Vierailija

Kaveri kyllä muistutti useammankin kerran, että lapsemme voi tulla ilman kutsuakin. Asiallehan ei mitään voi tehdä, mutta mitä ihmettä selittää omalle lapselle?

Kommentit (29)

jospa se on niin et kutsuja on lapsesi mielestä paras kaveri vaan ei toisin päin. ja eiköhän siellä kuitenkin vanhemmat ole katsoneet ketä kutsutaan. mitä sitten jos ei yksille synttäreille pääse, en ainakaan lähtisi tunkemaan pelkän suullisen kutsun voimin. valitettavasti elämä on kovaa.

tai lapsen vanhemmat ei sanallisesti kutsuisi. MIssään tapauksessa en kyllä soittelisi ja kyselili että voiko Matti tulla teidän Pekan synttäreille kun Pekka niin sanoi

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

miten siinä voit alkaa kieltäytymään, jos joku soittaa, että onko Maija nyt kutsuttu vai ei? Pakkohan se on sanoa, että joo, voi tulla... Eskari-ikäisillä kuitenkin vanhemmat vielä yleensä ovat niissä kutsujen tekemisessä yms. voimakkaasti mukana, eli kyllä he tasan tarkkaan tietävät keitä on kutsuttu ja keitä ei. Ja jos sitä " parasta kaveria" ei ole kutsuttu, siihen on syynsä, todennäköisesti sieltä vanhempien puolelta. Tämä eskarilainen tietty on sitten sanonut sille kaverilleen suullisesti, että voit tulla, koska on kuitenkin hänen kaverinsa, mutta ei ole saanut " virallisesti" kutsua häntä. Sinänsä ihmeellistä, että miksi tätä parasta kaveria ei ole kutsuttu, mutta kyllä se ihan selvä signaali on, että häntä ei -vanhempien puolelta- kutsuille haluta.

Minä ainakin toivoisin että minulle kerrottaisiin jos poikani toimisi noin.



Toinen vaihtoehto on jutella päiväkotitätien kanssa asiasta. Ei se ole kivaa että ei opeteta että lapsi ei voi itse tehdä noissa asioissa päätöksiä.

luulenpa että lapsen äiti vaikuttaa asiaan. Kyseessä on kuitenkin paras kaveri. Jos taas kutsutana ns. kaikki paikalle niin silloin saattaa joku jäädä pois vahingossa

Jos lasta ei olekaan kutsuttu niin tietää sitten tulevaisuudessa ainakin, ettei omaa lasta kovasti tuossa perheessä arvosteta. Näin voi lasta paremmin suojata myös vastaavilta pettymyksiltä tulevaisuudessa jos tuon parhaan kaverin perhe tosiaan on niin outo ettei hyvää eskarikaveria synttäreille pyydetä.

haluaa selvittää asian oman lapsen kanssa, että synttäreille kutsutaan ihan virallisella kutsulla.



Voi sanoa, että lapsenne pyysi meidän lasta synttäreilleen ja voi kuulema tulla ilman virallista kutsua, mutta eikös asia olekin niin, että niiden oikeiden kutsujen mukaan mennään.

lapselle voi selittää ettei saanut kutsua, koska kaikki ei mahdu synttäreille. ja keksitte muuta tekemistä, ei lapsi märehdi sitä päiväkausia niinkuin äiti tekee.

ja te peräänsoittelijat, mites sit ku kaverin vanhemmat sanois ettei teidän lasta haluttu kutsua, ai no eipä mulla muuta heido,niinkö??

että vanhempien pitäisi uskaltaa ottaa toisiinsa yhteyttä.

Itse olisin kysynyt ko. lapsen vanhemmilta että onko kutsu oikea, se suullinen, ja kertonut että lapsi kutsuu lastasi synttäreille.



Jos vanhemmat ovat fiksuja he olisivat sitten kutsuneet teidän lapsen virallisesti ja setvineet sotkunsa oman lapsensa kanssa, jos sen sankarin ja vanhempiensa välillä oli epäselvyyttä kutsumistavasta ja lukumäärästä.



Jos taas ovat vähemmän fiksuja, he olisivat joutuneet sanomaan että yksi , se jonka lapsi juuri haluaa kutsua, ei sovi joukkoon kutsuille ja että suullinen kutsu on höpöä.



Eihän lasten puheista voi tietää. Täytyy sopia vanhempien kanssa.

Millaisessa yhteisössä eskarilaisen synttäreille kutsumisen selvittäminen on näin vaikeaa?



Isossa kaupungissa, jossa iso osa perheistä on vastikää paikalle muuttaneita ja ihmiset arastelevat toisiaan siitä syystä? Vai pienellä paikkakunnalla, jolla kaikki tuntevat toisensa, eikä kukaan halua ottaa pienintäkään harha-askelta, ettei puheet lisääntyisi? Arvaisin kuitenkin, ettei kyse ole itäisestä Suomesta.









Kyse on kuitenkin eskarilaisista eikä mistään 3-vuotiaasta jonka puheisiin ei voi yhtään luottaa. Jospa kaveri ei jaksnaut tehdä tarpeeksi kortteja ja päätti kutsua sinun poikasi vain suullisesti koska hänen kutsumisensa on itsestään selvää ja he tuntevat toisensa niin hyvin?

milloin ei ymmärretä anopin sanomisia ja täällä pähkäillään mitä se sillä tarkoitti, milloin ei kaveria. uskomatonta, ei uskoisi että aikuiset ihmiset tämmöisiä miettii. jos joku asia on epäselvä se selvitetään ottamalla yhteyttä asianomaiseen. mikä siinä niin ihmeellistä on??? tämmöisiä keskusteluja voi käydä vain ja ainoastaan naiset...

sanoisi " Ahaa, selvä, kiitos. Näin vähän arvelinkin, mutta halusin vielä varmistaa. Hauskoja juhlia teille." Sitten selittäisin lapselle, että jostain syystä (jos en syytä siis tietäisi), sinua ei kutsuttu, mutta sellaista se on. Jos lasta kovin harmittaisi, voisin ehdottaa jotain kivaa tekemista, mutta luultavasti lapsi ei ottaisi tuota kovin vakavasti. Meidän muksuilla on sen verran hyvä itsetunto, että eivät turhia tuollaista murehdi.



Mieluummin kuitenkin tekisin näin, kuin en selvittäisi asiaa. vai miltä teistä " en missään nimessä soittaisi" -vanhemmista tuntuisi, jos synttärisankarin äiti tarhan pihalla alkaisi ihmetellä miksi lapsenne ei tullutkaan kutsuille vaikka asiasta oli suullisesti sovittu? En haluaisi joutua selittämään omalle ja lapsen kaverille, että " koska minä en teidän puheita usko missään nimessä ja koska en kehdannut soittaa ja selvittää asiaa ."

Mitä ongelmaa siinä on? Noloa synttärisankarin äidille joutua myöntämään, että sovittiin, että juhliin tulee max. viisi lasta, ja kun tulee sukulaisiakin, ei tämä yksi mahtunutkaan... Supernoloa suorastaan! Eihän kyseessä ole mikään iso asia, totta kai voi soittaa ja kysyä, olla suora, ettei kenenkään tarvitse kyräillä toisiaan kuukausikaupalla jälkeenpäin. Asiat rohkeasti selviksi vain!



Olenkohan kamala brutaali nainen, kun en tällaista käytöskoodia tiennyt, että jos on epäselvä tilanne, sitä ei saa selvittää, ettei tule jollekulle paha mieli? Ihmeellinen maailma!

Ja kuka valitsee mieluummin sen vaihtoehdon, että oma lapsi ei pääse hyvän kaverin synttäreille kuin että soittaisi vaikka vähän nolonkin puhelun sankarin vanhemmille. Minä ainakin soittaisin enkä hetkeäkään epäröisi.

että nämä lapset ovat parhaita kaveruksia, niin minusta voi ihan hyvin myös olettaa että suullinen kutsu pitää. Omalla eskarillani on selkeä paras kaveri, jonka luona on käynyt leikkimässä ja joka on käynyt meillä kylässä. Pojat ovat aina yhdessä päiväkodissa ja myös hoitajat usein ottavat heidän kaveruutensa huomioon esim. retkiä suunniteltaessa. Jos nyt tämä xxx jakaisi osalle ryhmästä kutsut ja sanoisi mun pojalle, että mulla ei ole sulle kutsua mutta voit silti tulla, niin ihan varmasti soittaisin xxx:n äidille ja kysyisin, onko näin. Koska olisi todella outoa jos xxx ei lainkaan kutsuisi lastani juhliinsa ja koska en kyllä missään nimessä veisi lastani juhliin varmistamatta asiaa vanhemmilta.



Tiedän hyvin että eskarit puhuu vielä usein ihan höpöjä, mutta aika usein ne puhuu tottakin. Ja tällaisessa tilanteessa minusta on parasta selvittää asia eikä vain kuitata sitä hölynpölyksi, synttärit on kuitenkin tuon ikäisille iso juttu ja se puhelinsoitto on pieni vaiva. Ja eiköhän sen kutsujankin vanhempien ole hyvä tietää, jos heidän lapsensa jakelee suullisia kutsija omine lupineen heidän tietämättään.

puhuu vielä niin paljon höpöjä ettei lapsen sanaan voi luottaa.



Entäpä, jos oman lapsesi mielestä tämä kyseinen lapsi on hänen paras kaverinsa, mutta toinen ei koekaan samalla lailla?



Tässäkin suhteessa lapsilla on hyvin kummallisia käsityksiä kuka on paras kaveri tms.

Meidän pojalle on ainakin saanut moneen kertaan selittää, että ketä kutsutaan ja kenelle annetaan kortti. EI tyyliin kaikki voivat tulla suullisen kutsun perusteella.



t. eskarilaisen äiti

Ikäviä tuollaiset tapaukset, mutta olisiko nyt ollut vaan kommunikointionglema, vai miksi uskot ettei kutsuttu kun sitten sanoi että voi silti tulla?



Vai tarkoiratko että kaikki muut saivat juhlallisen kirjallisen kutsun, mutte sinun lapsesi ei?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat