Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Ja monta lasta nyt on?



Itselläni on kaksi lasta ja toisen mukana tuli rankampi muutos kuin ensimmäisen.

Sivut

Kommentit (83)

pakko vielä kommentoida, oli kaukalo tai ei, kahden kanssa yksin lentäminen pienten lasten kanssa on äärettömän rasittavaa ja työlästä ja vaikka olisi kokemusta jne silti voi lento mennä ihan penkin alle. Jos isä tai joku on kaverina, on vähän helpompaa, mutta ei takaa sitä että olisi vieläkään helppoa.

Iso ikäero on helpompi, pieni taas rankempi.



Kuvitelmani siitä, että " pienellä ikäerolla lapsista olisi seuraa toisilleen" on totta, mutta vain osittain.



Lapset nimittäin myös tappelevat siitäkin edestä, koska heillä on kaikki " yhteistä" . Lelut on yhtäaikaa mielenkiintoisia, ei niin kuin isommalla ikäerolla jolloin " muumit on jo seitsemän vuotiaan mielestä ihan vauvojen juttu" .



Yllättävää on ollut huomata se, miten paljon kinaa tulee myös aikuisen huomiosta.



Jos aikuinen haluaa päästä helpommalla, kannattaa lasten väliin jättää vähintään se 3v. Miksei enemmänkin.

Jokaiseen lapseen ehtisi silloin " keskittyä" eikä vauva-taaperoaika menisi äidiltä " suorittamisen" . Vaippaa-vaippaa-vaippaa-vaippaa



Ja kavereita niistä tulee varmasti isommallakin ikäerolla. Voi tulla jopa parempia kun aivan kaikesta ei tarvitse tapella.

Ehkä.



Mutta nyt kun lapset on tässä, en niitä -tietenkään- mihinkään pois antaisi. Mutta jos olisin tajunnut /silloin muutamia vuosia sitten) pääseväni helpommalla , olisin ehkä tehnyt toisin?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ja niin, ei kaduta.

Vaikka vähän välillä harmittikin..



Ja muistaakseni kyse ei tainnut olla minun valinnoistani, vaan ap:n kysymyksestä, miksi toinen lapsi muutti elämää niin kovin.





Siihen asti oltiin oltu menevä ja harrastava nuoripari, nyt oli otettava huomioon, että vauvalle tarvitaan hoitaja jos menee tai otettava mukaan. Hoitajia ei ollut lähellä ja niin monet harrastukset jäivät. Kakkonen kun syntyi elämä oli jo tuttua ja turvallista siihen vaan tuli neljäs perheenjäsen joka ei paljon vaatinut.

Kaksi on lasta ja tähän ne jäävätkin.

Siinä tuli se muutos, että huolehtii jatkuvasti jostain muustakin kuin vain itsestään. Perhe-elämän pyörittäminen on samankaltaista yhden tai kahden kanssa (nyt meillä on siis kaksi lasta).

En ymmärrä, miten vasta toinen tai kolmas lapsi voisi mullistaa kuviot? (Ellei ole erityisen " vaikea" lapsi jostain syystä, esimerkiksi sairas tms.).

väliä edelliseen 12v, kaikki alettava alusta, vauva vaativa, imetin vuoden täysimetyksellä, yötäpivää, yö heräämiset vaativia, maitoallerginen lapsi ,pari ensimmäistä kuukautta kannettava, vaunuissa ei voinut olla, auton turvaistuimesta puhumattakaan,kannettava oli, mihinkään ei päässyt..loppu hyvin,,,nyt kohta 3 vuotias päivän säde,,, joka kyllä kippasi iltapalansa mustkkakeiton liinalle ja vaatteille, no vahingolle ei voi mitään

Vaikka ensimmäinen oli hyvinkin toivottu niin lapsen syntymä oli kuitenkin jonkinlainen shokki, elämä muuttui kertaheitolla. Toista lasta ei oltukaan suunniteltu mutta vauva menikin jo vanhalla rutiinilla. Nyt kiitän, että on kaksi noin pienellä ikäerolla(1,5v), leikkivät paljon yhdessä.

Kolmannen odotus oli kaikkein rankinta, koska sitä ennen oli jo 3v 6kk ja 1v10kk ikäiset lapset ja kolmas kun ilmoitti tulostaan se oli yhtä kamppailua itseni kanssa.

En tiennyt halusinko vai enkö halunnut näin pian kolmatta lasta. Mulla meni ekat 6kk taistelussa itseni kanssa haluanko vai enkö halua kolmatta lasta ja yhtään en ole katunut että loppujen lopuksi halusin sen kolmannenkin :-)



Rankinta oli se ajatus että jaksanko 3 pienen lapsen kanssa.



Hienosti olen jaksanut. Kuopuskin on jo 1v4kk ja elämä senkun " helpottuu" kun lapset kasvaa. Tiedä sit kun tulee se murroikä ;-)

Itsellä vasta ensimmäinen ja täytyy sanoa että kyllä tämäkin muutti ihan hirveästi. Onhan se helppo ja ihana lapsi ja hänen kanssaan on helppoa käydä joka paikassa... mutta se ensimmäisen vuoden valvominen ja väsyminen oli jotain niin kauheaa että en ole ihan varma pystynkö vielä rasittavampaan suoritukseen, etenkin kun nyt jo helpottaa.

Ekankin kanssa vauva-arki soljui yllättävän kivasti, sikäli mitään shokkia ei tullut. Ehkä positiivinen elämämullistus kyllä, kun kahdesta tulikin kolme ja sydän pakahtui suojelunhalusta ja rakkaudesta siihen pieneen ihmeeseen :) Toisen lapsen syntymä muutti arkea yllättävän vähän, ja jotenkin kaikki oli käsittämättömän helppoa! Ihmettelin, miten kummassa en esikoisen aikana aina saanut edes käytyä suihkussa tai puettua päivävaatteita ylle :D Nyt kahden kanssa jaksoin alusta asti pitää itsestänikin huolta. Yöt tosin oli rikkonaisempia kuin esikoisen aikana, mutta toisaalta niihin osasi suhtautua kevyemmin: tiesimme jo valvomisen oikeasti loppuvan aikanaan. Muutenkin sitä osasi nauttia täysillä ihan kaikesta, kun oli jo nähnyt, miten hurjan nopeasti nuo mussukat kasvavat...



Meillä lapsilla on 3,5 vuotta ikäeroa, se varmaan on ollut arjen sujumisen ja mustasukkaisuuden kannalta hyvä juttu. Enemmänkin olisi saanut tulla, mutta ei maltettu odottaa, ja ehkä ihan hyvä niin. Onhan se toisaalta kiva, että lapset joskus lentää pesästäkin ja kun haaveena on vielä ainakin yksi-kaksi lisää, venyisi lapsiperhearki turhan pitkäksi verrattuna kahdestaanlököilyarkeen ;)

ja toisen syntymä suurempi juttu. Esikoinen ns. helppo tapaus, pääsin edelleen liikkumaan hyvin ostoksille ja kahviloihin ym. Toinen lapsi kamala tissihirmu ja herää aina kaupoissakin huutamaan, ei oikein huvita mihinkään lähteä. Lisäksi tuntuu että kun yksi lapsi hiljenee niin toinen aloittaa metelin, hommaa on tuplasti.

Ehdottomasti toisen lapsen syntymä on ollut isompi mullistus.

Mutta ensin 1 lapsi, kotona 2 vuotta, töissä 1 vuosi, taas kotona 2 vuotta, töihin vuodeksi, kotiin 2 vuodeksi... Kuka työnantaja tollasta katselisi?



Ja joo, mä oon niitä, jotka ei alle 2-vuotiasta tarhaan laita. Vali vali, mutta ainakin taloudellisesti on paras tehdä 2 lasta mahd lyhyellä aikavälillä, varsinkin jos äitiyspvärahoihin on kertynyt vähän työbonusta ettei minimillä joudu elään.

Ensimmäisen kanssa muutos tuntui alkuun rankalta, toisesta osasi paremmin nauttia alusta saakka. Ja kaksi lasta (ja erittäin toivottua sellaista) siis on.

toisen lapsen myötä oli hankittava ajokortti ja auto, isompi asunto, muutto jne. toisaalta ensimmäinenkin muutti paljon, silloinhan minusta tuli äiti! :)

toisen lapsen myötä olen entistä sidotumpi perheeseen, ilman lapsia on hankala päästä mihinkään, puhumattakaan lasten kanssa lähteminen. emme matkustele, enään. kahden lapsen hoitoon saaminen on paljon hankalampaa kuin ýhden! toinen lapsi teki meistä oikean " ydin perheen" kahdessa lapsessa on kyllä paljon enemmän hommaa kuin yhdessä. sanokoon yksilapsiset mitä sanovat!

shoppailin ja matkustin.



Toinen kun tuli, en päässytkään yhtäkkiä mihinkään.



Kahvilaan ei voi mennä (imetät vauvaa, ja yksivuotias on ties missä..), lentämään ei voi mennä (vauva sylissä ja yksivuotiaalle vaipan vaihto lentokoneen vessassa..), uimarannalle ei voi mennä (vauvaa imettämässä ja yksivuotias järvessä..), kandessa tasossa on vaikea asua (jompi kumpi otettava aina mukaan ala-yläkertaan, ei voi jättää kahdestaan edes hetkeksi..), koskaan et saa olla yksin (isi lähtee lätkämatsiin vain yhden lapsen kanssa kerrallaan, sinulla hoidettavana aina vähintään se toinen..)



..muutamia mainitakseni.



ihan just kuin omaa tekstiä olisin lukenut - kolmatta aattelimme - tai mies lähinnä aatteli, että tehtäisi sitten isommalla ikäerolla. Vähintään se kolme vuotta ikäeroa, mutta ei pahitteeksi joku 5-6 vuottakaan nuorempaan.

Rankinta on tämä pieni ikäero, ei se, monesko lapsi on kyseessä. Näin me sen ajattelemme. Sukulaiset eivät uskalla ottaa hoitoon molempia yhtäaikaa, kun meno on just tota mitä ap kuvailit pienellä ikäerolla.

Silloin olisi pitänyt alkaa rankasti vähentää kissanristiäisissä juoksemisia eikä kohteliaisuudesta raahata lapsia joka paikkaan. Valitettavasti tämän ymmärsin kun 4. syntyi. Lapset syntyneet alle 5v sisällä.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat