Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Itsekin olin sitä mieltä, että kotihoito on PARAS ja AINOA mahdollisuus lapsen tasapainoiselle kasvulle ja kehitykselle. Olin sitä mieltä että päiväkodissa ryhmä vain haittaa lapsen kehitystä. Olin itse ollut töissä erilaisissa päiväkotiryhmissä, joten tiesin tarkkaan, mitä päiväkodissa oikeasti tapahtuu. SIltikin olin sitä mieltä, että vanhemmat jotka vievät lapsensa hoitoon esim. vauvan tullessa, ovat ajattelemattomia.

KUNNES sitten omat lapset tulivat peräjälkeen. Ja tuli puheen vaikeuksia. Ja kaikenlaisia tutkimuksia. Ja minun sairastelu.



Vein lapset hoitoon ollessani itse töissä. Vapaapäivinä pidin heidät joskus siellä, jotta sain itse levätä. Nyt olen sairaslomalla ja vien molemmat hoitoon. En vie virikehoitoon, vaan vien heidät toisten lasten kanssa oppimaan, olemaan.



Jos minulla olisi lähipiirissä hoitorinki (esim. isovanhemmat ja kummit), lapset voisivat heidänkin kanssaan joskus olla. Vaan kun ei ole. Toinen lapsistamme on kuntoutuksellisista syistä päiväkodissa ja puolessa vuodessa puheen kehitys on lähtenyt aivan uskomattómalla tavalla etenemään. Hän on myös saanut kavereita ja oppinut asioita, joita ei olisi ilman ryhmää oppinut. Hän on saanut olla kotona 3,5 vuotta ja sen huomaa: Liian kauan. Sosiaaliset taidot aivan selvästi heikommat kuin niillä jotka aiemmin ovat aloittaneet päivähoidon. Sosiaalisilla taidoilla tarkoitan kykyä ottaa kontaktia toiseen lapseen, kykyä osata ryhtyä leikkimään, kykyä ottaa muut leikkijät huomioon jne.



Olen itse ollut niitä lapsia, jotka meni suoraan koulunpenkille ilman päiväkotia. Ja voin sanoa että ongelmia oli!! :)



Jokainen perhe tekee omat ratkaisut ja se, viekö joku nyt hoitoon isomman lapsen kun vauva on kotona, ei todellakaan tee äidistä huonoa. Pidän tällaista äitiä enemmänkin välittävänä, hän voi jaksaa paljon paremmin isommankin kanssa jos tuo on vaikka pari päivää viikossa hoidossa!!

Samoin jos vanhemmat ovat kotona... te jotka kritisoitte, niin tiedättekö MIKSI vanhemmat ovat kotona? Siis niiden jotka vievät lapset hoitoon?



Tietääkseni nykyaikana kotona oleminen voi tarkoittaa vain kahta asiaa: Työttömyyttä tai sairaslomaa. Ei kukaan voi vain lorvia, ellei sitten halua olla tuloton!



Toisekseen jotkut tekevät pätkätyötä. Jos irtisanoo päivähoitopaikan, sitä on aika vaikeaa saada samaan paikkaan uudestaan. Meillä ainakin päivähoitosopimusta tehdessä hoidon tarve arvioidaan aina muutosten tullessa. Pelkkä kotona oleminen ilman em. syitä ei ole ainakaan täällä pätevä syy - tais siis ainakin siihen puututaan siten, että lapsi ei olisi kokoaikahoidossa.



Ja itsekkääksi itsekin olen tullut: JOS maksan täydet maksut lapsistani, tasan vien heidät hoitoon silloinkin kun olen kotona (esim. pari kertaa viikossa). Meillä päiväkodissa suhtaudutaan onneksi näihin asioihin hyvin ja tuetaan sitä äidinkin jaksamista.



Virikelapset on onnellisia lapsia. Saadessaan itselleen kaverisuhteita, saadakseen ylläpitää niitä. Ne on aika tärkeitä lapsen elämässä. KUn kaikilla ei lähipiirissä ole edes lapsia, saatika että näkisi tarpeeksi..

Sivut

Kommentit (62)

Tosiaan koskaan ei tiedä, mitä elämä eteensä tuo. Sitten toisekseen jokaisen voimavarat ovat yksilölliset: Toinen ihminen kestää enemmän valvomista kuin toinen. Toisessa parisuhteessa kestetään enemmän seksittömyyttä, kireyttä, jne kuin toisessa. Voi olla hyväkin parisuhde ja perhe-elämä. Mutta kaikilla ei ole samanlaista jaksamista kestää.

Joku täällä painottaa mt-potilaita. Koskaan ei tiedä, kenellä se mielenterveys menee ja milloin.



Miehen uupuminen on myös tärkeä asia kuten kirjoitit. Meillähän mies nimenomaan uupui työssään ja siitä että oli 2 pientä jotka valvotti vuoronperään. Loppupelissä hoitelin kolmea itseni unohtaen. Jos nyt vuosien päästä siitä minä voin vihdoin levätäkin, miksi en saisi viedä lastani omana vapaapäivänäni hoitoon vaikka puoleksi päivää??? Edelleen painotan että meillä EI ole sukulaisia tässä jotka ottaisivat edes kerran kuussa lapset sinne. Eivät ottaneet silloinkaan kun oli hätätilanne..niin vain koko perhe mentiin keskellä yötä sairaalaan...



En ole itse katkera etten ole ehkä jaksanut kaikkea niin hyvin kuin jotkut. Vaikeudet ovat opettaneet aika lailla, mm. pitämään parisuhteen hyvänä. Meillä oli avioero todella lähdellä kriisivuoden aikana.



Ja eihän se vanhemmuus lopu jos lapset hoitoon menee!! :) Eihän se parisuhdekaan lopu jos puoliso menee töihin.



t.AP

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hetkinen. Nyt kyllä todella pistit pahan lauseen. Sinäkö tiedät, MISTÄ lapsemme puheen kehityksen ongelmat johtuu? Kerropa minulle.

Heikomman luokassakin? Tuota noin.. en tiedä millä mittariasteikolla sinä vanhempia mittailet, mutta voin sanoa ihan rehellisesti eli kuulun siihen ryhmään, jotka hoitavat ja kasvattavat lapsensa parhaan taitonsa mukaan. Älyä eikä kykyä korjata puheongelmia? Kerropa mulle, miten pitäisi kotioloissa ilman puheterapiaa ja päiväkotia kuntouttaa lapsi? Entäs jos puheenongelma vain yksi osa lapsen kehitysviivettä tai vammaa?



Luulen että sinulla ei ole empatiaa, nautit suunnattomasti siitä että saat aliarvioida sinulle täysin vieraat ihmiset ja syytät täällä toisia, kun itse olet täydellinen. Jos nostit nyt itsesi arvoasteikolla ylemmäs, onnea. Itse tiedän onneksi, missä mennään ja miten asiat oiekasti on :)



t. AP

Lainaus:

Mulla on vain neljä hoitolasta ja melu on usein ihan järkyttävää. Korvatulpat pitäisi olla korvissa, mutta en voi niitä pitää.




Meteli on välillä aivan järkyttävää... Itselläni on tällä hetkellä hoidossa yksi puheviiveinen lapsi "virikesyistä". Koen, että yhtä lailla hän hyötyisi kotihoidostakin, mutta tämä on vanhempien päätös :/

mutta meillä on kotona kaksi eskari-ikään asti kotona hoidettua lasta, jotka ovat sosiaalisia, empaattisia, menestyvät koulussa ja selvästi nauttivat elämästään. Sitten meillä on pieni leikki-ikäinen, joka meni 2-vuotiaana päiväkotiin. Tämä nuorin "päiväkotilapsi" hakee koko ajan huomiota, tekee pientä kiusaa, kiroilee ja häneen on vaikea välillä saada kunnon kontaktia. Pitkän kesäloman aikana selvästi rauhoittui ja alkoi vaikuttaa tasapainoisemmalta ja levollisemmalta. Oikeasti minua kaduttaa, että laitoin toisen niin pienenä päiväkotiin. Ja päiväkoti on hyvä, minulla on kokemusta myös huonosta päiväkodista.

olisi kahdesta suvusta, tai edes yhdestä suvusta apuja lasten hoidossa (6kk, 2X3v) en olisi isompia pk laittanut. Uskon, että moni joka täällä huutelee kotihoidon paremmuudesta ja ainoasta oikeasta hoitomuodosta on juuri sellaisia, jotka eivät pyöritä arkea yksin puolison ollessa paljon pois. Jos olisitte kokeneet edes puolta sitä, jota minä olen kaksosten vauva-aikana ette varmasti olisi niin kärkkäitä mielipiteissänne. Mutta te ette tiedä elämäämme, sairasteluja, unettomutta, väsymystä ja yksinäisyyttä lasten hoidossa ja sen rankkuutta. Koska te ette ole kokeneet näitä asioita kuten minä. Siksi isommat ovat nyt osa-aikaisesti hoidossa, kerhot eivät tue tarpeeksi lyhyen aikansa vuoksi ja 3h vuoksi kuljettamiset autolla ja pukemiset kolmen pienen kanssa olisivat jo ihan liikaa. Pk ollut parempi ratkaisu, koska voivat nukkua päiväunensa siellä, ja mahdollisesti itse saan tehdyksi kodin loputtomat askareet rauhassa, mitä vauvalta ehdin. Jotta jaksan parempana äitinä ja vaimona. Lisäksi ajattelen niin, että tämä on mukavan pehmeä lasku lapsilleni, jotka 3v pääsevät päiväkodin maailmaa maistamaan, ennenkuin menen kokonaan töihin.



Poden lasteni hoitoonviemisestä kuitenkin huonoa omaatuntoa sen jälkeen kun luen näitä kirjoituksia joissa arvostellaan minun ratkaisuani ihan lonkalta. Olen jaksanut lasteni kanssa olosuhteissa, joissa ei monikaan olisi jaksanut, olen hoitanut heitä 3v asti kotona. Minusta se on jo suuri lahja lapsille, ja he ovat valmiita myös päiväkotiin vaikka ryhmät isoja ja meluisia. Tiedän, että olen parempi äiti kun lapset saavat olla rauhassa minulta ja minä heiltä. En myöskään tukista, läpsi lapsiani ja olen yleensä täysin läsnä lasten leikeissä ja elämässä kun ovat kotona SUURIMMAN osan viikkoa. Jaksan myös hoitaa näin pientä vauvaani, joka syönyt 6kk ajan lähes tunnin välein. Poden unettomuutta ja kärsin käsittämättömästä univajeesta, koska isommatkaan eivät oikein vieläkään nuku hyvin öitä, puhumattakaan vauvasta. En ehdi tai pysty päivisin juuri nukkua, mutta se hetki kun voi rauhassa tehdä kotitöitä ja olla vauvallekin iloinen äiti, on tärkeää, olenhan hänenkin äiti.



En halua, että minun lapseni karkaavat kotoa kun nukun rättiväsyneenä itse päiväunia, tai laita pieniä lapsiani keskenään ulos leikkimään, kun en jaksa juosta heidän perässään.



Kävin kokeilemassa myös erästä kerhoa, mutta en halunnut sitä aloittaa sillä ohjaajat tuntuivat etäisiltä, tylyiltä ja lapset olivat kangesta jäykkiä kokeilukerran jälkeen. Lapseni tuntien, eivät nauttineet. Mielummin pidän lapset koulutettujen lastentarhaopettajien valvonnassa, ja luotan täysin heidän ammattiaitoonsa.



Olemme kaikki onnellisempia näin.

Ihmettelen sitä, että päiväkotilasten äitejä ollaan jatkuvasti syyllistämässä siitä että antavat lapsensa olla päiväkodissa jonkun ylimääräisen kuukauden kun toinen lapsi on vauvaiässä. Ihan niin kuin nämä muutamat kuukaudet heilauttaisivat lapsen mielenterveyttä suuntaan tai toiseen.



Mieleen tuli ajatus siitä että pohjimmiltaan epävärma ihminen puolustaa näkemyksiään kaikein kiivaimmin. Jyrkimpiä mielipiteiteä toitotetaan silloin kun mitään varmaa tietoa ei asiasta ole ja kun mielipide pohjautuu uskomukseen ja tunteeseen.

Tietysti kotona lasten hoitaminen on valtavan kallis ratkaisu ja kun joku on sen uhrauksen eehnyt, eti tietenkään ole kiva ajatella että se olisi ollut jopa turhaa.

31, kyllä elämä sinullekin vielä opettaa mitä kaikkea terve ihminen ja ihan täysin normaali parisuhde voi joutua kestämään. Ilmeisesti sinä ja lähipiirisi olette olleet harvinaisen onnekkaita tai sitten olet niin nuori että kaikki on vielä edessä.



Kaikille toisen lapsen saaville elämä ei ole yhtä helppoa.



Oletko kenties itse kasvanut kotona yksin, vai miksi sinun on niin vaikea ymmärtää ihmisten ja heidän elämäntilanteidensa erilaisuutta ?

miksi se mies valvoi, jos kerran itse olit kotona? Ja miten ne lapset edes päiväkoti-iässä enää, jos siitä on jo vuosia, kuten kirjoitat?

jos lapsille ei järjestetä ohjattua toimintaa. Villiintyy ne lapset vähemmästäkin, jos saavat vapaasti riehua. Suunnitelmallisella ohjatulla toiminnalla ryhmä kuin ryhmä saadaan rauhoittumaan ja melu vähenemään.



t. LTO

3v perhepäivähoitoon, oli aivan loistava hoitomuoto lapselle. Nyt eskarissa ja ongelmia alkaa tulla. Lapsi muuttunut levottomammaksi eikä saa tehtäviä tehtyä ilman aikuisen apua. Olen ehdottomasti sitä mieltä et minun lapselleni päiväkoti ei ole paras mahdollinen paikka mut näin nyt vaan mennään, eskari kun on pakko käydä.



Ero käyttäytymiseen todella selvä.

yleisimmin siksi, että ollaan äitiyslomalla, vanhempainlomalla tai hoitovapaalla. Ja silloin ei kyllä yksikään lapsi kuulu päiväkotiin.

No äidin sairastelusta tai lapsen kehitysongelmista johtuva päivähoito ei mielestäni ole virikehoitoa.



Virikehoidoksi käsitän sen kun kotonaoleva (terve) äiti laittaa lapsen hoitoon, usein vauvan syntyessä, koska lapsella olisi kotona tylsää. Tottakai on, jos lapsen kanssa ei tehdä mitään siellä kotona tai käydä muualla kuin kaupassa.



Itse en vain ymmärrä missä vaiheessa lapsesta on tullut niin haastava projekti ettei normaali vanhempi pystyisi ilman alan koulutusta kasvattamaan lapsesta normaalia kansalaista...?



Tottakai 9-kuisena päiväkotiin menneet lapset osaavat leikkiä aiemmin muiden lasten kannsa kuin 4-vuotiaana päiväkotiin menneet, mutta mitä sitten? Mitä meerkitystä sillä on lapsen tulevaisuuden kannalta meneekö vieraisiin lapsiin tottumisiin kaksi viikkoa enemmän vai ei? Paitsi silloin kun äidille on tärkeintä että lapsi oppii kaiken mahdollisimman nopeasti. Itse en ole ikinä ymmärtänyt sitä miksi ylipäätään kaikki pitäisi osata mahsollisimman nuorena. Puolivuotiaan pitäisi jo kontata ja olla vierottunut tutista ja tuttipullosta, vuoden vanhan pitää osata kiipeillä ja puhua.



Kun tutkii vähän lähiympäristöä huomaa ettei niistä 3-vuotiaana tuttia syöneistä ja 1-vuotiaana konttaamaan oppineista ole kasvanut yhtään sen huonompia ihmisiä...



Toki lapselle on tärkeä tutustua muihinkin lapsiin ja käydä kodin ulkopuolella, mutta se on mahdollista toteuttaa myös ilman päivähoitoa. Vähän viitseliäisyyttä se tietenkin vaatii. Helpompaa on viedä lapsi aamulla hoitoon, hakea illalla pois, antaa ruokaa ja laittaa nukkumaan.

Eli saan toisen lapseni ihan lähiviikkoina ja vanhempi lapsi otettiin pois päiväkodista useammasta syystä, mutta tärkeimmät olivat raha ja oma jaksaminen. Miksi maksaisimme n. 230e vanhemman lapsen hoidosta jos kerta olen kotona? Entä se lapsen kulettaminen tarhaan ja takaisin? Mukavampi nukkua aamulla pitempään ja tehdä erilaisia retkiä ym. kun ei tartte olla sidottuna tarhan aikatauluihin.



Sosiaalisuutta toivon lasten saavan kerhoista ym. Toki voi käydä niin että tuleva lapsi onkin vaikea (koliikki ym.), mutta sillon täytyy tilanne katsoa uudelleen.



Onneksi itellä on kaksi sukua tukena ja vielä niin että molemmat mummot voivat tarvittaessa ottaa vanhemman lapsen hoitoon. Ymmärrän toki niitä jotka kokevat helpommaksi vaihtoehdoksi viedä toisen tarhaan, mutta ite vaan oon niin laiska ja pihi et mieluumin ollaan kaikki kotona.

kun vauva tulee taloon, ovat kiistatta tärkeimmät kuukaudet myös esim. esikoisen kannalta. Miten esikoinen voi sopeutua ajatukseen siitä, että talossa on uusi perheenjäsen, jos hänet työnnetään päiväkotiin pois jaloista? Miten esikoinen pääsee luomaan suhdetta uuteen sisarukseensa, kun hän on päivät poissa kotoa? Miten esikoinen käsittelee tunteitaan tuossa tilanteessa? Epävarmuutta ja sitä, rakastetaanko minua vielä yhtä paljon kuin ennenkin? Luultavasti kokee, että vauva on tärkeämpi, koska äiti on vauvan kanssa kotona ja hänet viedään muualle.



Lainaus:

Ihmettelen sitä, että päiväkotilasten äitejä ollaan jatkuvasti syyllistämässä siitä että antavat lapsensa olla päiväkodissa jonkun ylimääräisen kuukauden kun toinen lapsi on vauvaiässä. Ihan niin kuin nämä muutamat kuukaudet heilauttaisivat lapsen mielenterveyttä suuntaan tai toiseen.

Lainaus:

Hoitajalla voi olla niin eri-ikäisiä lapsia, vauvasta 5-vuotiaisiin, ettei heille joka hetki pysty ohjattua toimintaa järjestämään. Ja melua lähtee, vaikka toimintaa olisikin. Olipas asiantuntijamainen neuvo sulla.




Vaikka järjestäis mitä toimintaa niin ei ne lapset rauhassa ja hiljaa ole kaiken aikaa :/ Menoa ja ääntä riittää. LTO tais olla vähän hakoteillä kommentissaan. Lasten nyt kuuluukin olla vähän äänekkäitä :) Hiljaiset lapset ovat alistettuja.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat