Vierailija

Mieheni haluaisi rakentaa talomme joen varrelle. Hän on itse kasvanut joen vierellä ja muistelee, miten hauskaa oli lähteä omasta pihasta soutelemaan, kalastamaan ja uimaan. Hän ei halua rakentaa aivan autotien viereen, koska tie on lapsille niin vaarallinen. Sen sijaan hän uskoo lasten oppivan kunnioittamaan ja varomaan virtaavaa vettä.



Minä olen kasvanut tien läheisyydessä ja leikkinytkin lapsena paljon autotiellä. Ajellut pyörällä, hyppinyt narua ja pelannut erilaisia pelejä. En uskaltaisi rakentaa joen varrelle, koska painajaiseni on nähdä oman lapsen putoavan virtaan ja seurata voimattomana, kun veden voima vie. Olen varma, että vesi kiinnostaa aina lasta, eikä lapsia voi valvoa niin tarkkaan, etteivät he pääsisi sen äärelle vähintäänkin sitten, kun ulkoilevat yksin/kavereitten kanssa.



Kysymys kuuluukin, oletko samaa mieltä minun vai mieheni kanssa?

Miten te, jotka asutte joen tai muun vesistön äärellä, osaatte olla rentoja ja luottaa lastenne järkeen ja hyvään onneen?



Pelokas

Sivut

Kommentit (35)

koska minulle oli selkeästi kerrottu miksi ei saanut mennä.



Myös kesänviettopaikassa oli kerrottu, että joelle ei saanut mennä uimaan yksin, koska rantakallio oli liukas, eikä me serkkujen kanssa koskaan menty, kun ymmärrettiin asia.



Riippuu tietysti jos lapset on tosi jääräpäitä eivätkä sanaa ymmärrä..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

150 m järvenrannassa olevassa lapsuudenkodissani yhdessä kuuden sisarukseni kanssa, vaikkei meitä todellakaan ehditty vahtia. Se oli selvä, ettei rantaan ominpäin menty. Meitä kyllä peloteltiinkin, mutta syystäkin.



Aikuisiällä olen hakeutunut taas vesistön ääreen, sillä se tuntuu - lapsuudestani johtuen - omalta sielunmaisemalta.



Omat kolme lastamme on saatu pysymään pois rannasta järkeä puhumalla ja myös pienellä pelottelulla. Talvisin pilkimme koko perheellä ja kesäisin uimme ja kalastamme rannassa. Arjen luksusta!



En muista yhtään hukkumistapausta kotivesistöihini lapsuudestani tai nyt aikuisiällä. Läheisillä valtateillä sen sijaan on ajettu traagisia kolareita ja yliajoja. Muistini mukaan ainakin neljä ihmistä on niissä menehtynyt, loukkaantuneista puhumattakaan.



Täältä ääni rantatontille!

Meidän lähellä on molemmat ja en osaa sanoa kumman valitsisin jos pitäisi.



Joessa on kyllä se, että sinne ei ikinä mennä, tielle saa välillä mennä ja välillä ei, joten veikkaan, että ennemmin lapset menevät tielle kuin joelle.

Joki ja tie ovat varmasti molemmat yhtä vaarallisia.



Itse olen asunut rannan läheisyydessä (matkaa rantaan 100 m) ja tie siinä välissä. Ei meitä ikinä vanhemmat vahtineet ja ihan tuota samaa sanottiin meille kuin jollekin toisellekin: saat selkääsi jos hukut ;) Kyllä sitä vettä enemmän lapsena osasi varoa kuin tietä. Monta kertaa pelatessa tuli ihan huomaamatta pinkaistua keskellä tietä ja myöhemmin polkupyörällä ajettua kovaa vauhtia keskellä tietä mutkassa ym. ym.



Mutta toisaalta, jos sinä et ole veteen niin tottunut, niin kyllähän se voi pelottaa. Ja jos toisaalta itselläsi on varma tunne siitä, että et taloa sinne halua, niin ehkäpä sitä tunnetta pitäisi kunnioittaa? Saisit ainakin jonkinlaisen rauhan mielellesi..

Se on elämän merkki. Me etsittiin nimenomaan joenrantamökkiä pitkään, järvi tai meri ei vedonnut minuun ollenkaan yhtä paljon.



Mieheni on muuten asunut lapsuutensa ihan joen varressa ja heitä on kolme lasta, vuoden välein...



4

Ihan sama kummin päätätte, mutta lapsenne tulevat varmasti leikkimään salaa joella/tiellä. Toisaalta tie on siitä vaarallisempi, että oppii luottamaa, ettei autoa kumminkaan tule kun nopeasti vain juoksen tästä yli. Eikä muisteta katsoa tuleeko autoja kun juostaa pallon perään...

Tosin joki on aina joki... :)

Miksi vaihtoehdot on vain tie tai joki? Miksi ei vaikka metsän/puiston reunaan tai ihan vain omakotitalolähiöön?

Asuin lapsena suhteellisen vilkasliikenteisen tien (ns kantatie) varressa joen rannalla. Tiellä sattui muutama läheltäpiti tilanne veljelleni silloin kun hän oli alle kouluikäinen mutta jokeen meistä kukaan ei ilman lupaa mennyt. Kesällä oli kiva käydä uimassa joka päivä, kalasteltiin mato-ogella ja käytiin vanhempien kanssa kalassa ym. Talvella luisteltiin, pilkittiin ym.

Tiestä on vain haittaa (melu, liikenne, pöly) joesta on mahdollisista vaaratilanteista huolimatta lisäksi paljon iloa!

Asutaan itse joen rannalla. Pelkään itsekkin joskus että joku lapsista voisi mennä sinne mutta jos lapsia valvoo normaalisti ja opettaa asiat heille niin ei siinä ole mitään pelättävää!

Olen myös joskus miettinyt, että olisi ihanaa asua joen tai järven rannalla, mutta sitten aina tulee tuo lasten turvallisuus mieleen... Oletteko aitaa ajatelleet laittaa?



En kyllä osaa sanoa kumman " puolella" olen. Onhan siinä tiessäkin turvallisuusriskinsä.

Ilmaston lämmetessä tulvat ovat huomattava uhka taloille, joita on rakennettu jokien/järvien läheisyyteen. Vesivahingot ovat huonolla tuurilla mittavat ja jokavuotiset.

Mies kaivatutti valtavan lammen kotimme pihaan ja siitä syntyi ensimmäinen kunnon riitamme, kun pelkäsin, että tuleva lapsemme hukkuu sinne tai joudun koko lapsuusiän seisomaan vieressä ja vahtimaan leikkejä.



Nyt olen hyväksynyt sen, että maailmassa on vaaroja ja lapsi voi hukkua jopa tienvarsiojaan (esimerkkejä kyllä löytyy..) joten on turhaa pelätä semmoista. Aion taaperomme kasvattaa kunnioittamaan vettä, mutta ei turhalla vesihirviöpelottelulla. Itsekin olen oppinut varomaan lapsuudessa jokea kun kunnolla asia on selitetty.



Jos vuoden ikäinen taapero ymmärtää, että tuli takassa polttaa, eikä se mene sitä koskemaan (todistetusti) niin kyllä se kai oppii samalla lailla ymmärtämään vedenkin vaaran kun yhdessä koetellaan sen olomuotoa.

mutta rakentaisin joen rannalle. Yhtälailla se muksu juoksee auton alle kuin virtaavaan jokeen, jos ei sitä vahdita.



Joki tarjoaa upeat harrastusmahdollisuudet ja ihanan puutarhan.

jossakin keskellä olisi paikkaa? Meillä isommat lapset eivät mene tien lähellekään yksinään (3v ja 5v), mutta aina heitä silti siitä varoitan, jokea pelkäisin ainakin yhtä paljon. Noista vaihtoehdoista rakentaisin tien viereen.

Olemme ajatelleet rakentaa aidan. Mutta kyllähän jo viisivuotiaat pojan koltiaiset pääsevät ketterästi yli. Virtaava vesi kiinnostaa, niin ja sitten heikot jäät tietysti.

Olisi ihana asua järven rannalla tai vaikkapa meren. Olen lapsena ollut paljon rannalla, vaikkei se ihan kodin vieressä ollutkaan. Kukaan ei hukkunut, vaikka pari kertaa joku putosi niin pienenä, ettei vielä tajunnut vedestä mitään. Äiti oli aina vieressä.



En pelkää vettä, enkä pitäisi rantakotia lainkaan esteenä lapsiperheen asumiselle. Lapset voi opettaa ja heitä voi vahtia.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat