Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Ihan vain kyselisin kokemuksianne siitä, kun olette saaneet neljännen lapsen. Suurperhekuumeilijoissa joitakin taitaa ollakin kirjoittelemassa, mutta kyselen nyt kuitenkin erillisellä aloituksella. Eli kuinka elämä muuttui neljännen lapsen syntymän jälkeen vai muuttuiko? Meneekö rahaa suhteessa enemmän kuin kolmen kanssa? Itse olen lähinnä ajatellut, että auto pitäisi vaihtaa ja lomamatkat kallistuvat huomattavasti, kun täytyy varata 2 huonetta (vai täytyykö...?). Harvaan hotellihuoneeseen kun mahtuu 6 henkilöä...Meillä tulee nykyiseen kotiin jatkossa vielä pari lisähuonetta, joten tila riittäisi, mutta muuten mietityttää. Samoin mietityttää se, että miten saa ajan riittämään kaikille lapsille. Nytkin kolmen kanssa tuntuu välillä, ettei kaikille riitä tarpeeksi huomiota (varsinkin jos käy töissä)...Eli millaisia ajatuksia aiheesta?



kyselee hieman vauvakuumeinen, mutta vielä " asian suhteen tiukasti jalat maassa pitävä" menninkäinen

Kommentit (3)

En osaa vastailla kysymyksiisi, koska sanat " ongelmat" askarruttavat myös minua. On sen sijaan kiva huomata, että täällä on muitakin samojen asioiden kanssa painiskelijoita.



Meillä on myös kolme lasta ja toisaalta yhtä ipanaa lisää tekisimieli. Neljännen lapsen mukanaan tuoma muutos ja kaikki sen seuraamukset mietityttävät.



Olen miettinyt jopa sellaistakin asiaa, että voisikohan joskus kaduttaa neljännen hankkiminen? (En tykkää tuosta " hankkiminen" verbistä, koska todella tiedän, että lapsia ei niin vaan hankita. Tuli nyt kuitenkin sitä käytettyä.) Järjellä ajateltuna, tuskin lapsi voi ikinä kaduttaa... Ajatuskin siitä, että huomaisi tehneensä virheen, tuntuu kamalalta. Entä jos lapsi olisi vammainen, tulisi synnytyksen jälkeinen masennus tai jotain muuta ikävää. Muut lapset kärsisivät tilanteesta ja oman pään kestäminen mahtaisi olla koetuksella. Kolme kertaa on jo selvinnyt hengissä ja kunnialla raskauksista ja synnytyksistä. Lapset ovat terveitä ja asiat kunnossa. Voisiko neljännen kerran vielä käydä yhtä hyvä tuuri?



Pohtiiko rva Menninkäinen ikinä mitään näin sekavaa ja " hassua" ? :)



















meillä on neljä lasta 8v,6v,4v ja 2v :o) ja meillä suurin vaikutus/muutos oli silloin kun kolmonen syntyi. Nyt neljän kanssa menee ihan kivasti ja on ollut aika helppoa ja koko ajan helpottaa. Ensimmäinen puolivuotta oli kaaosta kun nuorin kärsi jatkuvista korvatulehduksista ja joutui lopulta putkitukseen ja sen jälkeen onkin koko ajan helpottanut. MAtkustaminen ei ole mukavaa mutta minusta se ei ollut enää kolmenkaan kanssa niin helppoa. Autona meillä 7:lle rekisteröity farmari ja tavarat tulee peräkärryssä perässä silloin harvoin kun mökkeilemme isovanhempien mökillä. Matkustamme vain kesäisin koska se on niin paljon mukavampaa. Hotelleista emme edes haaveile, ei sovi meidän budjetille ollenkaan. Talossa meillä on kolme makuuhuonetta 2 tyttöä toisessa ja 2 poikaa toisessa. Nyt luulen odottavani mutta luullahan aina saa :o)

Minä olen sitä mieltä että kolmesta neljään siirtyminen on kynnys mutta sen jälkeen on aivan yksi lysti montako tulee/on kun kaikki on aina yleisesti pienessä kaaoksessa eli jos on kaaoksen sieto kykyä ja valtava muisti tila niin siitä vaan!! Joskus mulla unohtuu asioita kun ei voi kaikkien neljän lapsen menoja muistaa mutta se on elämää se!

Toivottavasti en pelotellut mutta jalat maassa on hyvä olla.



Niiloakseli jolla ei itellä aina ole jalat maassa ;o)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Juu, kyllä minäkin olen pohtinut juuri niitäkin asioita, joita meriutu otit esille. Itse olen ainakin lievänä kärsinyt synn.jälk.masiksesta tai ainakin uupumuksesta melkein kaikkien vauvojen syntymien jälkeen. Mutta olen silti nauttinut vauvoista ja heidän hoitamisestaan tosi paljon, raskaudet ja imetykset on sujuneet hyvin jne. Mulla oireet on lähinnä olleet sitä, että olen ollut uupunut ja kärttyinen (ei kivaa...) ja luulen, että suureksi osaksi johtunut hormoneista. Meillä myös lapset ns. perusterveitä olleet, pienimmällä vähän allergiaa, mutta ei onneksi mitään isompaa. Eli ns. helpolla olen päässyt tähän asti, mutta silti olen välillä ollut niin väsynyt tähän kaikkeen...Ehkä johtuu mun luonteesta. Niiloakseli mainitsi siitä kaaoksen sietämisestä...Minulla ei ole hurjasti sellaista sietokykyä...Tai toki lasten myötä olen paljon hellittänyt omista siivous/järjestysihanteistani, mutta välillä tulee hirveitä pohjanoteerauksia (=hermot menee) juuri siksi, kun kaikki on koko ajan vähän sekaisin ja koko ajan saa tehdä näitä iänikuisia kotihommia ja varsinkin näin kevätaikaan kaikki on koko ajan kurassa ja hiekassa jne...Mutta sehän on vain elämää. Toisaalta nautin tosi paljon lasten kanssa ulkoiluista, perhekerhoista ym., lastenteatterissa/konserteissa käymisestä ja yritänkin aina välillä keksiä jotain mukavaa ja erilaista ihan jo itsenikin takia. Jostain syystä olen aina haaveillut neljästä lapsesta ja tuo haave on onneksi miehelläkin. Saa nähdä uskaltautuuko sitä jo kesän jälkeen aloittamaan yrityksen. Siihen asti vain haaveillaan...



Vähän sekavia ajatuksia tuli, mutta toivottavasti saitte selvää! :)

menninkäinen

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat