Vierailija

Haluaiskoko joku vaihtaa ajatuksia kanssani?



Saimme kauhistuksemme huomata, että olen raskaana...TAAS!

Ei siinä mitään, mutta meillä on jo kaksi pientä lasta lyhyellä ikäerolla. Voimat ja rahat ovat jo nyt tiukassa ja uudet opiskelutkin olisi tarkoitus aloittaa syksyllä. Silti mieltäni kalvaa. Sanomattakin on selvää, että vihaan itseäni huolimattomuudesta....



Onko abortti kuitenkin oikea ainoa ratkaisu?

Sivut

Kommentit (33)

Ehei, vaan ymmärtänet sen että kyseessä oli vahinko, sen syitä sen enempää kertomatta.



Siksi toisekseen, ymmärtänet myöskin sen, että palopuheet eivät nyt enää auta?



ap

abortti ei ole tilanteeseen se oikea ratkaisu. Uskoisin, että kadut sitä myöhemmin todella paljon. Eikä se kolman lapsi niin kallis ole, koska paljon tavaraa peritytyy isommilta sisaruksilta.



Teet niin tai näin, toivon, ettet joudu katumaan ratkaisuasi. Tsemppiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Raha ei oikeastaan minua mietitytä muuten kuin että miten käy nyt opiskelujeni? Onko meillä varaa laittaa kolmea lasta hoitoon, kun itse saisin vain opintotukea. Kyseessä olisi yliopisto-opiskelut, jotka tulisivat kestämään sen väh. 4½-vuotta...



Ja toisen synnyttyäkin oli jo aika rankkaa, niin miten tulisi käymään nyt?



ap

Ymmärrän todellakin huolesi elämän raskaudesta, koska olen itse toistaiseksi ainoan synnyttyä, kärsinyt todella pahasta masennuksesta. Ehkäpä jo ennen syntymää keskustelu ammattilaisen kanssa voisi auttaa. Olisi sitten valmiina paikka, josta hakea apua, kun siltä tuntuu.



Teidän hoitomaksut eivät kyllä ole mitkään kauhean pahat, jos tulot ovat niin pienet ja huomioithan sen, että lapset saavat hoidossa kolme ateriaa päivässä. Nekin ruuat maksaisivat kotosallakin.



En mä tiedä. Tuntuu vaan, että yritän johdatella sua. Jotenkin vaan abortti perheessä, jossa on lapsia ja parisuhde kunnossa (?), tuntuu aivan vihoviimeiseltä ratkaisulta. Anteeksi.



T:4



ehkä kolmas ei olisi niin ranka kuin aiemmat?



voi tietenkin olla rankempaakin, mut eikö nykysuomessa ole yhteiskunnalliset turvaverkot olemassa, jos ei tuttavapiiristä löydy auttajia. pitäis vaan kyetä edes siihen, et hakee niistä apua. ja sinulla on parisuhde ja toisaalta et (ilmeisesti ?) ole aivan nuori äiti eli sillä tavalla mahdollisuutesi selvityä pitäisi olla paremmat.



itsellä ei ole asiasta mitään kokemusta, koska meillä kutakuinkin päinvastainen tilanne: raskautumista odotettu 2,5 v. siksikin tuntuu surulliselta lukea, että joku on tällaisessa tilanteessa.

Omasta ja monien kavereitten kokemuksesta voin sanoa että kolme lasta on jopa helpompi kuin kaksi! Siis sikäli mikäli kolmas on terve ja pääasiassa hyväntuulinen. Itsellä ei ole mitään kokemusta hoitomaksuista (lapset kotona kouluikään asti) mutta aikanaan opiskelukaverini mainosti että opiskelijaperhe saa ihan ilmaisen päivähoidon. Otapa selvää jos vieläkin olisi niin!

Mä olin todella poikki kahden lapsen jälkeen. Mä en olisi aborttia tehnyt jos olisi kolmas tullut sihen perään mutta varmasti olisin ollut todella loppu ja se olisi voinut johtaa vaikka mihin. Mä en ole sellainen energinen äiti joka kauheasti muutenkaan jaksaa touhuta vaan paljon joudun tekemään itseni pakottamalla vaikka en edes paljoa itseltäni vaadi. Koti saa olla sotkussa ja lapset syödä eineksiä silloin kun ei jaksa tehdä ruokaa. Mutta kun ei meinaa jaksaa niitä pakollisiakaan pyykkiä, tiskiä, peruspuhtautta, laatuaikaa lapsille... Se että pakottaa jatkuvasti itsensä näihin vaikka tekisi mieli itkeä kun ei jaksa, kyllä kuluttaa valtavasti. Kolmatta lasta meillä suunniteltiin pitkään voimien loppumista silmällä pitäen. Nyt meillä on vauva isommalla ikäerolla. Siivooja käy parin viikon välein ja täytyy sanoa että ilman sitä ei minun pääni kyllä kestäisi.



Mutta toisen jaksamiseen on vaikea puuttua. Energiatasot kun on niin erilaisia. Miten siis luulet että sinun luonteellasi tilanteesta selvittäisiin. Mieti mitä se vaatisi että SINUN arkesi sujuisi kolmen pienen kanssa? Opiskeluja voi kyllä lykätäkin. Ajattele että vaikka valmistuisit 38-vuotiaana, olisi sinulla työelämää jäljellä vaikka kuinka. Ja kysehän on vain muutamista vuosista. Onko sillä oikeasti mitään väliä valmistuisitko 35 vai 38 vuotiaana?

Päätöksen teet sinä ja luonnollisesti puolisollasikin on asiaan sanansa sanottavana.

Aikoinaan meillä oli kolme pientä lasta samoilla ikäeroilla ja meidän päätöksemme oli, että luovuimme omistusasunnosta, minä jäin kotiin hoitamaan lapsia (siinä vaiheessa ainakin kolmeksi vuodeksi, mutta päätimme toivoa vielä neljättäkin lasta, joten aika vähän venyi).

Nyt nämä em. 3 lasta ovat 22,19 ja 17-vuotiaita, minä olen suorittanut jatko-opintoja sen jälkeen, kun nuorin täytti 4v, asuntokin on taas ostettu.

Pikkulasten kanssa kotona vietetty aika on palkinnut perhettämme moninkertaisesti - parisuhteemme on voinut hyvin, kun ei minun ole tarvinnut revetä joka suuntaan, lapset olivat terveitä jne.

Ihmisen elämässä muutama vuosi on lyhyt aika, mutta pikkulapsen elämässä jokainen päivä on ainutkertainen ja jos sen saa viettää oman äidin kanssa, ei parempaa voi toivoa.

Taloudellisesta pärjäämisestä sen verran, että rahaa alkaa palaa todella vasta sitten, kun lapset ovat isompia ja kyllä he silloinkin ymmärtävät, jos ei perheellä ole varaa kaikkia lasten toiveita toteuttaa.

Joskus lapset kadehtivat yhden koulukaverin elämää, kun hänellä oli mönkijä yms. Alettiin sitten miettiä, että vaihtaisivatko he pikkuveljen mönkijään ja siitä saatiin paljon naurua - eivät olisi vaihtaneet.

Itse vastaavassa tilanteessa ja neljän lapsen äitinä (ehei, en ole lestadiolainen) en tekisi aborttia, koska tietäisin katuvani sitä joskus kovasti. Kaikesta selviää ja varsinkin omista lapsistaan.

Esikoinenhan on jo nelivuotias vauvan syntyessä. Äidilläni esikoinen ei ollut vielä täyttänyt kolmea kolmannen syntyessä...



Lasten puolesta sinä kyllä pärjäsit, samoin mielestäni opiskelujen puolesta. Parisuhteenne tilanteesta en pysty ottamaan kantaa, sen tiedätte vain te itse.

Asiat järjestyvät kyllä vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan.



Lapset ehtivät vanheta 9kk ennen seuraavan syntymää ;-)



Pidä lapsi! opiskella voi myöhemminkin

yliopisto-opinnotkin on kesken samalla lailla yhtä kauan ja ikää yhtä kauan.



mutta puhu miehen kanssa tai neuvolassa et jos tarvitte etukäteisterapiaa pari käyntiä, ne voi riittää

ja sitten niitä voi taas lykätä eteenpäin.



Miehesi ei varmaan yksin perheeseenne hirmuisia tuloja tuo, eli päivähoitomaksut tuskin teitä sinä aikana kaatavat, kun olet opiskelija. Ja kun palaat työelämään, kaksi isompaanne saattavat olla jo koulussakin.



Jos on tulossa pieni äippäpäiväraha, niin nyt vaan äkkiä etsimään viimeiseksi 6 kuukaudeksi hyväpalkkaista työpaikkaa, niin saat kunnollisen päivärahan.



Kolmannesta lapsesta tulee myös kolmas lapsilisä... näin muistutuksena :)



Olen itse joutunut tekemään abortin. Se oli kova paikka silloin ja se tuntuu pahalta edelleen. Ja aikaa on vierähtänyt jo vuosia. Miehen on hyvä ehdotella aborttia... mutta hänhän ei sitä kipua ja menetyksen tunnetta joudu/pysty koskaan kokemaan samalla tavoin kuin nainen.



Mitä tahansa päätätkin, toivotan sinulle hurjasti voimia :)

Kiitos vastauksistanne. Otin huomioon tänne kirjoittaessani että monenmoista mielipidettä joukkoon mahtuu.



Olen 29 vuotias kahden pienen lapsen äiti. Esikoinen on 3 v 4 kk ja kuopus 1½-vuotias. Toisen syntymän jälkeen alkoi rankka kausi ja meidän liitto oli revetä liitoksistaan. Nyt tilanne on hyvä ja seesteinen. Tässä voidaan siis todeta, että pikkulapsi-aika on rankkaa ja sen aikana ei kyllä kannata eropäätöksiä vielä tehdä. No asiaan.



Minun äitinä ja naisena on tietysti vaikea hyväksyä mahdollista tulevaa aborttipäätöstä (koska tiedän minkälainen kullannuppu tästäkin tulisi), mutta miehellänikin on tietysti sananvaltaa ja hän on sitä mieltä, että rahkeemme eivät riitä kolmeen lapseen.



On kuitenkin pakko ajatella realistisesti, kun täytyy ottaa niin monia asioita huomioon.



ap

Itsekin harkistin abortia kolmannen ilmoittaessa tulostaan ja onneksi lääkäri sai puhuttua minulle järkeä, että pidän tämän lapsen. Nyt hän on ihastuttava kohta 3 vuotias enkä voisi kuvitellakaan elämääni ilman häntä. Onneksi en ollut niin julma, että hänet olisin tappanut..



Kyllä sinä tuon ikäisten lasten kanssa aivan varmasti pärjäät.



On sitten ainakin vanhainkotiin sinua joku tulossa katsomaan...



Tsemppiä päätökseen, oli se mikä tahansa.. =)

Olen tässä pitkin päivää miettinyt tätä asiaa ja lukenut teidän juttujanne.

Itse olen 50:50 kannalla, mutta mies on ehdottomasti sen kannalla ettei kolmatta enää, kiitos.... mies pelkää kuulemma sitä että minä väsyn taas ja päässä alkaa vippaamaan oikein kunnolla. Yritin hänelle selittää, että nythän sitä kahden lapsen vanhempana tietää kuinka hetkellistä se väsymys kuitenkin on. Mies tuumasi, että unohdan sen sitten kuitenkin.



Sitten on nuo opiskelut. Olen tosissani yrittänyt tsempata pääsykokeisiin ja odottanut kuin kuuta nousevaa, että pääsisin kouluun jne. Nyt ne kaikki taas viivästyisivät ja minulla on kuitenkin ikää jo kohta 30 v.



On todella vaikea tilanne. Olen varma etten pääse tämän asian yli, jos abortin teen. Toisaalta, pelkään myös liittommekin kestävyyttä ja kolmen lapsen yh:na olo ei ehkä ole aivan sitä mitä olen toivonut.



ap

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat