Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Pakko purkautua jossain, kun tarvitsen puolueetonta näkökulmaa.



Olemme miehen kanssa olleet naimisissa reilu 10v, lapsia 3. Periaatteessa olemme olleet onnellisia. Minä olen hoitanut kodin ja lapset. Mies on tehnyt töitä, mutta ei todellekaan ole mikään työnarkomaani.



Ongelma on se, että minusta mies vain makaa sohvalla, katsoo telkkaria varmaan 30h viikossa ja minä toivoisin hänen osallistuvan meidän elämäämme. Hän ei pyynnöstä huolimatta ole koskaan halunnut laittaa lapsia nukkumaan, ei laita ruokaa, ei käy kaupassa ym. Viime aikoina (parina vuotena) olen liikkunut pääasiassa yksin lasten kanssa, miehellä tulee aina telkkarista jokin ohjelma, jota hän haluaa katsoa. Viikonloppuisin hän nukkuu aina pitkään ja minulle riittää aika, kun hän tarvii seksiä.



Olen yrittänyt vuosien varrella puhua näistä asioista, joihin toivon muutosta, mutta sopiminen ei onnistu. Kaikki vaatimukset suututtavat miehen ja hän on entistä vähemmän kanssamme. Olen opiskellut (öisin) lasten hoidon ohella ja juuri ennen valmistumistani mies sulki kiukkuisena pariksi päiväksi nettiyhteyden, kun mennyt hänen kanssaan samaan aikaan nukkumaan. Oli tosi kiire saada työni valmiiksi ja olisin tarvinnut yhteyttä kipeästi. Esimerkki yhdestä kriisistä vuosien varrelta. Kesällä mökötti pari päivää, kun pakotin mökillä kerran parin viikon lomalla tiskaamaan.



Olen toiminut pitkään sitten miehen ehdoilla, koska en ole halunnut hänen purkavan ärtymystää lapsiin, jos joutuu heitä " pakolla" hoitamaan. Nyt mies kuitenkin muutama viikko sitten suuttui 10v esikoiselle, joka ei halunnut perheen kanssa uimaan (eka kerta kesän jälkeen kun mies halusi lähteä). Mökötti sitten muutaman päivän lapselle ja oli tosi ilkeä. Minusta se oli liikaa ja suutuin todella. Koska mieskin aina pitää mykkäkoulua, ajattelin maksaa sitten samalla mitalla. Kerroin kyllä jossain vaiheessa tuntemuksistani, mutta mies veti herneen nenäänsä.



Mies nyt sitten elelee omaa elämäänsä sohvalla tai siirtyy makkariin telkkaria katsomaan. Ei tee minään meidän kanssamme. Tiuksii esim jostain kaapista puuttuvista sukista, joita en ole ehtinyt lajittelemaan.



Olenko minä väärässä, kun haluaisin selkeitä sopimuksia ja miehen osallistumista. Hyvä mies periaatteessa, osaa olla tosi mukava. Miten saan miehen tajuamaan ,ettei aina voi pitää kiinni vain omasta mukavuudesta? Mies muuten tokaisi nyt riidan keskellä, että mielummin jää kotiin katsomaan telkkaria, kun liikkuu meidän kanssamme. On kuulemma hänelläkin oikeus valita.

Kommentit (4)

Eihän tuo ole mitään perhe-elämää... Kaikki tarvitsevat omaa aikaa, mutta miehesi kuulosta jo tyrannille lähinnä.



Pidä puolesti vaan! Itse miettisin sinuna jo vakavasti pariterapiaa.

Toisaalta mies on ehkä näin jälkeenpäin ajatellen aina ollut samantyylinen. Maannut mielellään sohvalla ja katsonut telkkaria. Rakkaus vain on ollut sokea ja lasten ollessa pieniä, olen itse ollut niin kiireinen, ettei ole ollut aikaa tilannetta pohtia.



Miehen näkökulmasta en juuri tiedä, kun hän ei mistään negatiivisista tunteista puhu. Hän tietää olevansa mukavuudenhaluinen, mutta kokee silti tekevänsä aika paljon lasten eteen (Minun näkökulmastani viikonloppuisin esim. tunnin päivässä on aktiivisesti lasten kanssa). Seksiä hän toivoisi lisää tyyliin olohuoneen pöydän päälle. Itse en vain aina jaksa, kun ärsyttää ,että mies vain odottaa, koska minulla on aikaa huomioida hänet. Ihan kuin neljäs lapsi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

mitä kukin on puuhannut ja kenen kanssa. Sitten isket sen miehen eteen jonain päivänä, ja sanot, että nyt on aika vakavalle keskustelulle.



Ei ainakaan perustu mielikuviin tms. vaan silkkaa faktaa!

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat