Vierailija

Mieheni isä on ujomman puoleinen mies, ei mikään seuraihminen. On kuitenkin ihan mukava lapsilleen, puhumattakaan lapsenlapsilleen, vieraille ihmisille, meille jne. Mutta vaimo- sitä vihataan. Appiukko suorastaan vihaa anoppia, halveksii, haukkuu, kiusaa suorastaan. Oikein haastaa riitaa, yrittää nolata muiden läsnäollessa, jos ottaa viinaa niin haukkuu kahta enemmän ja uhkaa tappaa jne. Sen puheensävyn ja katseen eron oikein huomaa kun ensin vaikka juttelee pojalleen ja sitten pitäis vaimolle sanoa jotain. No, appiukko tehköön mitä lystää, anoppi haluaa sen hyväksyä mutta ikävä kyllä- miehessäni on samoja piirteitä :( Mieheni on vanhempiensa touhuja katsellut 22 vuotta mutta ei suostu tunnustamaan, että isässään on jotain vikaa. Me ollaan oltu yhdessä jo 13 vuotta ja koko tämän ajan olen yrittänyt huolehtia, että sama kohtalo ei koskisi mua kun anoppia. No, ei mieheni ole läheskään niin paha kun isänsä mutta mua silti surettaa kun mies halailee lastamme ja on kaikkien muiden silmissä niin rakastava isä ja aviomies mutta tosiasiassa puhuu mulle usein tosi kylmästi ja inhottavasti, haastaa riitaa ja on huonolla tuulella. Ei tämä tästä miksikään muutu, kaikkea on kokeiltu. Parisuhdeterapiassakaan mieheni ei ollenkaan tajunnut, että hänen käytös on ikävää vaan näki vaan minussa vikaa. Narsismista ei ole kyse sillä nämä miehet eivät ole mitenkään lahjakkaita puhujia tai seuraihmisiä vaan ennemmin sisäänpäin kääntyneitä jurottajia. Välillä kun kysyn mieheltäni, että miksi haastaa riitaa niin saattaa kohdata hetken jolloin miettii asiaa mutta yleisimmin ei. Jotenkin mieheni tuntuu pitävän mua vihollisena enemmänkin kun tasavertaisena vaimonaan. Mutta mutta, silti hän on kiltti (ei juo, lyö, ramppaa baareissa), tekee paljon kotitöitä ja on erittäin hyvä isä. Ottaa vaan niin päähän kun tää parisuhde on tälläistä ihme " vihaa" . Emme halaa oikeastaan juuri koskaan saatikka anna pusuja. Jos miestä menee halaamaan niin se torjuu useimmiten tai jäykistyy silleen, että kokee olonsa epämiellyttäväks. Kuitenkin tuntuu, että sen jälkeen puheensävy vähän pehmenee? Miehen on myös tosi vaikea puhua ystävällisesti mulle ainakaan pitkään. Tosi nopeasti sieltä alkaa tulla sellaista riidanhaastamista ja haukkumista. Lapsi sanoi tuossa äskettäin, että miksi isi ei rakasta sua äiti? Todella surullista :( Mitäköhän vielä voisi tehdä?

Kommentit (3)

Sinä olet tiedostanut ongelman, tee siis jotain ratkaistaksesi se. Olette kokeilleet terapiaa, ei auta. Puhuminen, ei auta. Mitä jos näyttäisit miehellesi ettet aio sietää tuollaista kohtelua? Kai arvostat itseäsi? Ehkä miehesi ei voi mitään peritylle käyttäytymiselleen, mutta sinä voit päättää siedätkö sinä sitä vai et. Haluatko todella että lapsennekin siirtää tuon käyttäytymisen omaan suhteeseensa..? Ota hieman etäisyyttä mieheesi, jospa se herättää hänet miettimään asioita hieman laajemmin. Voimia.

Kun sanon asiasta niin alkaa sellainen typerä ja järjetön jankkaaminen ja itse kovasti yritän välttää sitä. Toisaalta lapsi on huomannut, että isistä ei oikein taida olla muuhun ja uskon ja toivon, että hän kuitenkin tajuaa, että niin ei saisi kohdella toista. Etäisyyttä on kokeiltu monesti, saattaa auttaa hetkeksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat