Vierailija

On eräs mies.. Tutustuttiin n. 7 vuotta sitten, ihan sattumalta. Hän on ollut aina mulle hyvä ystävä, välillä hukattiin toisemme mutta löydettiin taas. Välissä ehdin mennä naimisiin ja saada kaksi lasta, avioliitto ei ole onnellisimmasta päästä mutta menettelee. Seksielämä on suosta, jos sitä joskus on.



Tämä toinen mies vain saa multa jalat alta. En tiedä miksi, mutta ikävä ja polte on kauhea! Hän on aivan toisenlainen kuin oma mieheni, luotettava, hellä, mutta " ottaa" mitä haluaa. Miehinen mies ;)



Syksyllä juteltiin (olin juuri muuttanut samalle paikkakunnalle, sekin täysin sattumaa) ja ihastuttiin kai molemmat. Kuitenkaan mitään ei voi tapahtua, hän ei halua uusperhettä enkä minäkään kai :( Silti. Tämä olisi voinut olla jotain ihan muuta..



Kiitos jos joku jaksoi lukea. Harmittaa ja surettaa, ikävä on kova. Näemme toisinaan, mutta.. :(



Kommentit (22)

Murheet ja niiden kokeminen ovat aina oman elämäntilanteen ja ympäristön raameissa ts. suhteellisia.



Ymmärrän hyvin ap. Kaipuu ja ikävä voivat olla oikeasti aiheuttaa ihan fyysistä kipua. Ja meillä on kuitenkin vain tämä yksi elämä (tiettävästi).







Vierailija:

Lainaus:


Tiedän paaaljon surkeampiakin kohtaloita. Ihastuksia taas tulee ja menee. Oliskohan vaikka lapsiesi ja miehesi kannalta aika epäreilua lähteä ihastuksen perään.




Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen itse vähän samanlaisessa tilanteessa... Kaipaan toista miestä. Välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta se kaipaus siitä sielunkumppanista kytee koko ajan.



Oma mieheni, jonka kanssa meillä on lapsi ja toinen tulossa, on ihan hyvä mies. Hän on älykäs, hauska, komeakin, luotettava... Mutta tuntuu vain, että vuosien saatossa olemme kasvaneet eri suuntiin, aloitimmehan seurustelun 19v ja nyt on jo 30 lasissa... Olemme yhdessä kai vain sen vuoksi, että toinen on niin tuttu, elämä sujuu rutiinilla, on lainaa ja lapsi. Luulen myös, että moni nainen " ottaisi" mieheni ihan ilolla itselleen...



Tapasin kuitenkin sattumalta reilu 4v sitten miehen, jonka kanssa ajatukset, huumori ja lopulta seksikin loksahti kohdalleen. Hänen kanssaan nautin, hän on sielunkumppani. Kaikki asiat tuntuvat niin helpolta hänen kanssaan...



ELämä ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista. tapasin tuon " uuden" miehen juuri ennen omia häitäni... Ja hänelläkin on lapsia. Kumpikaan ei pystynyt silloin jättämään sitä elämää, jota tahollaan eli... EIkä halunnutkaan. Riski oli aivan liian suuri.



Nyt taas tilanne on vielä " pahempi" . Lapsia on tullut/tulossa lisää. Useampi kärsisi. Missään tapauksessa en halua pienten lapsien joutuvan maksumieheksi aikuisten teoista. Kuitenkin kun kaikki sujuu molemmilla tahollaan kohtuullisesti. Eikä kukaan tiedä.



Välillä tapaamme ja sen jälkeen ikävä on taas ihan hirveä. Välillä pelkään katkeroituvani; miksi tämä meni näin. Miksi en tavannut miestä aiemmin. Mutta toisaalta en olisi tavannut häntä ollenkaan, jos en olisi ollut menossa naimisiin oman mieheni kanssa.



Pitää yrittää asennoitua oikein, siten, että elää onnellisena( tai edes tyytyväisenä) sitä elämää joka on siinä silmien edessä, eikä haaveilla (ainakaan liikaa) muusta. Silloin vain katkeroituu. Ehkä vielä jonain päivänä asiat muuttuvat, mutta sen haaveilemiseen ei pidä liikaa käyttää voimavaroja.

Elämäni ei ole ollut mitään helppoa, tämä ei ole suurin ongelmani, mutta olen ajatellut tätä paljon viime kuukausina. Ehkä eniten harmittaa oma mitätön avioliittoni, vaikka lapsiani rakastankin yli kaiken enkä tiedä olisinko tehnyt mitään toisin..



Ikävä vain on niin suuri, tuntuu vellovan minussa loputtomasti. Ehkä se on sitä jännityksen kaipuuta samalla. Että mitä jos.



Mieheni ei ole huono mies, mutta suhteemme ei ole koskaan ollut mikään unelmasuhde, en ole esim. koskaan saanut hänen kanssaan orgasmia. Toisaalta arki on ihan ok.



Kiitos 3. :)



Ap

Vierailija:

Lainaus:


Onko orgasmin saamattomuus ainoa ongelma suhteessanne? Jos on niin (sori kun vähättelen) se on kuitenkin aika pientä ja asialle voi tehdä jotain. Johonkinhan rakastuit hänessä kun kerta yhdessä olette!




Mulla on ollut elämässäni mm. vaikeaa sairautta, hyväksikäyttöä lapsena, kaikkea kakkaa mitä elämä voi tarjota. Suhteessammekin on ongelmia; mies on pettänyt, valehdellut ja lyönyt. Silti olemme vielä yhdessä. Luottamusta ei juuri ole, enkä tiedä rakastanko häntä - olenko koskaan niin tehnytkään.



Ehkäpä tämä elämä vielä helpottuu. Lapset kasvavat, saan omaa aikaa. Joskus :(

Hänelläkin on ihastumisia ollut, ei se välttämättä riitä syyksi lähtöön. Uskon että elämässä on muutakin kuin omat himot ja rakastumiset.. vaikka sitten ne lapset.



Mitään ei ole tapahtunut, eikä tapahdukaan, uskoisin. Ikävä on silti :(



ap

Kirjoitat että miehesi ei ole huono mies, mutta toisaalta kerrot, että miehesi on pettänyt, lyönyt ja valehdellut. Kertoisitko, että minkälainen on sitten sinusta huono aviomies?

Onko orgasmin saamattomuus ainoa ongelma suhteessanne? Jos on niin (sori kun vähättelen) se on kuitenkin aika pientä ja asialle voi tehdä jotain. Johonkinhan rakastuit hänessä kun kerta yhdessä olette!

Tiedän paaaljon surkeampiakin kohtaloita. Ihastuksia taas tulee ja menee. Oliskohan vaikka lapsiesi ja miehesi kannalta aika epäreilua lähteä ihastuksen perään.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat