Vierailija

Makasin lattialla ja yli 100-kiloinen lihaksikas mieheni piti toista jalkaansa minun otsallani karjuen " polkaisenko kallos halki, häh?!" minun itkiessä ja vapistessa kauhusta.



7 vuotta myöhemmin olemme yhä yhdessä, eikä väkivaltaisuutta ole ollut tuon jälkeen. Silti minua ahdistaa vieläkin tuo kokemus toisinaan, etenkin kun mieheni naureskellen väittää, ettei ole sellaista koskaan tehnytkään.



Onko kenellekään muulle käynyt näin? Kaipaisin vertaistukea, en haukkumista.

Kommentit (16)

Tuli kylmän väreet kun näin silmissäni tuon, huh! Mene puhumaan tuo pois sisältäsi ammattiauttajalle, tuon kanssa on varmana hirveä elää. Mahtava kuitenkin kuulla, että väkivaltaa ei ole tuon jälkeen ollut mutta että uskalsit jäädä?



Hae apua, se helpottaa etkä katkeroidu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vielä jotenkin(ehkä?)voi tajuta, jos kyseessä känninen purkaus, mutta jos selvinpäin... ?

Me kerran tapeltiin miehen kanssa niin, että meinasi poliisit tulla väliin. Katkennut hammas, mustelmia.

Välillä vieläkin mietin, että mitä jos joskus taas tilanne menee siihen pisteeseen :(

Lievää väkivaltaisuutta oli muutaman kerran tuota tapausta ennenkin, sellaista käsivarresta retuuttamista yms, ja kovasti olin välillä lähdössä pois suhteesta, mutta jäin kuitenkin. Eli tapaus ei tullut ihan täydellisenä yllätyksenä, mutta oli ihan eli kaliiberia kuin mikään muu kokemani.



Tällaisissa asioissa on ongelmallista se, ettei näistä oikein voi tai halua puhua sukulaisille tai ystäville. Se on oman pesän likaamista, ja minusta syö pohjaa suhteeltamme, joka kuitenkin on ollut jo vuosia erinomainen.



Perheväkivalta on edelleen tabu, vaikka sitä on yritetty nostaa puheenaiheeksi. :/



ap

Meillä yksi eroon johtaneista syistä oli miehen vitsailu, kuinka hän tappaa minut kun nukun. Luultavasti vitsailikin, mutta vuosien mittaan muiden ongelmien ilmaantuessa ei juuri naurattanut kuunnella mien hän aikoo minut leikata veitsellä halki tai mitä milloinkin...

Oletko alkanut varomaan? Oletko oma itsesi?

Mä olisin lähtenyt ja lujaa tuon jälkeen! Naiset jotka jäävät väkivaltaiseen suhteeseen, ovat heikkoja.



Joo olen minäkin yhden väkivaltaisen pöntön luolta häippäissyt...

Ystäväni miehestä en olisi voinut koskaan uskoa, en koskaan !!! että hän olisi väkivaltainen, mutta niin vaan kuitenkin on. Olin aivan täysin järkyttynyt kun ystäväni kertoi.

Meillä ei varota riitelemistä, saan olla oma itseni kaikin puolin, ja tunnen oloni hyväksi tässä suhteessa. En edes pidä itseäni heikkona, vaan päinvastoin tunnen olevani meidän perheemme " pomo" .



Väkivaltaisuus tässä suhteessa tuntuu olevan kuin toisesta elämästä. Unta tai jotain. Se tuntuu niin vieraalta, etten tahdo itsekään aina uskoa, että sellaista on ollut, mutta ei tapahtunutta silti voi pyyhkiä pois.



ap

Kyse ei ollut ainakaan mistään pettämisestä tms. isosta asiasta, vaan jostain överiksi menneestä tyypillisestä taas-jätit-mukisi-tiskipöydälle-kinasta.



ap

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat