Vierailija

.

Kommentit (7)

En kestäisi luopumisen tuskaa, jos ja kun lapsi palaisi biovanhemmilleen. Luin kerran jostain kun 2-viikkoinen oli sijoitettu perheeseen kiirreellisenä tapauksen ja sitten muutaman viikon päästä palannut kotiin. Kiintyisin niin hulluna, että ratkeaisin - varsinkin jos ajattelisin, että jotain kauheaa kuitenkin luultavasti tapahtuu siellä biologisten vanhempien luona. Itkin tänäänkin lukiessani Hesarin Sunnuntaisivuilta "Ainon" tarinaa.



Minusta olisi adoptioäidiksi kylläkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sitä paitsi meillä on ihan liian ahdasta (4 lasta samassa huoneessa) eikä rahaa ole aina ruokaan (jos nyt jaksaisin edes tehdä sitä).

Olen tosi lyhytpinnainen joissain asioissa, ja musta tuntuu että kilahtaisin jos joutuisin jakamaan vanhemmuuden kaiken maailman narkkarien ja hullujen kanssa.



Anteeksi kärjistys. Varmaan ne eivät ole kaikki niin kauheita, mutta mä en uskaltaisi ottaa riskiä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat