Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Viime kesänä kuopuksemme (nyt 1 v) oli vielä liian pieni pyöränistuimeen, joten silloin liikuttiin joko niin, että esikoinen (kohta 4 v) ajoi pyörällä ja mä työnsin vauvaa rattaissa. Muutaman kerran käytiin esikoisen kanssa kahdestaan pyöräilemässä niin, että oli mun pyörän tarakalla istuimessa ja vauva isin kanssa kotona.



Esikoinen ajaa apupyörillä jo niin hyvin, että periaatteessa voitais varmaan mennä jo niinkin, että kuopus ois mulla pyörän kyydissä ja esikoinen polkisi vieressä omaansa. MUTTA alettiin miehen kanssa miettiä sitä, jos jotain kävisi. Siis esikoiselle. Eli törmäisi, kaatuisi tms. Mulla kestäisi aika kauan ennen kuin pääsisin hätiin. Ensin pitäis pysähtyä ja irrottaa kuopus istumesta ja ne vyöt tai niiden " lukot" on niin tiukat, että siinä menisi hetki. Sitten kuopus istuimesta maahan ja esikoisen avuksi. Sillä aikaa kuopus ois varmaan juossut jo auton alle... Jos lapsen jättää pyöränistuimeen ja itse irroittaa otteensa pyörästä, pyörä kaatuu. Tai kaatuisi viimeistään siinä vaiheessa, jos kuopus alkaisin siellä heilua. Harvoin tolle esikoiselle on pyörällä ajaessa mitään käynyt (pari kertaa kaatunut sivuttain jossain kaltevassa kohdassa), mutta tietenkin just sit, jos mä olisin myös pyörällä liikkeellä kuopus kyydissä, esikoinen törmäisi vastaantulijaan tms.



Uskaltaako muut 3-4-vuotiaiden äidit pyöräillä nuorempi lapsi kyydissä, niin että isompi lapsi pyöräilee vieressä? Onko koskaan käynyt mitään " läheltä piti" -tilannetta tai vakavampaa?

Kommentit (8)

Itseänikin mietityttää kuitenkin pyöräily 2 eri-ikäisen lapsen kanssa. Meillä siis esikoinen 5 1/2 v ja ajanut jo 2 vuotta ilman apupyöriä ja viime kesänä aloimme pyöräillä siten että kuopus oli kyydissäni ja esikoinen ajoi itse esim kerhomatkoja. Meillä ei ole autoa joten tosi kätevää kun onnistuu näin. Nyt kuitenkin mietin että koska uskallan ottaa molemmille lapsille omat pyörät mukaan? Esikoinen ajaa siis 20-tuuman pyörällä ilman apupyöriä varsin kovaa, kuopus omalla 12-tuumaisella apupyörineen (ikää hänellä 3 v) ja aivan eri vauhtia tietysti. Erityisesti tilanne mietityttää sikäli että kuinka sitten liikkuisimme kun saamme 3.lapsen? Uskallanko ajatella että pikkuinen on vaunuissa ja isommat lapset ajavat pyörillään? En voisi kuvitellakaan itse ajavani vielä siten että 3 v ajaisi omallaan ja minä omalla pyörälläni. Pyöräily on hänelle sen verran vaikeaa että voi mennä parikin vuotta että sitä uskallan kokeilla.



Meillä esikoinen oppi ajamaan ilman appareita pian 4 v synttäreiden jälkeen ja sen jälkeen keskityttiin tekniikan ha pyörän hallinnan opetteluun.



Kun esikoinen oli 5 v ja kakkonen 1 v, isi alkoi pyöräillä lasten kanssa. Esikoinen ajaa edellä ja isi perässä kakkonen tarakalla. Meillä päin ei ole pyöräteitä ja useissa paikoissa on pakko ajaa ajokaistalla jonkun matkaa. Silloin he ajavat vierekkäin, jotta autojen on pakko väistää. Noin pientä pyöräilijää on joskus vaikea huomata ajoissa. Nyt olemme laittaneet korkean viirin pojan pyörään, jotta hänet huomattaisiin paremmin.



Itse olen ollut vain kerran pyöräilemässä lasten kanssa - liian stressaavaa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä on lähipuisto vajaan kilometrin päässä mutta asumme tosi rauhallisella alueella jossa varsinkaan päivisin ei ole juuri ollenkaanl autoliikennettä. Ja suurimman osan matkaa pääsee vielä pyöräteitä pitkin.

Me kuljimme viime kesänä monta kertaa puistoon niin että esikoinen (vajaa 3v silloin) ajoi omalla pikkupyörällään ja kuopus (1,5v silloin) oli mun kyydissä. Enemmän mua kait ois pelotanut mennä silleen että kuopus ois ollut rattaissa ja esikoinen pyöräillyt koska entä jos esikoinen ois saanut päähänsä lähteä ajamaan niin lujaa ku pääsee eikä olisi totellut käskyjä niin kuis oisin kiinni saanut. Pyörällä pysyttiin hyvin samassa matkassa, jos kaatu niin autoin pystyyn (esikoinen auttoi myös itse pyörää pystyyn) ja samalla pidin toisella kädellä omaa pyörää pystyssä. Jos piti pukata niin pukkasin ja samalla pidin omaa pyörää pystyssä. Meillä esikoisen pyörässä sellainen keppi perässä josta on hyvä pukata jos tarvis. Se oli monesti isoksi avuksi.

Meillä siis ainakin meni pyöräily meni ihan hyvin kolmestaan vaikka pieniä vielä olivat :)

kanssa itse pyörällä. Saa kuitenkin auttaa vielä ylämäissä ja nostaa pystyy kun kaatuilee niissä kaltevissa kohdissa. Pitäisin kuopuksen rattaissa ja kävelisin itse, ehkä sitten kesämällä itse myös pyörällä

Tyttö oppi jo viimekesänä ajamaan ilman apurattaita, vaihdettiin isompaan pyörään sillon. Viimekesä käytiin vaunulenkkejä tässä lähiympäristössä, isomman polkiessa edellä me kävellen perässä.

Silloin jo näytti luotettavuutta pyöräilyyn, pyöräilee kadun reunassa, pysähty muistuttamatta risteyksiin, katsoo sivuille kun ylitetään katua.

Kerran käytiin liikenteessä tälle keväälle jo kauempana ajelemassa niin et kävelin esikon kanssa vaunuilla. Homma suju enemmän kuin hyvin:)

Lauantaina lähdin pyörällä sitten itsekkin, tehtiin kunnon lenkki 10km ja hyvin tyttö polki kokomatkan. Samalla opeteltiin liikennesääntöjä. Ylämäetkin mentiin polkien, homma suju niin hienosti, et lähdetään toistenkin:))

Meillä esikoinen nyt 3v. ja keskimmäinen 1v. Koko perheen kanssa uskaskaltaisin lähteä pyöräilemään että esikoinen ajaisi omalla ja mies tai minä kyysäisimme keskimmäistä. Tänä kesänä tuommoinen ei vielä välttämättä onnistu kun kuopus on vasta 3kk ja ihan liian pieni istuimeen.. Mutta en lähtisi kyllä kolmisin lasten kanssa pyöräilemään just sen takia jos esikoinen kaatuu ja keskimmäinen juoksee auton eteen..



Kata, Kim 03/04 Noel 01/06 ja Janna 01/07

Tosiaan innostuttiin uhkarohkeasti kolmin=) kokeilee ilman sen kummempia asian mietiskelyjä kun lumet suli ja aurinko paistoi....



Olihan se kyllä aika show

ensinnäkin sikäli että esikon apparit olikin ed kesästä hiukka turhan alhaalla ja kun maa niin löysää vielä oli sulaneesta lumesta niin jäi todella useaan otteeseen sutii pyörä paikalleen ja tarvitsi tuuppausta. siinä sit kävi setä jos tätikin lenkillään ohi mennessään tuuppaa pojan vauhtiin ennen kuin ehätin pyöräni kanssa

ja kuopus sen kyydissä siis hätiin.

Aika ajatuksella sai lähteä poikaa auttamaan kun tosiaan pakko pysyä omassa pyörässä kiinni jottei toinen penikka kaadu katuun.

Oli välillä itsellä sormi suussa ja akrobatiaakin tarvittiin,

mut siitä se lutviutui kuitenkin ja ihme ja kumma,,

päästiin vielä kotiinkin.



Meinasin toistekin lähteä

mut ensin tarkastaa kumit ja apparit

ja ehkä pitäytyä pienemmällä lenkillä lähempänä kotia tällä kertaa=)



Ä+pojat 2&4v

Meillä 3.5v, ja tuossa juuri omassa aloituksessa kyselin kuinka hyvin osaavat muut samanikäiset ajaa.. Meillä nyt pienten pyörän säädöksien jälkeen ja tottumisen jälkeen homma alkaa toimia jotenkin apupyörien kanssa. Siis niin, että meidän 1.5-vuotias on rattaissa ja itse kävelen ja autan ja ohjaan tota esikoista samalla.



Mutta en laske kyllä mihkään yksinään ja varsinkaan niin että itse pyöräilisin samaan aikaan. Ja varsinkaan liikenteeseen. Toissa kesänä näin, kun tässä joku 4-vuotias tai 5-vuotias just pyöräili suoraan suojatielle auton eteen... otti siis spurtin edelle eikä totellut varoitushuutoja... onneks ei käynyt mitään. Pelästyivät kaikki vaan.



Omani on myös niin höppänä, että jos menee paniikkiin niin nostaa jalat polkimilta ylös ja kiljuu ja niin mennään kovaa pöpelikköön... Ja jos tarvii jarruttaa, niin sittenkin osaa vaan sen äkkijarrutuksen ja kovasta vauhdista sekin on paha...



Ennemmin vaan yrittäisin laittaa vielä isommankin aikuisen pyöränistuimeen.. tosin ei siinä voi kahta kuljettaa, mutta jos molemmat vanhemmat pyöräilisivät.. en tiedä onnistuuko..

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat