Vierailija

Minun piti lukea pääsykokeeseen ja miehen hoitaa lapset. Juuh, antoi aamupalan ja vei ulos. Ja minä alan lukea. Puoli tuntia ja lapset itkee eteisessä sisälle, kun isi moottorisahalla sahaa vieressä koko ajan ja se käy korviin. Sanoo vain minulle, että käske ne lapset ulos. Noh, laitoin ulos takaisin ja räppäsin oven lukkoon. 2 minuuttia ja mies hakkaa suurin piirtein ovea sisälle, menen avaamaan ja KÄSKEE antaa lapsille juomista kun heitä janottaa. Sanoin, jotta passaa niitä nyt itse, kun niiden kanssa olet ja minä luen. "älä valita siinä, vaan anna sitä juomista, älä valita vaan anna sitä juomista, älä valita vaan anna sitä juomista". Mies hoki niin kauan, että annoin lapsille juomista. Itken täällä silmiä päästäni, kun en jaksa tuota äijää enää yhtään!!! Ajatus karkasi, eikä tällä hetkellä vaikuta lukeakaan enää. Vituttaa, kun ainoatkin mahdollisuudet lukemiseen menee tällaiseksi.



Kirjoitin kerran täällä, kun menin yksin saunaan ja mies hakkasi ovea, kun lapset ei päässeet sinne. Mies itse toissapäivänä saunoi ystävien kanssa, lapset itki perään ja touhusin heille tekemistä, jotta rauhoittuivat. Ja luuletteko että mies tekee samoin, no ei tee. Itse menin eilen yksin ja lapset huutaa oven takana 15 minsaa. Mies vain tuijottaa televisiota. Sitten kävin sanomassa, että on lasten kanssa että saisin edes j o s k u s yksin saunoa. "Älä valita, ota ne saunaan, sinuahan ne itkee".

Kommentit (6)

kirjastot auki. Eikä minulla muutenkaan ole syrjässä asuvana varaa ajaa yli 100 kilsan mutkaa kirjastoon lukemaan arkenakaan. Kerran viikossa pystyn ajamaan taajamassa ja silloin on lapset mukana, kun vien heitä kerhoon. Kerho ei taas ole hoitopaikka, jonne voisin jättää ja mennä lukemaan itse. Joten pakko kotona yrittää. Ja mies kun menee ulos lapsien kanssa, voihan se silloin olla niiden lasten kanssa eikä aina touhuta vain omia. Kai se täytyy alkaa lukea sitten yöllä, kun lapset nukkuu. No problem...



Halutti vain purkaa itseä, kun otti niin pattiin ja ei viitsi kotonakaan räyhätä lasten kuullen. :)

ps. meillä mies unohti häääpäivän eilen-

ja valitti, kun söin kaloripitoista kakkua lasten kanssa...ostin itsen sen ja RUUSUT kun mies unohti- söimme siis hääpäiväkakkua...



ei naurata sekään

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lainaus:

ps. meillä mies unohti häääpäivän eilen-

ja valitti, kun söin kaloripitoista kakkua lasten kanssa...ostin itsen sen ja RUUSUT kun mies unohti- söimme siis hääpäiväkakkua...



ei naurata sekään




Siis oikeasti olemme unohtaneet joka ikinen kerta molemmat ja rakastamme kuitenkin toisiamme hurjasti.

Tai johonkin muualle? En minäkään ole ikinä pystynyt kotona lukemaan kunnolla. Pitäisikö kaikki elämä pysähtyä kotona kun sinä luet?

Itse yliopisto-opiskeiljana tiedän, millaista tuo on. Jos luen makuuhuoneessa tenttiin, 2- ja 4-vuotiaat istuvat oven takana huutamassa. Jos olen koneella, ne kiipeilee niskassa. Mies kyllä saa katsoa rauhassa telkkaria, surffata netissä tai tehdä töitä työhuoneessa. Eivät pienet lapset (ja usein ne miehetkään...) tajua sitä, että äiti on kotona, muttei käytettävissä. Sen siitä saa, kun on liian tarpeellinen :-/

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat