Seuraa 

Meidan 8kk poikamme oli ennen helppo nukutettava ja on edelleen, silloin kun nukahtaa viela joskus tissille. Nyt kuitenkin usein on ollut niin, etta nukahtaminen kestaa ja silloin poika on varsinainen apina pinniksessaan. Han nousee seisomaan ja nojailee " kaltereihin" , katselee maailmaa, huutelee ja puree sankya. Yleensa annan hanen olla siihen asti kunnes huutaminen alkaa, mutta kun se alkaa, minun taytyy olla huoneessa tai huuto yltyy. Olen yrittanyt olla huomioimatta hanta, mutta siita alkaa huuto ja nukahtaminen vaan kestaa. Iltaisin taman viela kestaa, mutta oisin ei. Joskus tosin nukahtaa itsekseen ilman tai vahalla huudolla, mutta usein ei. Ennen kuin nousi seisomaan, selan silittely ja hyssyttely auttoi.

Oisin en enaa syota koska poika ei ole sita pitkaan aikaan enaa tarvinut eika se useinkaan auttanut nukuttamiseen, mutta joskus otan viereen, ettei minun tarvitse seista sangyn vieressa kauaa. Nukahtamisen nopeuteen se ei useinkaan auta, mutta ainakin poika saa olla aidin lahella. Mielellani en myoskaan enaa ottaisi hanta syliin ihan vaan nukahtamisen auttamiseksi, koska haluaisn etta han oppisi itse nukahtamaan omassa sangyssaan. Tietysti joskus viela teen sitakin jos itku yltyy.

Onko vinkkeja tahan? Vai annatteko vauvan nukuttaa itsensa uneen?

Kommentit (12)

Meillä eka oli samanlainen ja käyttöön ei saatu kuin huonoja ratkaisuja - maitopullo, sen juodessa malttoi maata (allergiat ym. sai aikaan sen, että tuli annettua yölläkin maitoa), mutta jos ei siihen nukahtanut, taas sama ongelma - noin kaksivuotiaaksi asti, sitte oppi olemaan sängyssä suurimman osan ajasta makuuasennossa. Käytännössä se oli painia - hän nousi ylös, minä laitoin alas, yritin silitellä tai heijata siellä, muttei pysynyt makaamassa, joten mitä laitoin alas, parhaani mukaan yritin pitää makuuasennossa, muttei se kauaa onnistunut, pienessä miehessä voimaa sen verran ja osasi kiemurrella... parin tunnin painin jälkeen saatoin ottaa viereen - mutta ei sekään auttanut, sitten nousi siellä seisomaan ja kiipeili päälläni. Mutta kun täytti kolme v. niin viimeistään silloin täysin rauhoittui - en enää ihan tarkkaan muista. Joten tsemppiä. Ja varmistu, ettei pääse kiipeämän pois sängystä - meillä kun sen teki tasan 1 v, päivälleen ja piti hankkia tavallinen lasten sänky -

Veljeni perhe vaihtoi pinnasängyn normaaliin lastensänkyyn siinä vaiheessa, kun lapsi alkoi seisoskella pinnasängyssä. Heillä lapsen sänky oli seinän ja parisängyn välissä ilman rakoja, joten putoamisvaaraa ei ollut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

tasta ja muistakin vastauksista ja neuvoista.

Olen samaa mielta, ettei enaa kannata ottaa pois sangysta. Joskus olen paivalla sen virheen tehnyt eika se kylla auta ollenkaan. Ja toinen virhe on syottaa yolla, sen jalkeen kun poika ei enaa selvastikaan tarvitse sita tissia yolla. Ainakin meilla se tuntuu vaan herattavan poikaa enemman ja sitten seisoskellaan ja ruvetaan remuamaan. Joskus kun poika heraa yolla, otan hanet siis sankyyn viereen (joko omaamme tai vierassankyyn), mutta yleensa han alkaa vaan kompimaan paalleni tai vetamaan hiuksistani, leikkimaan siis. Kampeaminen ei yleensa auta, vaan poika inhoaa sita, varsinkin jos yrittaa hellasti painaa kadella nukkuvaan asentoon.

Eilen illalla poika ei nukahtanut tissille, joten yritin saada hanet nukahtamaan itsekseen. Se ei kuitenkaan onnistunut, vaan han alkoi riehumaan, ja paatin etta lahden huoneesta aina kun poika nousee seisomaan, jos vaikka tajuisi, ettei se ole toivottavaa kaytosta. Sitten kun huuto taas yltyi, palasin huoneeseen, tyynnyttelin, ja jos nousi ylos, lahdin huoneesta. Lopulta han huusi niin paljon, etta rahoittui vasta hetken sylissa oltuani ja nukahti siihen. Suunnitelmani ei siis ihan toiminut. Toisaalta se on joskus toiminut, mutta kaipa poika on ollut silloin niin vasynyt, etta on nukahtanut pienen leikkihetken jalkeen.

Joskus on naita helppoja iltoja, kuten tanaan, kun poika nukahtaa tissille...

Kiitos viela! Ja " kivaa" kuulla etta kohtalotovereita on..

Unipussi käytössä ja siinä pääsee polvilleen, istumaan ja kontilleen eli ei paljon auta. Se auttaa, että vauva on tarpeeksi väsynyt, ei jaksa (aina) alkaa voimistelemaan. Samaten meillä on toiminut soittorasia, keskittyy sen kuunteluun ja nukahtaa ennenkuin keksii nousta pystyyn. Mutta eipä ole täydellisiä keinoja löytynyt. Meillä ei huoneeseen mennä ellei huuto ylly. On kyllä rasittavaa kellistää keskellä yötä vauvaa.

Meilläkin 8-kuinen alkanut tuon saman meiningin keskellä yötä. Ja nousee unipussissakin seisomaan :) Paha eroahdistusvaihe menossa, haluaa varmistaa äidin olemassaolon parin tunnin välein, siksi en tohdi jättää huomioimatta. Viime yönä kotin rauhoitella sängystä käsin ja pari kertaa simahtikin itsestään. Myös unikanin hiplaamiseen joskus nukahtaa. Kai se pitäisi vaan aina käydä rauhoittamassa lapsi kun alkaa itku ja mennä heti pois kun rauhoittunut, että oppisi nukahtamaan itse uudelleen. Ja edestakaisin sata kertaa kunnes nukahtaa...

nukuttaneet hänet parisängyssämme ja sitten siirtäneet omaan sänkyynsä. Heh, jossa ei kyllä koko yötä pysy, vaan haluaa jossain vaiheessa meidän viereen... ;D Ja siis tissille nukahtaa.

..kovin on tuttu juttu täälläkin huushollissa!!

Oikein huvitti tuo buddyn kuvaus suunnitelmasta lähteä pois kun vauva nousee seisomaan. Meidän poika reilu 10kk ja on kauan seisoskellut sängyssä. Nukuttaminen on välillä tuskaa kun ei meinaa rauhoittua millään, välilä kaksin käsin painan poikaa takaisin makuulle ja sanon " hyvää yötä" ja pois huoneesta. Joskun tosiaan aikansa remuaa ja nukahtaa..joskun sitten ei niin millään.

Poika nukkunut aina omassa pinnasängyssä meidän vieressä, meidän sänkyyn jos ottaa, ei nuku vaan alkaa riehua. Tissin poika itse jätti 8 1/2 kk iässä joten yleensä illalla keittiössä syödään viimeiseksi puuro, maito pullosta päälle,makuuhuoneeseen,sylittelyhetki/unilaulu ja petiin. Yöllä jos herää, nousee miltei heti seisomaan, yleensä nostan syliin pieneksi hetkeksi ja sitten lasken takasin. Hyvällä tuurilla nukahtaa kun pitää kättä vielä selän päällä hetken..toisinaan pidän pitempään sylissä johon lopullta nukahtaa. Jos jättää yöllä seisomaan sänkyyn, muuttuu ihan hysteeriseksi lopulta ja rauhoitteluun menee tupla aika.



Eipä minusta mitään apua tässä ollut mutta kohtalotoverina tiedän että välillä on todella rasittavaa!!

Tsemppiä kaikille :)

unipussi ja matkasänky,lyömätön yhdistelmä :)... no ei ehkä ihan, mutta melkein. matkasängyssä on vaikee nousta seisomaan kun ne seinustat antaa sen verta periks, ja tovin kestää ennen ku taidot karttuu sen verta että osais unipussissa nousta seisoon.

Juuri, kun olin päässyt kehumasta siskolleni, että meidän poika nukahtaa aina niin rauhallisesti omaan sänkyynsä, niin johan alkoi tuo seisoskelurumba! :)



Meilläkin siis 8kk poika ja todellinen marakatti. Viime viikolla aloitti sängyssä istuskelun, polvillaan keikkumisen ja seisomisen eikä loppua näy. Unissaankin poitsu kampeaa itsensä pystyyn ja sitten äidin pitää käydä laittamassa takaisin makuuasentoon, että unet jatkuu. Muuten alkaa valtava ähellys ja puhellus, joka ei lopu ei sitten millään. Keskellä yötä poika ei herää tuohon itse, mutta minun on vaikea jatkaa unia, kun pinnasänky on vielä meidän sängyn vieressä. Illalla nukahtaminen on nyt työn ja tuskan takana, kun tuo uusien taitojen treenaaminen kiinnostaa nyt niin kovasti. Ja aamuyöstä, kun alkaa olla jo valoisampaa, klo 5-6 esim. poika saattaa järjestää tunnin seisoskelu/istuskelusession, vaikka on itsekin vielä ihan uninen ja väsynyt.



No, ehkä tämä tästä rauhoittuu... Juuri tänään oli isillä ja pojalla ollut suuri henkien taisto tästä nukkumaanmenosta sillä aikaa, kun itse olin pitkästä aikaa vähän ostoksilla. Mies raukka oli ihan rättiväsynyt, kun tulin kotiin. :)



Tsemppiä kaikille innokkaiden seisoskelijoiden äideille ja isille!



-Q-

tuo kellistäminen aina takaisin sänkyyn makuulle, kyllä väsyttää äidin ensin. Olen ottanut viereeni ja antanut tissiä. Nyt tyttö täyttää kohta yksi ja haluaisin lopettaa imettämisen. Ja aina ei tuo tissikään rauhoita. Silloin pylpyröidään sinne sun tänne kellistyen ja päätä kolautellen, ei omasta ja miehen nukkumisesta tule mitään.



Mitenkäs tuon esikoisen kanssa vastaavanlaiset asiat on itseltä jo unohtuneet. Ilmeisesti se sitten loppui itsestään jossain vaiheessa. Vai olikoha se niin, että imetyksen loputtua öiset heräilytykin loppuivat.

Eli kaikenlaista on kokeiltu, vaihtelevalla menestyksellä... :) Lähinnä laitan vauvan yhä uudestaan ja uudestaan makuuasentoon, silittelen, tassuttelen, laulan, yritän antaa viestiä, että nyt on yö ja nyt nukutaan. Jätän pojan aina vähäksi aikaa peuhaamaan itsekseen sänkyyn, ja jos huuto yltyy hätäitkuksi niin sitten taas yhdessä rauhotutaan ja kokeilen uudelleen jättää pojan nukahtamaan itsekseen omaan sänkyyn.



Tänään isi oli jopa epätoivoissaan ottanut pojan takaisin olohuoneeseen hetkeksi leikkimään, mutta olen kyllä sitä mieltä, että sitä virhettä ei kannattaisi tehdä vaikka itseä jo kuinka väsyttäisi ja harmittaisi toisen melskaaminen. Eihän lapsi millään voi ymmärtää, että pitäisi rauhottua ja nukkua, jos aikuinen antaa niin ristiriitaisia viestejä...



-Q-

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat