Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Jäin äskettäin puolivuotiaan lapsen kanssa kaksisteen.



Paloi vaan piuhat lopullisesti miehen juomisen takia. Hänelle kun on tärkeämpää kavereiden kanssa bilettäminen kuin minä ja poika.



Nyt huolestuttaa tulevaisuus. Miten saan lapsesta kasvatettua kunnon kansalaisen ja miten me pärjätään. Nyt kun sitten ei oo omaa aikaa yhtään ja lapsenvahditkin on kortilla kun poika niin paljon vierastaa. Rakastan poikaani yli kaiken ja on aivan ihanaa touhuta hänen kanssaan, mutta kaipaan joskus omaa aikaa. No sitähän on tietty illalla hänen käytyään nukkumaan.



On minulla paljon kavereita joilla on lapsia, saan heidän kanssaan jutella iloista ja suruista ja lapset saavat touhuta keskenään.



Mutta, tuntuu niin rankalle välillä kantaa kaikesta vastuu yksinään. Kun ei ole enää toista tukena ja turvana arjessa ja vapaalla.



Tiedän kyllä että pärjään, mutta kun on tuo itsetunto niiiiiiiin alhaalla........



Kertokaa kokemuksesta, miten selvisitte alun hankaluudesta!!!!!!!

Kommentit (6)

yksin lapsen ollessa 2v, ja samoja asioita mietin, mutta yllättävän hyvin sitä on pärjännyt, ja huomannut, että yksinhän sitä oikeastaan ennenkin lapsen sai hoitaa...sekä se, että on mielenrauha kun ei tarvi jännittää millä tuulella mies tulee tänään kotiin ja tuleeko tappelu..



Meillä on sikäli hyvä tilanne että isä asuu lähellä ja hoitaa tarvittaessa lasta, tosin lapsi itse haluaisi olla vaan äidin kanssa, kuten toisessa viestissä kirjoitin...

Kyllä itse pidä n tärkeänä että välillä pääsen ulos ilman lasta , tosin omani oli jo 2v kun erottiin, että tilanne teillä on sikäli eri, mutta enpä itsekään päässyt juuri koskaan minnekäään ilman lasta kun oli puolivuotias, vaikka se mies siinä olikin...

Nykyään suurimmat haasteet tuntuu olevan tuossa kasvatuksessa, kyllä menee usein hermot ja toivoo että olisi toinen vanhempi tukemassa. Ystävät, varsinkin samassa tilanteessa olevat, ovat siinä korvaamattomia että saa välillä purkaa näitä asioita..

Heip. Mä oon jääny/päässy yksinhuoltajaksi sillon ku mun poika oli puolttoista vuotias ja likka 2 kuukautinen. Mäkin pistin sillon ukon kirjaimellisesti pihalle, ku en tarvitu " aikuista" kakaraa tänne meille asumaan. Tällä ukoll oli myös kaverit ja huumeet paljon tärkeempiä ku minä j a lapset.



Nyt lapset on jo kuitenkin poika kuukauden pääästä 6 v ja likkakin täyttää syksyllä 5 v. No rankkaa on ollu ja itketty joskus jopa päiväkausia, mutta nyt tuntuis menevän ihan ok! Ite käyn töissä, lapset päiväkodissa. Rankkaa silti, kaiken kuitenkin joutuu ite tienaamaan ja nimenomaan maksamaan. Mutta kuitenkin pärjätää kohtalaisesti. Henkinen voimavara pitääkin ettiä sieltä omista kavereista ja vanhemmista, ei sitä yksin jaksa kuitenkaan pikkasen kanssa loputtomiin.



Jos teitä useempi yh-äiti/perhe niin järjestäkää ns. hoitorinki, niin pääsette joskus ainakin yhdessä äipät olemaan ilman muksuja tai yrittäkää isovanhempia sittereiksi.



Puolenvuoden vierastaminenkin menee suht nopeesti ohi, meil ainakin pojalla se meni noin kuukaudessa ja likalla ei mitää vierastamisia tullukkaa vastu ku 3 vuotiaana, eikä sillonkaa pahaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sä valitsit itse yksinhuoltajuuden ja varmasti punnitsit jo siinä vaiheessa vaakakupit ja tiedät pärjääväsi.



Mä jäin kuukausi sitten 4-vuotiaan kanssa kaksin. Ei ollut oma valinta. Kuolema on huono neuvottelukumppani. Liittomme oli kuin viini, parani vanhetessaan. Arvaa harmittaako.



Pakko kuitenkin pärjätä jo lapsen takia. En ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos laiminlöisin lapsemme hyvinvointia suruni takia. Tuntuu, että pettäisin mieheni, jos lannistuisin.



Tsemppiä!!!!

Tsemppiä kaikille oman elämänsä sankariäideille!!!



Itse erosin muutama v sitten osittain juuri miehen alkoholin käytön takia.Aika nopeesti sitä alkoi tajuta miten ihanaa on ,kun ei tarvinnut odottaa miestä koska tulee/missä kunnossa,vähät rahat oli omia eikä mennyt toisen tupakoihin ja viinaan,asiat saattoi hoitaa omalla tyylillään...



Sittemmin olen tavannut ihanan miehen ja meillä onkin nyt yhteinen vauva ja kaikki hienosti.



Kaikkea hyvää!!!

Ite oon ollu yksin aina. Poitsu täytti juuri vuoden. Raskaus aikana oli hyvää aikaa miettiä että itse oon oma päätökseni tehny ja näin tää tulee olemaan, ettei meidän perheeseen muita kuulu. Piti vaan ajatella että asioilla on tapana järjestyä. Tukiverkosto on osottautunu todella tärkeeks, että on edes joku kelle puhua, ja auttaa kyllä todella paljon että on joku joka on kokenut saman sillä aina ei auta " voin vaan kuvitella" kommentit. Mutta monessa asiassa musta tuntuu että oon selvinny paljon helpommalla arjesta kuin perheet joissa on 2 vanhempaa. On ehkä totta että niissä yleensä 2 ihmistä jakaa tehtäviä töitä, mutta usein myös on riitaa ettei toinen teekkään osaansa. Yksin tommosia ei edes mieti, tietää että itse pitää tehdä kaikki kuitenkin. Ja omatpahan on sotkut. Itse oon oppinu tekee sen minkä jaksan, pääasia on että molemmilla on puhtaat vaatteet, kotona ei tarvi kävellä kengät jalassa ja että myös itse muistaa syödä kunnolla. itseä ei kannatta rasittaa liikaa, kaikki minkä voi tehdä huomenna, voi myös jättää huomiseksi, tai viikonlopuksi, nyt töissäkäyvänä kun arkisin mieluummin käytän aikani ja energiani lapseeni kuin kotitöihin. Nukkuminen on myös erittäin suotavaa, huonot yöunet kostautuu hyvin pian. Rahallisesti on varmasti tiukkaa mutta yleensä niilläkin vähillä oppii elämään. Omille harrastuksille harvoilla on aikaa tai niitä voimia mutta välillä kannattaa tosiaan järjestää sitä omaakin aikaa että saa taas voimia arkeen.



Turhien murehtimisen sijaan kannattaa iloita siitä mitä on, ihanat lapsemme ja heidän ihanat hymynsä jotka pelastavat sen huononkin päivän. Jaksamista kaikille arjen sankareille.

Äitimummi

Mulla on 25v , 23v ja 18v lapset jo omillaan. Kotona asuu iltatähteni 9v. Olen ollut yh siitä asti,kun tämä 9v oli 5kk ikäinen. Oli vaan pakko jättää mies, monien syiden takia,myös pettämisen... Olen vaihtelevasti jaksanut. Nyt alkaa helpottaa,kun lapset isoja. Olen jo mummokin. Tsemppiä kaikille ja ottakaa apua vastaan . Osatkaa tarvittaessa pyytää apua!

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat