Seuraa 

Enpä tiedä mistä edes aloittaa. Jälkiviisautta en kaipaa vaan käytännön kokemuksia ja neuvoja. Erosin keväällä avioliitosta (suhteesta joka kesti 7 v), missä oli parisuhdeväkivaltaa, valheita, riitoja, mies otti tietämättäni kotona minusta alusvaatekuvia kun nukuin ja paljon muuta.. suhteesta minulla on 3 lasta jotka ovat kaikki ihania ja suloisia.

Löysin tukea ja turvaa toisesta miehestä tässä kaoottisessa tilanteessa ja kesän aikana meille muodostui suhde. Kaikki tuntui hyvältä ja onnelliselta, en voinut kuvitellakaan että meidän tielle tulisi jotain. Päätimme ostaa yhteisen asunnon ja muuttaa siihen. Tulin myös raskaaksi ja nyt on rv 10 täynnä.



Nyt en löydä kuitenkaan tästä suhteestani mitään. En tunteen tunnetta tähän mieheen, en halua häntä fyysisesti, enkä näe hänessä mitään sellaista miksi haluaisin hänen kanssa elämän jakaa. Edellinen ero joka on selvä kuukauden päästä painaa päälleni ja sen tuomat henkiset traumat, uusi suhde tuntuu täysin ylitsepääsemättömältä idealta enkä todella edes halua sitä enää.



Haluaisin olla lasteni kanssa, hoitaa heitä, tehdä työtäni ja opiskella loppuun. MUTTA... miten ihmeessä voisin selvitä 4 lapsen kanssa ja 2 eri isän??? Lisäksi minulla oli nuorimmaisesta lapsestani veritulppa joka pelottaa kovasti. Mitä jos raskaus ei etenekään hyvin? Mitä jos minulle sattuu jotain? Silloin nämä kaikki 4 jäävät tänne yksin.



Abortti kuulostaa aivan kamalalta myös. Se sotii kaikkia arvojani vastaan mutta en enää tiedä pitäisikö kuitenkin siihen päätyä?



Jääminen tähän suhteeseen vain siksi että olisi sitten "iskä talossa" tuntuu niin ahdistavalta että meinaa tulla yrjöt. En halua sellaista elämää, kuolisin sisältä täysin jos jäisin tähän esittämään kotirouvaa miehen kanssa joka kyllä rakastaa minua ja haluaa olla minun ja lasteni kanssa.



Onko kenelläkään mitään neuvoja tilanteeseeni? Kokemuksia? Miten selvitä, mitä käytännössä tarkoittaa kun perheessä on 4 lasta ja 2 eri isää?

Mitä hemmettiä pitäisi näillä pelikorteilla tehdä??

Kommentit (2)

Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi yrittämisen ja harkitsemisen suhteen ja oikeasti todella yritän sitä päivittäin. Olen hakenut ulkopuolista apua ja yrittänyt selvitellä tunteitani. Siihen olen päätynyt että lapsen pidän, koska rakastan lapsiani jokaista huolimatta heidän isästään ja niin tulen tekemään tämänkin lapsen kohdalla. Pärjään heidän kaikkien kanssa varmasti ja viiden vuoden päästä olen kiitollinen etten tehnyt aborttia. Vaikka muuten olisinkin huonoja valintoja tehnyt en aio tehdä sellaisia jotka sotivat täysin arvojani vastaan.



Säälin myös uutta miestäni. Monestakin syystä vaikka näenkin paljon asioita joilla hän on edes auttanut tämän tilanteen syntymistä, mutta tuskin hänkään sitä tahallaan on tehnyt. Haluaisin kuitenkin antaa hänelle sen aidon rakkauden minkä hän ansaitsee, enkä sääliin perustuvaa yhdessäoloa.



Tuolla toisella puolella joku muistutteli hormooneista.. olen itsekin miettinyt voisiko tässä olla kysymys niistä iän ikuisista hormooneista. Siksi jotenkin näiden päätösten tekeminenkin on vaikeaa koska tuntuu etten voi täysin luottaa näihin tunteisiini. Toisaalta jos jään tähän odottelemaan niiden poistumista ja teen päätöksiä vasta sitten, niin silloin vasta lapseni ja tämä nykyinen mieheni vasta itseään satuttavat kun ovat ehtineet jo rakentua perheeksi.



Taidan ottaa sen aikalisän ja mennä vaikka hetkeksi lepäämään jonnekin yksin, jos sitten levänneenä ja asiaa ulkopuolelta tarkastellen löytäisin sen parhaan ratkaisun itseni ja lasteni hyväksi.

Minun käy kyllä hieman sääliksi lähinnä uutta miestä. Hän on antanut sinulle tukea ja turvaa kaoottisessa tilanteessa ja ottanut hoiviinsa myös kolme lastasi. Sellaisia helmiä on aika harvassa! Jotainhan olet hänessä kuitenkin alunperin nähnyt, kun olet yhteen muuttanut ja lapsen alulle pannut? Ota nyt aikalisä ja selvittele kunnolla, mitä todella haluat. Ehkä alunperinkin ryntäsit uuteen suhteeseen olematta siihen valmis. Mutta tehty mikä tehty. Jos nyt hylkäät miehen miettimättä tarkasti, niin voit joutua katumaan myöhemmin todella kovasti. Sinuna ottaisin aikalisää, olisin hissukseen ja vaikka yrittäisin rakastua mieheen uudelleen. Paljon se on myös tahdosta kiinni. Aikuisena valinnat ja päätökset ovat myös tahdon tulosta. Ei voi elää niin kuin lapsena välittämättä valintojensa seurauksista. Jokaisessa suhteessa tulee hetkiä, jolloin toinen tuntuu epämiellyttävältä. Jos taas suhde tuntuu kertakaikkiaan mahdottomalta niin sitten pitää lähteä, mutta sitä ennen kannattaa kyllä harkita tarkoin.

Siitä en kauheasti tekisi numeroa, että perheessä on 4 lasta ja kaksi eri isää. Ei ole nykyään edes harvinaista. Tiedän perheitä, jossa on neljä lasta ja jopa kolme eri isää. Kyllä sekaan mahtuu monenlaista. Tärkeintä on, että pysyt järkevänä aikuisena lapsillesi etkä anna heille tunnetta, että ootte jotenkin eriskummallinen kokoonpano.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat