään. (Niin ja vähentäkää lasten harrastuksia tai järjestäkää kimppakyytejä, tuollaisesta rumbasta ei ole hyötyä kenellekään.)

Pistät miehet ja lapset keskenään reissuun jonnekin ja nakotat itse kotona yksin ja laitat puhelimenkin kiinni.



Lainaus:

itse en tosiaan ole ollut kotona yksin ainakaan kymmeneen vuoteen, ja sekin olisi minusta ihan tarpeellista joskus. ap

että lastenhoito ei heille kuulu. Mieskään ei oikein voi ottaa lapsia mukaan, koska ainakaan koululaisten ei yhtäkkiä ole hyvä olla koko viikkoa koulusta pois, eikä kalastamisesta tietty mitään tule, jos hän ottaa meidän pieniä lapsia mukaan. Itselleni ei tullut mieleenkään, että joku voisi ajatella että en arvosta mieheni työtä. Siitähän tässä ei ole ollenkaan kyse, vaan siitä,että hän voi itse säädellä työaikojaan, joten jos haluaa vaikka olla joka päivä viikon ajan yksin kotona, niin voi sen tehdä ja töitä sitten ilta-aikaan, itse en tosiaan ole ollut kotona yksin ainakaan kymmeneen vuoteen, ja sekin olisi minusta ihan tarpeellista joskus. ap

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat