Seuraa 

Moi, siirsin marvikin viestin tähän ja vaihdoin kuukauden :)





marvik - 01.04. 09:55 vastaa tähän viestiin (1/1)

LOKAMASSUT-TOUKOKUU



Heissan pitkästä aikaa!



Ajattelin näin aprillipäivän kunniaksi avata uuden ketjun, kokeillaan nyt tätä kuukausipinoa aluksi, kuten täällä ehdotettiin. Jos keskustelu jatkuu yhtä vilkkaana, katsotaan asiaa uudestaan.



Olen tässä taustaillut jonkin aikaa, lueskellut kylläkin pinoa, mutta kun ei mitään uutta tällä rintamalla, niin en sitten ole kirjoitellut.



Täällä ihmisten mietteet ovat ihan samoja kuin allekirjoittaneella. Aina välillä on huolissaan onko vauvalla kaikki hyvin kun ei sitä ultralla pääse tarkistamaan. Paha olo jäi pääosin taakse, kun viime viikolla olin muutaman päivän sairiksella niskajumitusten takia. Silloin oksensin kolme päivää putkeen. Sen jälkeen pahin vaihe olikin ohi, paha olo tulee vain pieninä aaltoina, kun vatsa on tyhjä tai tulee voimakkaita hajuja nenään. Paineentuntua on aina välillä alavatsassa ja menkkamaisia juilimisia. Olen ajatellut että se on kohdun kasvamista.



Ensi viikolla neuvola, vihdoinkin! En tiedä kuuluuko sydänäänet vielä neuvolassa. Silloin on rv 11+3, osaako kukaan sanoa?



Oikein hyvää aprillipäivän jatkoa, älkää antako kovin pahasti vetää nenästä! Ja olkaa kilttejä noidille, etteivät tee jekkujaan...



-marvik- rv 10+6

Sivut

Kommentit (71)

Ja onneksi Lillastinan kivuille löytyi vaaraton selitys. Täälläkin nuo kivut välillä oikein säikäyttää, mutta kaipa ne edelleen kuuluvat asiaan. Lisäksi musta tuntuu, että osa vatsakivuista liittyy tuohon suoliston hidastuneeseen toimintaan, joka ei kyllä mulla yleensä normaalitilassa ole mikään ongelma, päinvastoin, yleensä suoli toimii vilkkaasti. Nyt kyllä kävin jo apteekissa hakemassa vatsantoimintalääkettä..



EE kyseli liikkeistä. Täällä ollaan jo pitkään yritetty noudattaa Vaukirjan ohjetta iltaisin hiljentyä kuuntelemaan, jos liikkeitä tuntuisi, mutta en kyllä voi sanoa varmuudella tunteneeni yhtään mitään. Tuntuu, että suoliston kupliminen ja möyryäminen häiritsee aina. No, th:kin sanoi, että vielä useampi viikko voi mennä ennen kuin mitään tuntee. Seuraava neuvola vasta 11.5., ei millään jaksaisi odotella sinne asti niiden ihanien sydänäänien kuuntelemista.



Raskaus alkaa täälläkin olla pikkuhiljaa aika julkinen asia. Pelottavaa, kun puhutaan äitiysloman sijaisesta ja muista jutuista, kun itsellä on vieläkin vähän epävarma olo tämän suhteen. Tai siis varsinaisesti kyseessä ei ole sijainen, kun mulla loppuu työsopimus sopivasti ennen ä-loman alkua, mutta sopimusta olis kyllä jatkettu jos en olisi tullut raskaaksi ja myös kyseltiin jatkoa ä-loman jälkeen.



Täällä on edelleen pahoinvointia, mutta se vaihtelee paljon päivittäin ja myös päivän aikana. On selvästi parempia ja huonompia päiviä. Onneksi ei kuitenkaan enää ole kokoaikaista. Nyt on vaan taas ollut vähän huonompia päivä, ja huolettaa, kun syöminen ei kiinnosta välillä yhtään ja th sanoi, ettei paino saisi enää laskea. Pitää yrittää tankata sitten hyvinä päivinä..



Aurinkoista sunnuntaita kaikille!



Kimberly 15+1


Voi kun Daranilla oli liikuttavia uutisia, ihanaa kun kaikki on hyvin. Odottelen kyllä jännityksellä ultraa, onneksi se on ylihuomenna heti aamusta. Jos lapsi tulee äitiinsä, niin varmasti vetää sikeitä vielä kahdeksalta aamulla...



Vilja, minne olet menossa ultraan? Minä menen Jorviin.



Mutta siihen hiusasiaan. Koko hiusten värjäämisestä ei tosiaan ole tietoa, mutta raidoista ei juurikaan tartu väriä päänahkaan. Se kuitenkin vähän tasoittaa juurikasvua, eikä hiukset enää olisi ihan noita-akan juurikasvulla :D Tai no, eipä minulla vielä ole sellaista ongelmaa. Oma väri tuon punaisen alla on vaaleantummanruskea (erään analyysin mukaan), joten ei tuo juurikasvu niin kamalalta näytä, ainakaan vielä. Ajattelin kuitenkin nyt sitten laittaa raidat ja katsoa muistanko muuten oman hiusten värin oikein ;o)



Onko kukaan muuten huomannut muutoksia hiuksissaan? Minusta tuntuu, että ne olisivat paksuuntuneet ja jotenkin eloisammat. Leikkauksen jälkeen se varmasti vielä korostuu. Lisäksi työkaverini kertoi, että hän ruskettui raskauden aikana todella helposti, eikä palanut lainkaan. Aika mielenkiintoista, jos tuo tosiaan pitää paikkansa... En kyllä ole mikään auringonpalvoja, mutta ei minulla päivetystä vastaan mitään ole!



-marvik- rv 12+1

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

En tiedä onko se tolkuttoman väsymyksen syytä vai pistääkö raskaus aivot jotenkin jarrutilaan, mutta olen ollut aivan mahdoton reikäpää viime ajat. Ekaa kertaa elämässä unohdin maksaa vuokran ajallaan. Olisi varmaan vieläkin maksamatta jos mies ei olisi kysynyt että olenko maksanut. Pyykit on olleet pesemättä toista viikkoa kun en mitenkään muista laittaa konetta päälle ja koulussa tekee tiukkaa muistaa milloin on kokeita jne. Hoh hoi... Väsymys on kyllä ihan järjetön välillä, ei tulisi yhtään mitään jos olisi tässä lisänä vanhempi lapsi hoidettavana!



Daran, haukotellen

Mehän olemme onnenpekkoja kaikki naiset (miehineen) täällä! Pelkästään ihania ultrakuulumisia, kuten tänään minullakin :) Molemmat vauvelimme olivat kasvaneet ok, toinen on edelleen vähän isompi ja ihan mahdoton voltinheittäjä-myllertäjä, toinen pienempi rauhallisempi venyttelijä :) Niskapoimut oli myös kunnossa. Euforinen päivä tänään.



Lillastiina hyvä, että kipuihin löytyi heti syy! Oli varmaan tosi pelottavaa. Onneksi asia hoidettavissa.



Mukavaa vl kaikille!

Aika menee kuin siivillä, kun on kauheasti tekemistä. Siltikin kyllä ehdin miettimään sitä onko masussa kaikki ok. En viitsi kovin usein sitä doppleria käyttää, kun se luultavasti kuitenkin häiritsee vauvaa, mutta kerran/kaksi viikossa on kuunneltu kun olen niin säikky tän raskauden kanssa. Enää n. viikko siihen, kun viimeksi vauvani menehtyi, ja siksi tässä pinna kiristyy kun nuo ajat lähestyvät. Sinänsä ihan pöhköä verrata aikasempaa tähän, kun jos jotain tapahtuu, niin tuskin nyt sentään just silloin kun viimeksi, mutta on tuo rationaalinen minä välillä vähän hukassa :/.



Onnea kaikille hyviä ultrauutisia saaneille! Tässä pinossa tuntuu nyt menevän hyvin :).



EE: olen ollut ihan tyytyväinen doppleriin, mutta täytyy myöntää että välillä en ole saanut sillä kuulumaan, ja se on aiheuttanut " pienimuotoista" paniikkia. On tuo kokemusten saldo kuitenkin positiivisen puolella, mitä tulee tuohon laitteeseen. Mullahan on istukka ainakin osittain etuseinässä ja se kyllä tuntuu vaimentavan aika tehokkaasti, eli varmaan kuuluis muuten paremmin..



Jaksuja pahoinvoiville! Itselläkin on vieläkin välillä, kun oon syönyt enemmän kuin vähän ja lisäksi usein iltaisin muuten vaan. Valitettavasti olen kuitenkin saanut tuota painoa jo lisää pahoinvoinnista huolimatta (voisin Kimberly lahjoittaa puolet sulle ;). Liikuntaa on tullut harrastettua ihan liian vähän, mutta nyt kyllä tulee liikuntapyrähdys, kun pitää kaivaa n. 20 kuoppaa taimi-istutuksia varten -> selkä paukkuu ja rätisee jo nyt!



Voikaahan kaikki hyvin :)



Meri 14+4

Tänään oli siis np-ultra ja siellähän se pikkuinen oli, hyvissä voimissa ja oikeissa mitoissa. Nukkui liikuttavasti toinen pikkukäsi kasvojen päällä. Kätilö sitten töni hereille, ja siitä närkästyneenä pieni kieltäytyi itsepäisesti kääntymästä jotta olisi saatu edustava kuva " perhealbumiin" . Täytyi tyytyä sellaiseen missä pieni näyttää lähinnä kummitukselta tai alienilta...



Uskomattoman hienolta tuntuu. Se että näki miten pieni sätkytteli ja ojenteli käsiään ja nieleskeli, oli jotain ihan käsittämättömän ihanaa. Vaikea vieläkin käsittää että tuo kaikki tapahtuu minun sisälläni. Tässä mielentilassa ei edes haittaa että oksennus pyrkii kurkkuun vähän väliä.



Lilium, Vilja ja muut värjäyksen kanssa tuskailevat. Samassa veneessä ollaan. Minä olen värjännyt tukkani oikein loistavan punaiseksi, ja vaalea juurikasvu näyttää siltä kuin olisin puolikalju... Pakko kai tätä on vaan sietää, tarvittaisiin aika kovat aineet että tuon punaisen saisi pois.



Daran 12+1 ja pieni kummitus

Olenkin ollut vähän huolissani susta, Katijo, kun et ole täällä enää näkynyt. Osanotot siitä, että toinen ei jaksanut :(. Onneksi kuitenkin toisella menee hyvin :). Hyvä, että pärjäät jo paremmin. Voimia vaan vieläkin!



t. Meri 13+3

Muutamat ovat kertoilleet jo mahan kasvusta. Minä oikein säikähdin kun pääsiäisenä olin äidin luona ja katsoin itseäni kokovartalopeilistä (itselläni ei ole). Näytti siltä kun kuukausia olisi takana jo vaikka kuinka, vatsa pömpötti ihan järkyttävän paljon. Mutta se oli ilmeisesti sitten vain turvotusta, koska kun seuraavana aamuna kurkin vähän pienemmästä pelistä, näytti jo normaalimmalta.



Olen tosi lyhyt, joten maha tulee luultavasti suhteellisen varhain näkyviin, mutta toisaalta äidillä ja siskolla ei kummallakaan ole ollut mitään valtaisaa mahaa, joten ehkä mahdun samaan joukkoon kun ruumiinrakenteelta ollaan aika samaa kamaa.



Onnittelut np-ultrassa käyneille, hienoja uutisia!

Lupasin itselleni, että osana tätä surutyötä saan lukea tätä palstaa vielä kerran.. Iso KIITOS osanotostanne ja siitä, että hiljensitte palstan vuorokaudeksi kunnioittaaksenne suruamme. Ei auttanut joka iltainen pyyntö, yläkerrassa haluttiin toisin. Tästä on vain mentävä eteenpäin. Saatan taustailla ehkä myöhemmin kesällä, kun pahin tuska on ohi.



Kaikkea hyvää: Miikuli ja enkelivauva 11+6

Ei ole kyllä täälläkään pelot mihinkään kadonneet. Tossa välissä oli pari päivää ettei ollu ollenkaan pahoinvointia, ja heti huolestuin onko kaikki kunnossa. Mutta kyllä se huono olo sieltä taas tuli.. Miehelle nauroin että taitaa vauva pitää äitinsä mielenterveydestä huolta, kun heti palas ikävät oireet kun oli hetken huolissaan.

Olin puolitoista päivää töissä kokeilemassa ja se oli ihanan virkistävää kun ei ollu pahoinvointiakaan ja sai puhua ihmisten kanssa. Mutta eikös sitten yks asiakas meinannu kaatua ja tietysti vaistomaisesti otin kiinni ja kannattelin häntä jonkin aikaa että saatiin tuoliin istumaan, niin sen jälkeen alko sattumaan vasempaan kylkeen niin paljon että piti oikeen istua alas ja rasituksessa se vaan paheni. Lääkäri sanoi että olisi aika rauhallisin mielin vauvan suhteen, mutta se saattaa olla pieni lihasrevähdys. Niitä kuulemma tulee nyt helpommin. Saikkuahan siitä taas tuli.. No se on ihan hyvä, kun tää huono olokin alkoi taas niin ois aika tuskasta elämää.

Oon kertonu töissä jo pomolle ja muutamalle työkaverille ja juttu on levinny koska sellainen ihminen onnitteli mua jolle en ole ainakaan itse kertonut. Todella ihanan vastaanoton sain kyllä kaikilta. Moni tiesi meidän ongelmista jo valmiiksi.

Kuultiin vauvauutisia viime viikonloppuna. Miehen pikkuveli ja tyttöystävänsä saavat vauvan syyskuun lopussa. Jos ei olis tota omaa masukkia tuolla kasvamassa, niin toi uutinen olis ottanu tosi koville. Ovat parikymppisiä ja seurustelleet vuoden, joten ei ainakaan kovin kauaa ole tarvinnut tehdä tuota vauvaa. Mutta onneksi nyt ei tarvitse olla katkera. Meillä on nyt asiat paremmin kuin hyvin. Tuntuu että tämä on kaiken sen yrityksen ja pettymysten jälkeen paras mahdollinen hetki saada lapsi. Remontti saadaan valmiiksi syksyyn mennessä yms. ja sitten on aikaa keskittyä olemaan perhe.

Onko teillä muuten mitään työ/hellittelynimiä masuasukeille? Mulla tuli jostain syystä mieleen möttönen ja mies keksi siihen eteen masa(=mahasankari), joten se on nyt sitten masa möttönen tai lyhennettynä möttösmasa :)



Ihanaa kevättä kaikille!!



-mingu ja masa möttönen rv11+1-

Mingun tenavan liikkeet. Ei se meidänkään tyyppi kuin köllötellyt rauhassa. Johtui ehkä aamuisesta ajankohdasta (klo 7:00), ei jaksanut heräillä vielä siis tai sitten se oli vaan ujo. =)


Aurinkoista viikonalkua kaikille! Viikonloppu oli aivan ihana, minäkin kuokin puutarhassa



Tänään tuli viralliset 12 viikkoa täyteen! Ensi torstaina np-ultra, sen lisäksi käyn toisessa ultrassa samanaikaisesti, jossa tutkitaan kohtuvaltimoa. Ilmoittauduin siis aiemmin mainitsemaani Pre-eklapsia- tutkimukseen mukaan.



Lueskelin tuota Liliumin kertomusta ultrasta ja itseäni kieltämättä alkoi juuri jännittämään. Miehen kanssa viikonloppuna keskusteltiin mitä tehtäisiin jos lapsella ei olisikaan kaikki kunnossa. Mies on jo aiemmin ilmoittanut, että jos vaikuttaa siltä, että lapsi olisi pahasti kehitysvammainen, ei hän pystyisi sellaista taakkaa itselleen ottamaan.

Luulin hänen tarkoittaneen myös downin syndroomaa. Onneksi tivasin häneltä asiaa tarkemmin, jolloin ilmeni että lievä kehitysvamma, downin syndrooma tms., jossa lapsella on mahdollisuus tulla aikuisena itsenäiseksi ja pärjätä omillaan, onkin ihan ok. Helpotti kummasti! Jotenkin ajatus siitä, että tässä vaiheessa lähdettäisiin abortoimaan, oli syy sitten mikä tahansa, on aivan kamala. Vaikka vahva persoona olenkin, voisi siinä tilanteessa tulla romahdus.



Pahoinvointi on kadonnut, väsymys on siirtynyt tälläiseen joka toinen päivä jaksotukseen. Toivon nyt hartaasti että katoaisi ihan kokonaan, itseäkin turhauttaa kun ei jaksa tehdä kaikkea mitä haluaisi. Vatsassa vihloo aina välillä, uskon niiden olevan niitä kiinnikekipuja. Lisäksi noin viikon välein tulee sitä menkkamaista jomotusta, jonka taas uskon olevan kohdun kasvukipuja.



Ai niin, olen itse menossa ensi viikolla hiusten värjäykseen. Jos jokun on kuullut että värjäys olisi pahasta, laittakaa viesti. Itse olin ajatellut ettei kiharoita kannata laittaa, mutta en ajatellut että väri olisi pahasta. Nykyaikana nuo aineetkin ovat huomattavasti miedomman kuin taannoin, vielä kun ei ole värjäämässä itseään blondiksi ;o)



Katijolle voimia, onneksi toinen vauva on sitkeä! Ehkäpä oma olokin paranee kevään myötä, todella hyvä että itse hait apua. Itselläni on kokemusta läheisistä, joista näkee kuinka suuri avuntarve heillä on, mutta kun eivät suostu ottamaan apua vastaan. Kamalaa nähdä toisen paha olo, kun ei itse voi vaikuttaa asiaan.



-marvik- rv 12+0

mulla on kyllä selvästi kuitenki helpottanut pahoinvointi, se on lievempää ja ainoastaan aamut yököttää, joskus harvoin muulloinkin päivällä. Mulla paheni joskus 10 viikon tienoilla, ja oikeastaan vasta viime viikolla oli helpotusta nähtävissä. Kaveri sai vauvan viime marraskuussa, ja sanoi, että viikolle 20 suunnilleen kesti..koetetaan vaan kestää, kyllä tämä varmasti tästä vielä helpottaa.



Merille tsemppiä ja rauhaisaa oloa, varmasti kaikki menee nyt hyvin!

Aurinkoista sunnuntaita kaikille! Ihanaa Meri, että sydänäänet kuuluivat. Haluaisin niin itsekin kuulla ne jo. Seuraavassa neuvolassa pääseekin sitten kuuntelemaan. Olen itsekin miettinyt tuota kotidoppleria, mies vaan hymähteli sille mutta itseä se kyllä kiinnostaisi tämän epävarmuuden vuoksi. Kuinka pian se tuli ja mistä tilasit kuin oli noin halpa? Jollain sivulla näytti olevan jotain 80 euron paikkeilla. Siellä ainakin sanottiin että vasta noin 12-14 viikoilla ehkä alkaa kuulumaan kotilaitteella.



EmmaEmilia, mulla on täsmälleen samoja fiiliksiä. Jotenki tuo mitä sanoit, ettei meinaa vaan uskoa että kaikki nyt menisi hyvin on niin totta. kun kerran on jo vuosia tullut pettymyksiä ja epäonnea eteen niin miten nyt yhtäkkiä kaikki menisi hyvin..ehkä pitää vaan ajatella, että nyt vihdoin on meidän vuoro onnistua. Kyllä mullakin aina palailee tuo epävarmuus aika pian ja välillä pitää varmistella mieheltä, että kaikki tapahtunut on totta, mutta silti tuntuu, että mitä useampi todiste siitä, että raskaana ollaan ja pikkuisella on toistaiseksi kaikki hyvin, tuo epävarmuus pienenee aivan pikkiriikkisen joka kerta.



Miikuli (olit vastannut tuonne toiseen ketjun) ja Vilja, täällä on myös alamahakipuja, jotka tuntui lisääntyvän tuossa viimeisen parin viikon aikana. myös tuota painon tunnetta ja juilimista alapäähän on. Mulla on ollut mahakipuja koko ajan, joten vaikka niiden lisääntyminen ensin pelottikin, jotenkin en osaa enää niistä huolehtia. Mulla on endoa ympäri vatsaonteloa, mm. umpilisäkkeessä ja palleassa ja lisäksi se on jotenki liimannut kudoksia kohdun ja virtsarakon välillä, joten ajattelin olevan niitä. Perjantaina ultrannut lääkäri kuitenkin sanoi, että ilman endoakin alkuraskauteen kuuluu usein alamahakipuja.



Mun pitää tehdä myös jotain päätöksiä vaatehankinnoista piakkoin. yhdet farkut menee ongelmitta päälle, muutamat siten, että iltapäivästä puristavat ikävästi. Myöskään paitoja ei oikein ole kunnollisia, kun yleensä suosin mahd. tyköistuvaa mallia ja nyt ne tahtoo olla vähän kittanoita.



Soitin neuvolaan seuraavaa aikaa ja np-ultran tietoja perjantaina. Mukava terkka vastasi puhelimeen ja onnitteli hyvistä uutisista. Sovittiin seuraavaa aikaa huhtikuun loppupuolelle. Sitten tulikin puhe verinäytteistä, joita nuori terkka ei ottanut viime käynnillä, vaan sano että ensi kerralla ehtii. Oma terkka ihmetteli sitä ja sanoi, että suositus on, että miel. viimeistään 12. viikkoon mennessä..menen käymään pääsiäisen jälkeen viikoilla 13 ja risat, ja lupasi, että voidaan kuunnella sydänääniä, vaikka nuorempi terkka sanoi että vasta 15-16 viikoilla kuuluvat. Omituista.



Olipas taas paljon sanottavaa..nauttikaa sunnuntaipäivästä ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille!



Kimberly 12+1


Olen kyllä käynyt täällä lueskelemassa, mutta ei oikein ole ollut mitään asiaa, niin on tuo kirjoittelu jäänyt vähemmälle. Viimeisen viikon olen nauttinut väsymyksen väistymisestä. Aina välillä toki tulee uupumiskohtauksia, mutta on tämä ihan erillaista kuin aiemmin. Yöunet kyllä maistuu!



Kimberly, tuo alkoholiton kuohari on tosi hyvä idea! Voisinkin käydä Kampin Alkosta kysäisemässä onko heillä sitä. Ollaan menossa kavereiden kanssa keilaamaan ja sen jälkeen grillaamaan heidän kotiinsa, olisi kyllä mukavampaa jos voisi sitä skumppaa juoda, vaikka alkoholitontakin. Simaa olin kyllä jo varannut.



Joku ehkä muistaa kun kerroin taannoin siitä työpaikasta. Minulle tarjottiin paikkaa viime viikolla ja perjantaina päätin ottaa sen vastaan. Tällä viikolla tehdään sopimus. Tää sitten tarkoittaa, että saan kaksi viikkoa palkatonta kesälomaa tänä kesänä kuuden viikon sijasta. No, ei se mitään, suunniteltiin että vuokrataan talo tai huoneisto Espanjasta tai Portugalista ja ollaan siellä 2 viikkoa. Kunhan ilmastointi löytyy uskon että jaksan oikein hyvin. Lentomatkaa tulee se 4 tuntia, ei muuta kuin tukisukat jalkaan ja menoksi ;o) Varmistan lentoluvan kyllä vielä neuvolasta.



Hyvää ja simaisaa vappua kaikille!



Marvik ja Vaavi

huiman rajapyykin ylittämisestä! Itse menen tänään 11+2, joten tiukasti perässä tullaan.



On ollut pinossamme hiljaista, olen huomannut, kun täällä sairauslomallani olen joka päivä käynyt vilkaisemassa. Pahoinvointi ei siis vielä olen antanut myöten mennä takaisin töihin, vaikka 2 kertaa olen jo yrittänyt. Itse asiassa ajattelin, että HIENOA, että pinossa on ollut hiljaista, koska se taitaa tarkoittaa ainakin sitä, että moni on rauhoittunut raskauden suhteen siihen " onnelliseen odotukseen" ???Etteivät huolet koko ajan paina mieltä ja alkuraskauden oireet alkavat ilmeisesti lientyä???????

Tänään oli siis kauan jännityksellä odotettu np-ultra ja painajaisten täyteisen yön jälkeen oli suunnaton helpotus kun kaikki oli hyvin. Pieni oli ottanut oikean kasvuspurtin ja 6 cm:n pituus vastasi ¿jo¿ viikkoja 12+5 (vaikka tänään siis ¿vasta¿ 12+2) :). Oli iso helpotus mulle, koska kuten varmaan muistatte niin vähän huolehdin aikaisemmin kun pituus oli parissa ekassa ultrassa ihan kasvukäyrän alalaidalla. Niskaturvotusta oli normaali 1 mm, mutta vähän odottelen vielä jännityksellä että tuleeko seerumiseulasta yhteydenottoa, kun siinäkin käytiin viime viikolla. Toivottavasti ei kuitenkaan tulisi mitään ylimääräisiä huolestumisen aiheita, koska nyt on taas niin hyvä ja onnellinen olo kuin olla ja voi. Olihan se ihan ihmeellistä nähdä pikkuinen monitorilla, kun sillä oli jo ihan oikeat kädet, sormet matkalla suuhun ja pienet jalat sykkyrässä. Näytti jo ihan oikealta vauvalta, kun sopivasta kulmasta saatiin toinen kuvattua. Kovasti se siellä pyöri ja liikehti ja vaikutti oikein hyvinvoivalta. Aivan epäuskoinen olo on edelleen, että voiko tämä todella tapahtua meille. Niin kun olin jossain vaiheessa täysin varma, että ikinä en tule olemaan raskaana. Tämä päivä on siis leijuttu korkealla maanpinnan yläpuolella ja uskaltauduttiin miehen kanssa jo ostamaan hyvien kuulumisten kunniaksi ensimmäisen pieni vaatekappalekin kaappiin odottamaan. Nyt pitäisi siis kai koittaa alkaa nauttimaan raskaudesta ainaisen jännittämisen sijaan, mutta kyllä ne pelot tuolla selän takana kurkkii varmaan ihan loppuun asti. Pahoinvointikin helpotti taas eilen ja kovasti elättelen toiveita että se ei enää jatkuisikaan¿ Mutta nyt olen kyllä taas henkisesti entistä vahvempi kestämään vaikka kuinka huonon olon kun taas pääsi tervehtimään pientä asukkia. Nyt vain harras pyyntö tuonne yläkertaan että kaikki menisi jatkossakin hyvin. Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa ja suunnistaa nukkumaan.



Oikein aurinkoista ja ihanaa pääsiäistä sekä hyviä vointeja jokaiselle!



EE



Ps. Kaikesta hehkutuksesta huolimatta minäkin oon miettinyt tän päivän aikana Miikulia monen monta kertaa. Tuollaiset uutiset kyllä varjostaa omaa onnea, vaikka tosiaan vieraita toisillemme ollaankin.

...mahtuuko vielä vanhoihin housuihin ja tuntuuko maha.



En tosiaankaan ole mahtunut vanhoihin housuihin moniin viikkoihin! =)Hullu turvotus ja kaipa tämä alkaa olla pikkuhiljaa jo vauvamahakin. ;) Mutta tosiaan, mammapöksyt olleet käytössä jo pitkään. Jänniä tuntemuksia välillä mahassa, on jopa mahdollista että olen tuntenut ensimmäiset liikkeet, mutta kun niitä on niin vaikea tunnistaa kun kyseessä on elämäni ensimmäinen raskaus...



Mukavaa vappua kaikille!!!



-Monoliisa-

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat