Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Heippa kaikille!



Kamalassa touhotuksessa avaan meille uuden kuun ja toivotan oikein hyvää palmusunnuntaita!



Ette kyllä ikinä arvaa, mitä Norjan gyneni perjantaina mittasi ja sanoi. Ei se minun kohdunkaulani ole hänen mukaansa yhtään pienentynyt, kuulemma ennemminkin kasvanut - jos sellainen on edes mahdollista. Kun normaalilla synnyttäneellä naisella kohdunkaula on kuulemma kolme senttiä ja synnyttämättömällä viisi senttiä, niin minulla on KUUDEN sentin kohdunkaula. Eli onhan se saattanut seitsemästä lyhentyä kuuteen, mutta ei olekaan siis mitään huolta, ellei sitten luottogyneni mittaile omiaan. Ei nämä tyypit tule ennen kuin ne keisarinleikkauksella otetaan!



Kaikki siis hyvin meikeläisellä Norjan päässä. Ihana kevät täälläkin!



kunpavauva, Unelma ja Lempi

rv 25

Sivut

Kommentit (43)

Kiva kuulla, että suurin piirtein kaikille kuuluu hyvää tällä hetkellä. Noita pelkoja on kyllä aina silloin tällöin minullakin vauvan suhteen ja tänään viimeksi mietin, että mitä jos jotain kamalaa tapahtuu, kun ostimme vaunut ja tulimme kotiin niitten kanssa. Muitakin tarvikkeita ja vaatteita olen jo uskaltautunut hankkimaan, mutta silti pieni pelko-peikko nostaa päätänsä tasaisin väliajoin. Ei auta kuin luottaa siihen, että kaikki menee niin hyvin kuin on tarkoitettukin! Meillä kaikilla!



Omaa napaa: Painoa on tullut muuten minullakin ihan reippaasti (ainakin omasta mielestä), yhteensä JO 10 kg. En ole kyllä hirveän niuhasti suhtautunut syömisiini...pitäis varmaan. Kävelylenkit koiran kanssa sujuu onneksi hyvin, vaikka välillä massu pingottuu aivan kivikovaksi ja pitää hiljentää tahtia, mutta rauhallinen kävelyvauhti ok (koira tykkäis reippaammasta...) Hemoglobiini ja verenpaine koko ajan olleet normaalit, hyvä niin.



Hyvää vointia kaikille, iloitkaamme potkuista joita jo tunnemme!



Inka 27+3

Ja tosiaankin pelkojen kanssa painiessa tää taitaa mennä koko odotus. Alussa oli vuodot jotka pelotti ja nyt vauva ei juurikaan metelöi joten välillä huolettaa kovastikin onko kaikki ok. Mitään en ollut hankkinut ennen tätä päivää. Tänään ostin häkkisängyn ja huomenna menen katsomaan vaunuja samalla kun menen 4d ultraan.

Jotenkin tuntuu että vaunutkin pitää ostaa vasta ultran jälkeen. Tuli jo häkkisängyn kasaamisen jälkeenkin epäilevä olo.

Mutta eihän tässä mikään auta. Se on otettava mitä tuleman pitää. Ei voi itse juurikaan vaikuttaa. Mutta positiivisin mielin ja kaikille aurinkoista odotuksen jatkoa :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jälleen on edellisistä kuulumisista vierähtänyt aikaa... Kaikki on täälläkin ihan ok, vaikka joka viikko ilmenee jotain pientä " huolestumisen" aihetta. Ensi viikolla on kuitenkin jo maagiset 30 rv:a täynnä!



Mahakin on alkanut jo kasvaa, vaikka viime viikonvaihteen juhlissa ei kukaan vielä olisi huomannut mitään ilman miehen julkista ilmoitusta. Samoin kauhistelen koko ajan vauvan liikkeiden vähyyttä, kun suurin osa teistä tuntuu tunteneen liikkeet jo monta viikkoa ja niitä tuntuu olevan reilusti.



Itselläni liikkeitä on tosi vähän, vaikka ultrien mukaan vauva onkin varsin vilkas tapaus. Viimeksi selvisi, että istukka on kohdun etureunassa ja vauvelin jalat juuri sen kohdalla eli taitaa potkiskella vain istukkaa.



Verenpainearvot ovat pysyneet samoissa, mikä on hyvä juttu. Uusimpana vaivana parin lämpimämmän päivän aikana ilmeni mieletön turvotus. Onko muilla kokemuksia? Se onneksi laski lämpötilojen laskun myötä. Toivonkin nyt, että kesähelteet alkakaisivat vasta lähempänä heinäkuuta!



Päivä kerrallaan kohti kesää!



Taru rv 29+1

Eilen kävin siis 4D:ssä, johon jouduin lähtemään yksin, koska mieheni makasi oksennustaudin kourissa kotona. Sitä tuntuu olevan tosi paljon liikkeellä. Toivottavasti masuasukkikolla on jo parempi olo...



Mutta siis asiaan: poika tulossa meillekin:) Ehkä noin minuutin ultraamisen aloittamisen jälkeen lääkäri huudahti yhtäkkiä: pippeli!! Mulla meni hetken tajuta, mitä tämä oikein tarkoittaa, olin vähän aikaa hiljaa ja sanoin jotain tyyliin vau... Sinänsä typerä kommentti, koska ei meillä poika ollut sen enempää tilauksessa kuin tyttökään, mutta eipähän nyt muutakaan päähän pälkähtänyt sillä hetkellä.



Muutoin kaikki oli kaverilla kunnossa, tuntui melko ujolta kaverilta, sillä hän kaivautui koko ajan selkärankaani vasten eikä oikein halunnut näyttää kasvojaan. Muutama hyvä profiilikuva saatiin onneksi=D Lääkärikin kommentoi, että ei taida olla kovin fotogeeninen ihminen...



Kallista lystiähän tuo oli, mutta kuitenkin sen arvoista. Jotenkin vauva tuntuu nyt paljon konkreettisemmalta ja enemmän omalta persoonalta, kun tietää sukupuolen.



Aurinkoista päivänjatkoa kalseasta säästä huolimatta!



bb76, 23+1

Täällä on vietetty hiljaiseloa - oma vointi on kohtalainen, mutta lähipiirissa vakava sairastuminen ei ole innostanut aktiivisuuteen. En tiedä oliko treffejä eilen Engelissä - jos oli - pahoittelen, etten tullut paikalle...



Oma vointi on melko hyvä, mutta selkä vihoittelee aika pahasti ja supistuksia tulee säännöllisesti. Jonkinlaista menkkamaista jomotustakin on ollut viime päivinä, mutta ajattelin kuitenkin odottaa 1½ viikkoa seuraavaan lääkäriin, mikäli tilanne ei tästä pahene...



Me laitetaan varmaankin vakuutushakemus menemään ensi viikolla. Kaavakkeessa ei kyllä kysytty IVF:stä tai muista hoidoista mitään, eikä se myöskään omassa neuvolakortissa mistään tule esille. En tullut edes ajatelleeksi, että siitä tarvitsisi mainita - raskauttahan seurataan periaatteessa ihan normiraskauden kaltaisesti...



Mulla on myös edessä tuo pahamaineinen sokerirasitus, kun en ihan langanlaiha ole... Onneksi raskauden aikana ei kiloja ole vielä tullut yhtään, vaikka syömisiäni en ole juurikaan miettinyt. Hieman pelottaa tuo rasitus, sillä osallistuin erääseen NKL:n tutkimukseen jossa myös otettiin paastoarvo ja se oli yhden kymmenyksen koholla - tosin olin silloin edellisenä iltana mässäillyt suklaalla, kun en muistanut koko tutkimusta. Toivottavasti rasituksessa kuitenkin arvot kohdallaan...



Tällä kertaa omanapainen viesti mutta jaksamisia haluan toivottaa kaikille meille heinäkuisille!



Terkuin,

Ragazzina rv25+2

Ihan mukavaa kuiitenkin, kun kaikki käyvät ajoittain kuulumisiaan kertomassa. Olisiko monella menossa raskauden suhteen vähän helpompi vaihe, alun pelot eivät ole niin vahvasti mielessä ja lopun vaivat eivät ole iskeneet täysillä päälle. Ajattelin josko siitä johtuisi pinon hiljeneminen...



Hienoa Masuasukki, että sait nyt varmempaa tietoa ja kaiken pitäisi olla ok!



Ragazzinalle jaksuja läheisen sairastumisen kanssa ja paljon voimia lähetän!



Tulehan Onni kertomaan, mitä seurantaultrassa selviää. Se on hienoa, että Suomessa kaksosraskauksia seurataan tarkasti, toivotaan kuitenkin, että olisi ihan mittavirhe. Kyllähän niitäkin paljon tapahtuu, vaikka lääkäri olisi kuinka tarkaa ja hyvä tahansa...



Onhan Kumpavauvalla vielä kaikki hyvin? Ja kaikilla muilla tietenkin myös!



Kaksosia odottaessa eilen olisi ollut se päivä jolloin jouduin sairaalaan vuodelepoon. Se on mielessäni kummitellut jonkinlaisena etappina ja nyt vaikuttaisi ainakin kaikki olevan ok. Tiistaina on neuvolalääkäri. Minun ensimmäinen tämän raskauden aikana... Siellä näen vaaven ultralla ja varmaan tutkitaan kohdunkaulan tilanne. Hyvä niin, vähän jo kärsimättömänä odottelen. Kuulen ehkä sitten lääkärin mielipiteen töihin menon suhteen. Minullahan olisi viikon työrupeama parin viikon päästä edessä ja aikas fyysisesti, miksei henkisestikin, raskas työ.



Lapset, kun herää päikkäreiltä, täytyy kyllä lähteä taas ulos. Aivan mahtava ilma ja huomenna myös. Sitten vissiin taas viilenee :(



Mukavaa aurinkoista päivää kaikille :)'



Peerit rv 27+2

Kunpavauva; Olit lueskellut ¿kauhukertomuksia¿ kaksosten kanssa elämisestä. Meillä tämä kaksosten kanssa eläminen ei ainakaan mitään kamalaa ole ollut, tosin meillä on apuna ollut isovanhemmat ja toisen pojan kummit. Vauva-aikana ¿opetimme¿ pojat samaan syömisnukkumisrytmiin, eli kun toinen oli herännyt syömään niin viimeistään kun tissittely loppui ekalta niin toinen herätettiin syömään ja samaan aikaan taas laitoimme nukkumaan. Toisten mielestä tämä kuulostaa julmalta, mutta nopeasti rytmi asettautui samanaikaiseksi eli imetin molempia poikia yhtäaikaa. Tämä tosin vaati hieman kekseliäisyyttä, jotta sain molemmat pojat soviteltua tisseille tyynyjen avulla. Neuvolasta olivat myös hyvin myötämielisiä meidän poikien syömään herättämisille ja muille jutuille, koska myös heidän mielestää vanhempien jaksaminen oli tärkeätä. Sitten kun siiryimme kiinteisiin soseisiin, niin lapset syötettiin samalla lusikalla samalta lautaselta periaatteella jokatoinen lusikallinen toiselle ja joka toinen toiselle pojalle. Tämä oli nopein keino mitä keksimme, ettei jompi kumpi kerinnyt huutamaan seuraavaa lusikallista kurkkusuorana. Hyvin tuon vauva-ajankin selvisin poikien kanssa, vaikka heidän isänsä teki kolmivuorotyötä myös viikonloppuisin. Kävimme muskarissa ja vauvauinnissa. Muskarissa selvisin yksinkin ja ohjaaja otti usein toisen pojan malliksi muille. Vauvauinnissa sitten kummitäti oli apuna jos isä oli töissä.



Pojista on aina ollut seuraa toisilleen. Vauva-aikana naureskelivat toisilleen ja pitivät vierekkäisissä sängyissä omaa kivaa ilman näköyhteyttäkin, toisin sanoen huhuilivat toisilleen ja kikattelivat niin paljon, etten itse saanut yösyötön jälkeen nukahdettua ja pojat siirrettiinkin kahden kuukauden ikäisinä viereiseen huoneeseen. Koskaan meillä ei ole kuultu sanontaa ¿äiti, mulla ei ole ketään kaveria tai mitään tekemistä¿. Lisäksi pojat ovat pienestä asti leikkineet omassa huoneessaan keskenään, eikä vanhempien tarvinnut aina olla leikittämässä, vaan pystyi hyvin myös tekemään kotiaskareita. lisäksi erittäin hyvä puoli oli, kun tottuivat pienestä asti jakamaan lelunsa ja lainaamaan veljelleen.



On kai sitä pakko kertoa jotakin negatiivistakin. Siis tuo jatkuva riitely ja nahistelu on toisinaan liian rasittavaa, tosin loppuu yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Pienempänä käyttivät hampaitaan puremalla toista ja nyt isompana lähinnä huutamista ja toisen väkisin ärsyttämistä, tosin joskus myös lyödään oikein kunnolla. Tätä kuitenkin taitaa esiintyä kaiken ikäisillä sisaruksilla.



Toinen ikävämpi puoli on jos lapset sairastelevat paljon. Yleensä vaan tuo äidin syli on ainoa paikka joka kelpaa ja siitä käydään vieläkin kilpailua. Lisäksi pienenä kaikki sairaudet flunssasta vesirokkoon tulevat peräkkäin. Tietenkin sairaanlapsen hoitamisesta sai kahdeksan päivää , neljä päivää/muksu,palkallista lomaa, jona aikana lapset yleensä tervehtyivät riittävästi.



Olemme pukeneet pojat heti vauvasta asti erilaisiin vaatteisiin, heillä oli ns. koodivärit, toisella sinertäviä ja toisella vihertäviä. Oli helpompi myös vieraille ihmisille kun emme sekoittaneet värejä poikien kesken, vaan kaikki ovat aina heti ensinäkemältä tietäneet kumpi on kumpi poika. Tämä tuntuu olevan pojille tärkeätä eli ettei heitä aina sekoiteta velipoikaan. Vieläkin pojat käyvät kaapeillaan keskustelua kumpi pusero tai kalsarit kuuluvat kumman kaappiin, kun laittavat korista puhtaita vaatteita kaappeihinsa. Toisen vaatteistakaan eivät suostu hätätilanteessa lainaamaan kuin kalsareita tai sukkia, mutta kaikki päällepäin näkyvä vaatetus pitäisi olla omaa ja muiden tunnistettavissa. Lisäksi pikkupoikina tein molemmille omat täytekakut, mutta nyt olemme parina vuotena sopineet yhteisestä kakusta, josta molemmat puhaltavat omat kynttilänsä periaatteella ¿poika A¿ puhaltaa ensin ja sitten kynttilät sytytetään uudestaan ja tasan kahden minuutin kuluttua (tämä on syntymäaikojen ero) ¿poika B¿ puhaltaa omansa ja molemmat saavat toki omat lahjansa ja omat onnittelulaulunsa. Meidän suvuissa ei yleensä ole nimipäiviä vietelty, mutta meillä on lasten takia tehty poikkeukset. Tällöin molemmat ovat saaneet omat juhlapäivänsä, tosin pienemmässä mittakaavassa.



Tulipas kirjoiteltua pitkästi. Lopuksi vielä voisin sanoa, ettei mulle olisi nytkään ollut mikään huonoasia jos olisi siirretty kaksi alkiota ja kaksoset olisi tulossa. Ajattelimme kuitenkin ¿kokeilla¿ minkälaista on elää yhden vauvan kanssa ja rahallinenkin puoli kävi mielessä esim. normaali henkilöauto ei olisi enää riittänyt.



Toivottelen onnellista kaksosaikaa ja on todella mukava lukea teidän raskausajastanne ja samalla muistella omaa.



Nyt hieman omaa napaa. Mä viettelen viimeistä talvilomapäivääni flunssan kourissa, joka alkoi lauantaina. Hiukan harmittaa kun ei jaksa tehdä mitään ja ulkonakin on ollut niin hienot kelit. Lisäksi aamulla soitin eläinlääkärille aikaa vanhemman koiran lopetukselle ensi viikolla. Oli raskas puhelu soitettavaksi ja tippa tulee silmään heti kun sitä ajattelen. Pakko tuo asia on kuitenkin hoitaa pois päiväjärjetyksestä, kun sen jo viimesyksynä sovimme mieheni kanssa. Koira alkaa oleen jo vanha ja raihnainen ja kuitenkin on kyse metsästyskoirasta. Isäntä ei halua nähdä rakkaan metsästyskaverinsa kärsivän vaan haluaa päästää sen paremmille metsästysmaille. Nyt kyllä alkaa itkettämään niin, etten näe kunnolla kirjoittaa, joten lopettelen vihdoinkin tämän kilometrikirjoitelman.



-Masuasukkiko


Oikku72; Onnea tytöntylleröstä! Noista vakuutuksista. Meillä nämä tuplat ovat myös ICSI-vauvoja ja otettiin heille molemmille nuo vakuutukset, eikä siinä mitään mutkia ollut matkassa. Hyväksyivät hakemukset nopeasti ja laskukin on jo maksettu.



Masuasukkiko; Ihanaa kun nuo teidän pojat pääsivät mukaan neuvolaan, veikkaisin että siitä käynnistä on riittänyt juttua? Varaa itsellesi se aika yksityiseltä, ei sitten vaivaa mieltäsi enää.



Joalin; mikä tilanne sulla on tällä hetkellä? Kotona vai töissä?



Niin ja Masusikille ja Peeritille kiitokset vastauksista. Mä olen käynyt koko ajan tuolla Kelan sivuilla kattomassa, ovatko ottaneet jo tuon mun sairaspäivärahan käsittelyyn. Eiköhän se kohta selviä mitä päättävät?



Mä kävin tuolla kontrollissa äityispolilla ja pelkäsin ihan hirveesti, että jos kohdunkaula on lyhentynyt mutta onneksi turhaan, sitä oli vielä 5cm jäljellä ja paikat kiinni. Mutta kun yksi huoli vähenee, niin toinen tulee tilalle. Vauvat ovat kasvaneet hurjasti, mutta heille on tullut kokoeroa. A-vauva 1,2kg ja B-vauva 1,4kg. Tästä syystä siis erityisseurantaan ja ensi viikolla taas kontrolli, toivottavasti koko ero on vain mittavirhe, eikä tuosta ainakaan kovasti suurene.



Onni rv 28+1





Minua kyllä myös pelottaa tämän raskauden suhteen kovasti vaavin menettäminen. Aluksi olin varma etten voi tavallaan näin helposti raskautua uudelleen, sitten koko alkuajan pelkäsin keskenmenoa ja nyt sitten myös kohtukuolemaa tai että synnytyksessä tapahtuu jotain ikävää. Jotenkin kai tuntuu siltä, että kun kaikki on nyt menyt hyvin, niin pakko sattua vielä jotain ikävää... Mutta siis en todellakaan koko aikaa ajattele näin. Yleensä otan päivän kerrallaan ja nautin raskaana olosta ja siitä ajatuksesta, että kohta vauva jo syntyy.



Nyt vähän meinaa stressiä pukkaa, kun ensi viikonloppuna on lasten synttärit ja sitä ennen pitäisi pari remonttia saattaa loppuun, sitten tavanomaiset synttärijärjestelyt ja lisäksi maanantaiksi tehdä yksi suuritöinen viime tippaan jäänyt kouluhomma. Itse asiassa sen pariin täytyy nytkin palata.



Hyvää loppuviikkoa kaikille, en ehkä edellä mainituista syistä ehdi pahemmin täällä nyt vierailla :)



Peerit rv 28+4

...nyt tosin mahataudin takia. La/su-yönä aloin oksentamaan ja ripuloimaan ja sitä jatkui yli puolipäivää,lisäksi nousi kuume n. 38 asteeseen. Onneksi illalla pystyi jo hieman paremmin juomaan ja mustikkakeittokin pysyi sisällä. Tänään aamulla oli kuitenkin vielä niin heikko olo ja lämpöäkin vielä, joten soitin neuvolasta sairaslomaa pari päivää. Tänäänkään ei ole oikein ruoka maittanut, vaikka sisällä kyllä pysyisi. Söin kuitenkin pitkin hampain ruuan muun perheen kanssa ja pakko myöntää olon kohentuneen huomattavasti. Huomenna olis edessä hammaslääkäri ja takahampaan poisto. Saas nähdä kuinka kipeäksi suu tulee siitä operaatiosta. Hammaslääkäri suositteli koko päivän töistä poissaoloa, koska ei kuulemma voi hirvittävän tehokasta särkylääkettä määrätä eli panadolilla on pärjättävä.



Kunpavauvalla oli hyviä uutisia Norjasta ja Kirsu73:llakin oli mukava ultrakäynti. Koita Ipanapiina jaksella noinkin pienien kaksosten kanssa ja toivottavasti sinulla on apua tarjolla jos sitä kaipaat. Onneksi meidän kaksoset on jo ¿isoja¿ poikia ja eilenkin pyöräilivät kauppaan ostamaan einesruokaa ja lämmittivät sitä mikrossa virpomisreissunsa jälkeen. Meikäläinen makasi surkeana sängyn pohjalla ja isänsä oli pitkän päivän töissä, joten poikien on oli pärjättävä omillaan ja hyvinhän se sujui, palvelivat minuakin sänkyyn tuomalla juotavaa.



Käytin viime viikolla meidän nuoremman koiran eläinlääkärillä kohdunpoistoleikkauksessa ja olen tässä hämmästellyt kuinka hyvin eläimet toipuvat noinkin isoista operaatioista. Vertasin omia kokemuksiani sektiosta ja kohdunulkopuolisen raskauden aiheuttamaa munatorven repeämää ja sen jälkeistä leikkausta tuohon koiran juttuun, eikä voi kuin kadehtia. Tosin eihän tuo koira osaa valittaa ja saa myöskin kipulääkettä kuuden päivän ajan. Onhan se hiukan vaisumpi kuin normaalisti, mutta kyllä se silti on niin hyvin toipunut, että kateeksi käy. Vielä koiralla on ¿sairaslomaa¿ jäljellä, eikä se saa hypiä ja juosta metsässä. Tssä me kolme raihnasta sitten makoilemme, siis minä mahataudin jäljiltä, nuorempi koira leikkauksen jäljiltä ja vanha koira muuten vaan raihnaisena ja muu perhe mennä porskuttelee pitkin ja poikin harrastuksissaan.



-Masuasukkiko (taitaa olla jo rv 23)

Taitaa tämän otoksen perusteella kuulua ihan perusoireisiin olla koko raskausajan huolissaan jostain:/ Mä vahtasin neuroottisena veristä vuotoa ekat neljä kuukautta ja sen jälkeenkin on ollut omat murheensa. Viime viikkoina eniten huolta on aiheuttanut jatkuva harjoitussupistelu. Siitä olen kuitenkin kiitollinen, että tää kaveri on sen verran vilkas, että saan vahvistuksen vähintään parin tunnin välein, että tyyppi on elossa ja sillä " potkii hyvin" ;)



Viime keskiviikkona oli neuvola ja lääkäri. Ainakin kohdunkaula oli ihan kiinni ja kolme cm pitkä eli ei supistelu ole saanut mitään tuhoa aikaan. Kohtua tunnustellessaan lääkäri sai mojovan potkaisun takaisin;) Ihan oikein mokomalle kiusaajalle! Mitäs käy painelemaan toisen pikkukotia..



Loppuviikon työreissu ja remontin viimeistely on vienyt voimat aika tehokkaasti. Olen koko päivän yrittänyt saada aikaiseksi tiskausta, mutta näinköhän jää huomiseen. Se olis sitten vappuaatto ja bileet pystyyn!



Hyviä vointeja kaikille ja paljon simaa&munkkeja:)



BB76, rv 26+5

Mukava lukea, että olette aurinkoisin ajatuksin liikkeellä:)



Ipanapiina: tsemppiä ja jaksamista tenavien kanssa! Toivottavasti sulla on äiti/sisaruksia/ystäviä, jotka voi tulla auttamaan isompien lasten kanssa, etten joudu liiaksi rasittamaan itseäsi yksin ollessasi.



Kirsu73: mekin ollaan menossa huomenna Cacciatorelle 4D:hen! Saas nähdä pistänkö puntit tasan tytöllä vai kasvaako poikasaldo...:) Tosi vaikea sanoa mitään fiiliksiä sen suhteen.



Palaan siis huomenna uutisten kera. Aurinkoista päivänjatkoa!



bb, 22+5

No niin nyt tuli käytyä sitten oikein professorilla tutkittavana. Kävin Tampereella Pertti Kirkisellä tarkistuttamassa tilanteen ja kaikki näytti hänen mielestään olevan ok ja supistelut eivät ole saaneet mitään muutoksia aikaan. Kohdunkaulaa oli normaali 4 cm ja suu kiinni tiukasti. Istukka on takana alhaalla, 1,5 cm kohdunsuusta eli riittävästi. Rv mulla on nyt 24+3 ja sikiön koko vastasi viikkoa 25 paitsi pään läpimitta vastasi viikkoa 21, kuitenkin päänympärysmitta vastasi viikkoa 25. Sanoi, että olisi hyvä seurata tuota ohimomittaa 1,5 kuukauden päästä. Todennäköisesti kohdun alaosan seinämät ovat muokanneet päänmuotoa ja kokoero kuitenkin mahtuu normaaliin vaihteluväliin. Jos pää olisi kokonaisuudessaan huomattavasti pienempi kuin muu vartalo, niin viittaisi kehityshäiriöön, joka kuulemma olisi ultrassa näkynyt muutenkin esim. selkäydinkanavassa muutoksia. Ei kuulemma aihetta huoleen. ¿Setä¿ ei olllut mistään puheliaimmasta päästä, mutta asiallinen ja selitti kaikki asiat mulle perusteellisesti. Supisteluita käski kuitenkin seurailemaan ja jos ovat kovin kivuliaita ja jokapäiväisiä, niin suositteli hakemaan neuvolasta sairaslomaa.



Nyt on oikein huojentunut mieli ja taidankin jatkaa vaatehuoneen siivoamista. Kävin muuten ostamassa pikkuneidille hiukan vaatteita, kun alkuviikosta tein inventaariota poikien vanhoille vaatteille ja totesin niiden olevan käyttökelpoisia joskin poikamaisia. On se vaan mukavaa ostaa jotakin tyttömäistä uudelle tulokkaalle kahden pojan jälkeen.



Tuosta vakuutusasiasta vielä. Me kans haettiin syntymättömänlapsenvakuutusta Turvasta, kun siellä olisi ollut kohtuu hintainen, mutta emme sitä saaneet koska mun painoindeksi meni 0,5 yli heidän rajansa. Lähivakuutuksella on kuulemma korkeampi painoindeksiraja kuin monella muulla yhtiöllä, joten taidan soitella sinne ja kysäistä onnistuisko heiltä ja mihin hintaan. EI ainakaan tuo IVF olisi ollut esteenä vakuutukselle.



Aurinkoista huhtikuuta kaikille. Teidän kuulumisia on aina mukava lukea.



-Masuasukkiko (rv 24+3)

Moikka Kaikille!



Mä olen nyt kanssa pari viikko saikulla. Mulla oli tänään neuvolalääkäri ja supistusten takia kirjoitti saikkua. Onneksi supistukset eivät ole tehneet mitään kohdunsuulle. Se oli taas helpottavaa kuulla, kun siitä on ollut pieni pelko koko ajan. Mulla oli hemoglobiini laskenut ja pitää mennä ostaa rautaa. Töissä saikin sitten tosi kivan vastaanoton, kun kerroin saikusta. Pomo sanoi, etteikö ne voi kirjoittaa ennenaikaista äitiyslomaa. Mä sanoi, et eipä kirjoittanut eikä sellaista ehdottanut. Kyllähän tämä niille kalliiksi tulee kun en olekaan töissä, mutta minkäs mä tälle voin. Tuli vaan niin paha mieli tosta.... No saikun jälkeen mulla ei olekaan kuin 2vkoa töitä niin alkaa kesäloma, niin sen ajan yritän sitten olla siellä. On vaan kamalan tuskasta välillä istua siellä kun massu on ihan kovana...



Tämmöstä tänne...

t. joalin rv 27+1

Olipa tosiaan helpottavaa lukea muidenkin peloista. Itselläni ekat 12 viikkoa taisivat olla ne hankalimmat. No, sitten olenkin vähintään kahden viikon välein juossut jossain tutkimuksissa eri vaivojen takia, joten olen saanut tosi tiiviillä aikataululla tietää kaiken olevan kunnossa. SILTI olen ehtinyt parin viikon aikana hermostua! Mitä se olisikaan ollut ns. normaalilla neuvola/ultrakäyntiaikataululla?



Raskausmyrkytyksen uhasta kuulen varmasti enemmän maanantaina neuvolassa -varsinkin, jos näytteestä löytyy valkuaista. Nyt meinaan kotona mitattavat verenpainearvot ovat nousseet, joten nyt ollaan varmaan ihan siinä rajoilla, että jotain tehdään. En ole vielä uskaltanut kysyä, että mikä se toimintamalli on sitten. Uskoisin, että ensin ottavat pois töistä. Nyt on olokin muuttunut vähän väsyneemmäksi ja muutenkin erilaiseksi, joten toivon parasta ja pelkään pahinta. Sinänsä kyllä ihmeen hyvin on mennyt kaikesta huolimatta, koska en ole ollut yhtään sairaslomalla, jos se nyt on joku mittari.



Jos multa löytyy raskausmyrkytys, niin ihan mielenkiintoista nähdä, että kuinka pian ottavat vauvan ulos. Olen ollut jo pitkään siinä uskossa, että viimeistään kesäkuussa näiden vaivojen jälkeen vauva syntyy. Mistä vetoa, että kärvistelen armottomissa helteissä kuitenkin pari viikkoa lasketun ajan yli. :)



Ensi viikon testituloksia jännittäen,



Taru rv 30+2

Tervehdys pitkästä aikaa!



Tuossa menikin monta viikkoa aivan mainiosti ja olo oli pelottavan hyvä. No, viime viikolla tuli pudotus maanpinnalle: pissanäytteestä löytyi valkuaista ja meikäläisen verenpaineilla raskausmyrkytys tuli heti puheeksi. Lääkäri sanoi, että jos pari viikkoa päästään tästä eteenpäin niin tosi hyvä, jos neljä viikkoa niin erinomaista. Arvatkaapas pelästyinkö? Vappuvauva!



Tänään oli sitten kontrollinäytteen otto, josta ei löytynyt yhtään valkuaista! Jes! Kolikon kääntöpuoli on tosin se, että nyt pissassa oli sokeria ja ensi viikolla sokerirasitustesteihin.



Eli taitaa tulla meikäläiselle kesään mennessä labrat, terkkarit ja lekurit hyvinkin tutuiksi. :)



Nyt on sitten pienellä kiireellä hankittu jo sen verran vauvan tarvikkeita, että voi syntyä milloin vaan. Toivon kyllä, että viihtyisi vielä ainakin pari kk masussa.



Taru rv 26+2

Hei odottajasisaret,



Minä olen ollut hiljaisempi ihan vain huonompien nettiyhteyksien takia. Kun en enää ole ollut päivittäin töissä, ei ole tullut sillä tavalla loggauduttua tänne. Minulla on kuitenkin kaikki oikein hyvin, mutta jännitän huomista painonmittausta. Huomenna on muistaakseni raskausviikko 28 ja painoa on saattanut tulla vaikka 12 kiloa, koska viime viikon mittauksessa sitä oli tullut 11,3. Eiköhän tuo ole kuitenkin ihan haarukassa? Pelkään vain, että muutun loppua kohden sellaiseksi norsuksi, etten pysty enää kävelemään ja liikkumaan. Minulla kaikki maha kasvaa eteen, kun lantiottomuuteni takia maha (eli A-vauva) ei pääse laskeutumaan. Olen aikamoinen puskutraktori jo nyt.



Kremppana on ollut vain närästys (jota ei yksösraskaudessa juuri ollut ollenkaan), mutta onneksi siihen löytyy vaikka mitä troppia. Ajoittainen ummetuskin lähti pois vaihtamalla rautalääke retaferiksi. Nyt vuorottelen obsidania ja retaferia.



Minusta tässä pinossa on minun kannaltani ihanaa se, että täällä on ennestään kaksosten äitejä. Jos meillä on enää synnytysten jälkeen aikaa nettailla, niin varmaan silloin minä ainakin tulen tarvitsemaan vertaistukea. Olen jo hieman monikkopalstaa silmäillyt ja välillä hirvittää kertomukset kaksosarjesta. Kiva on myös seurata Onnin kaksosraskautta, kun melkein samassa aikataulussa ollaan ja molemmilla tyttö ja poika tulossa.



Terveiset täältä lännestä - ihana kevät ja ihana odotus, eikös vaan?



kunpavauva

Unelma & Lempi (tai nythän ne on Unto ja Lempi)

Onni-79; Tuosta Kelan päivärahajutusta. Mulle aikoinaan Kela maksoi mukisematta supistelujen takia ja samalla mun kohdunkaula oli hiukan lyhentynyt ja suu sormelle auki, joten ainakin nämä riittivät silloin aikoinaan syyksi tai oikeastaan mä en kyllä muista minkä diagnoosin lääkäri oli kirjoittanut. Tuosta mun kaksosraskaudesta on tosiaan aikaa kulunut runsaasti ja taitaa Kelankin rahapussin nyörit olla nykyään tiukemmalla. Ihmettelen kyllä jos eivät suostu maksamaan jos kerran lääkäri kirjoittaa sairaslomaa ja työnantajalta rahaa ei enää saa. tuntuu jotenkin lääkärin arvostelukyvyn halventamiselta. Kannattaa tietenkin pyytää lääkäriä kirjoittamaan sellaiset paperit, että päivärahaa maksetaan.



Mulla oli tänään normaali neuvolakäynti ja Helmi-Orvokilla kaikki siltä osin kunnossa. Hemppa tosin on laskenut normaalista 150:sta 115:an. Rautta ei kuulemma vielä tarvitse pakosta syödä, mutta suositteli kuitenkin jos mulle ei verituotteet, pinaatti tai punainenliha oikein maistu. Pojat olivat mukana kun tarkoituksella sovimme ajan kouluajan ulkopuolelle. Heidän mielestään oli jännittävää seurata mitä kaikkea tutkittiin. Veritippaa sormenpäästä, verenpainemittarikin aiheutti kummastusta ja sitten olikin jo teknisten kysymysten vuoro kun sydänääniä kuunneltiin. Meinas täti olla ihmeissään kahden uteliaan pojankoltiaisen kuulusteluista. Vaavikin aloitti potkunyrkkeilyn heti kun pääsin siinä maatessa mainitsemaan, että pääsiäisen kaveri on ollut melko rauhallinen ja olen oikein joutunut odottelemaan liikkeitä. Painoakin on kertynyt viime kerrasta alle 200 g/viikko. Täti kuitenkin totesi painon nousun olleen vähäistä, Raskausaikana ei onneksi ole tullut kuin 3 kg lisäkiloja, mutta mulla tuo lähtöpaino oli liiankin korkea. Supisteluista ja niiden aiheuttamista muutoksista juttelimme ja hän ehdotti mulle akuuttiaikaa lääkärille, jotta asia tutkittaisiin ja se ei sitten enää vaivaisi mieltäni. Mä tosin sanoin harkitsevani yksityisellä käyntiä, koska tuo uusi lääkäri ei tosiaankaan ole mua vakuuttanut. Jätimme siis asian hautumaan ja mä lupasin soitella myöhemmin mihin ratkaisuun sitten päädyn. Joka tapauksessa seuraava käynti on lääkärikäynti neljän viikon päästä ja sitä ennen mun pitää käydä sokerirasituskokeessa. Taidan yrittää tilata tälle viikolle aikaa yksityiselle kun kerran vietän talvilomaani ja muut ovat töissä ja koulussa.



-Masuasukkiko (rv 24)

Aluksi täytyy heti kommentoida, että olipa mukava lukea noin positiivinen kirjoitus kaksosperheen elämästä! Uskomatonta arjen energia pursuaa tekstistäsi, masuasukkiko! Uskon minäkin arkirutiinien voimaan ja niitä kyllä täytyy alka kehittää heti alusta alkaen pojan kanssa. Välillä pelkään sitä, miten elämä lähtee sujumaan, mutta tästä sain kyllä voimaa uskoa, että jos kahden vauvan kanssa menee noin mutkattomasti ja hyvin, niin miksei sitten yhdenkin kanssa. Perheet on tietty erilaisia, mutta positiivisuudella pärjää pitkälle.



Olen minäkin vaihteeksi sairaslomalla, koska aloin ihan yhtäkkiä oksentaa eilen iltaruuan jälkeen. En tiedä, olisiko norovirusta uudelleen (podin sen jo kertaalleen helmikuussa), mutta ainakin akuutein pahoinvointi meni onneksi ohi yöhön mennessä. Päätin kuitenkin jäädä kotiin, etten rasittaisi mahamönkijää turhaan. Olen tyypillisesti huono jäämään kotiin puolikuntoisena, mutta kai sitä on alettava ajattelemaan muutakin kuin vain omaa tohottamista.



Pojalla tuntuu olevan hyvin vilkas vaihe menossa. maha heiluu ja muljuu välillä niin, että koko mamma meinaa hypähdellä. Eilen ei tuntunut kyllä järin kivalta, kun oksennusten välillä sain mojovia iskuja ylävatsaan... Toissailtana tunsin vatsan läpi sojottavan polven tai kyynärtaipeen tms. Aika ufoa... Tuntuu uskomattomalta, että tyyppi on jo melkein 30 senttiä pitkä ja painoakin on ilmeisesti 800 gramman kieppeillä!



Kaunista kevätpäivää toivotellen,

bb76 ja Jäpikkä 25 vko

Olipa IHANA kirjoitus kaksosista. Tuon vinkin (söivät samalla lusikalla samalta lautaselta) aion ottaa käyttöön ja meillä ilman muuta pyritään samarytmisyyteen. Ei kai kukaan järkevä ihminen yritäkään lapsentahtisuutta kaksosten kanssa?



Mutta siis kerta kaikkiaan ihanasti kirjoitettu kirjoitus - koodivärit ja kaikki, hih ;). Pitääpä lukea miehellenikin.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat