Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 


Huomenta, ajattelin nyt tehdä parin päivän pinon kokeeksi, katsotaan miten toimii. Eli kokeillaanko systeemiä ma-ti, ke-to ja sitten pe-su, niin ei tarttis joka päivä availla pinoja.

Sivut

Kommentit (40)

Haluan toivottaa kaikille lokalutuisille onnellista odotusta! Itse poistun joukostanne, koska tänään ultrassa näkyi 2 sikiötä, joiden elämä ja kehitys oli loppunut noin 2 viikkoa sitten. Itkunsekaisin tunnelmin...

:' Myyrä

Hyvä niin. Pahoinvointikin on jo helpottanut huomattavasti ja tuosta auringonpaisteesta saa ihanasti lisäenergiaa!



Meillä olisi niskapoimu-ultra keskiviikkona. Vähän jo jännittää. Onneksi mies sai järjestettyä töissä niin, että pääsee mukaan. Pitäis vielä päättää, halutaanko käydä siinä veriseulassa vai ei. Se otetaan samalla käynnillä kuin tuo ultra. Siis sikäli mikäli sen haluaa... Miten ootte muut tehneet?



Pitää tästä mennä lounasta laittamaan esikoiselle ja itselle. Ruokakin taas maistuu vaihteeksi =)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tervetuloa palstaliemaan!



Voisiko olla niin, että olisit odottanut kaksosia, joista toinen olisi mennyt kesken. Muistan lukeneeni näiltä palstoilta joskus kyseisestä tilanteesta. Itselläni oli tänään eka ultra ja kyllä se jännitti taas, vaikka sydänäänetkin olin jo kuullut (ja vauva on meille jo kolmas). Eli toi jännitysj a pieni pelko on kyllä ihan normaali tunne kaikille ja varmaan myös tärkeä sellainen, jotenkin on aina parempi olla hiukan valmistautunut, jos kuitenkin jotain olisi pielessä, ei putoa sitten ihan niin korkealta. Toivottavasti sinulla on kaikki kunnossa, yritä olla murehtimatta liikoja!



luhtavilla

Kokeilinpa sitten perustaa msn-yhteisön meille lokakuisille.



http://groups.msn.com/Lokakuunlumous-2007





Minulle se yahoo on jotenkin niin vieras ympäristö, ja kuitenkin kaipaan jotain vähän intiimimpääkin paikkaa jutella. Tosin en tätä vauva-palstaakan aio hylätä, eiköhän tänne aina ensimmäisenä tule tultua.



Joten, jos kiinnostaa niin tulkaa mukaan. Hyväksyn jäsenhakemuksia sitä mukaa kun niitä tulee. Eihän tuolla vielä mitään sisältöä juuri ole, mutta ajan kanssa sitäkin varmaan kertyy.



Uutu

Oli pakko kirjoittaa oma miehestäni, sillä juuri moni sukulainen on kauhistellut sitä että mitenköhän noillakin käy..elikkä mieheni on fyysisessä työssä ja kotiin tullessaan hyvin väsynyt..hyvä jos jaksaa ruuan laittaa..viikonloppuisin kyllä siivoaa ja tiskaa. Mutta mieheni on myös työnsä lisäksi muusikko,keikkaa pukkaa parhaimmillaan/pahimmillaan 3xkuussa! ja tietenkin niitä varten pitää treenata ja tehdä koko ajan uutta tuotantoa ja uutta levyä,tälläkin hetkellä hänellä on 2 levyä tekeillä..eli siihen hän satsaa kaikki ne hetket kun hän jaksaa tehdä jotain,eli viikonloppuisin...meidän yhteinen aika on siis usein kortilla..mutta olemme ihmeen hyvin saanet yleensä jutut luistamaan..ja itse juuri sitä hänessä rakastan että hän on taiteilijasielu..lapsia hän onneksi rakastaa ja toivon että niin käy, mitä hän sanoo,eli hän haluaa olla lapsen läsnä yhtä paljon kuin minäkin ja tehdä kaikkea samaa kuin minä,jotta lapsi oppii hänet tuntemaan yhtä hyvin..nähtäväksi jää miten tässä käy. Hänelle on vielä kehkeytynyt pieni kriisi siitä, kun hän uskoo että vauvan synnyttyä häntä ei enää musiikki kiinnostaisikaan..kuulemma monelle käynyt niin.

Mutta lisäksi vielä voin sanoa että onneksi omat ja appivanhemmat ovat minulle hyvin läheisiä ja he ovat hyvin ehkä liiankin (välillä) avuliaita..ehkä siis selviämme=)



Asiasta toiseen:

mitä ruokia te syötte,pakko kysyä kun mulle ei enää maistu melkein mikään lämmin ruoka. Kaikki lempiruuat maistuu ihan kauheille, tuskanhiki selkää pitkin vaa kun yrittää syödä jotain..multa loppuu jo ideat ja pelottaa vauvan takia,kun se ei saa kohta kunnon ravintoa..



jasmimaria rv10+2



Eipä mulla mitään ihmeitä, mut kirjottelenpa nyt kuitenki. :)



Yksi uusi lokavauvan odottaja oli ainakin (nyt unohin jo nikin), tervetuloa mukaan!



Mewekös se oli, kun kertoi, että vauva liikkuu jo kovasti masussa. Voi ku ihanaa! :)

Mieki oon jotain pieniä aavistuksia tuntenu, edelleen tosin oon jotenki epäuskonen ja pelkään, että ultrassa kuitenki selviää, ettei tuolla ketään oo ja mun tuntemukset on vaan kuviteltuja.



Viikonloppuna kerrottiinkin jo mun vanhemmille, ei malttanu odottaa pääsiäiseen. Tai muuten olis voinuki odottaa vielä viikon, mutta kun äitini tuli meillä käymään, niin ajattelin, että arvaa tuo kuitenki vaikka en kertoiskaa.



Omassa olossa oli tänä aamuna pitkästä aikaa havaittavissa etovaa oloa, jee! Voi tosin johtua ihan vaan siitä, että mulla jatkui sunnuntai-iltaan asti jo alkuviikosta hyvin alkanut " pullaa, jätskiä, kakkua, karkkia ja PIZZZAA" -kuuri. Eilen vedin nimittäin illan päätteeks vielä suklaakakkua just ennen nukkumaan käymistä, joten huono olo johtu varmaan siitä. Mut onneks rinnat on edelleen oikeet pamela baywatchit ja vähän arat ja väsy piinaa, joten se voisi vaikka lupailla hyviä uutisia torstain ultrassa.



Aprillattiinkos ketään tai aprillasitteko te ketään?



Multa unohtu koko aprillipäivä...



sapa rv 11+3

Hei!

Hauska kuulla, että muillakin on ultraa edeltäviä epäilyjä koko pikkuisen olemassaolosta. Itse elän vaihetta 11+4, ja ultra on vasta ensi viikolla ja kyllä kovasti jännittää. Raskaus kun on ollut melko oireeton (onko se hyvä vai paha merkki?), joskin koko ajan väsyttää ja välillä syöminen on aika holtitonta, kun tekee mieli ja ei tee mieli. Lääkäri tosin tarkastuksessa oli havaitsevinaan kohdun pullistuneen, mutta sydänääniä ei vielä saatu pari viikkoa sitten. Mutta sen verran kyselisin pidemmälle ennättäneiltä, että koska raskaus alkaa näkymään mahan koosta. Joko ihan lähiaikoina?



Kivaa pääsiäisviikkoa!

Huomenna eka ultra, mä en kestä!!!!!!!!!!!!!! Klo 9.40 kuulen " tuomion" , onko mahassa ketään kotona. Ja jos kaikki ei ole ok, kerron sen toki täällä, mutta tuntuu siltä, että en sitten kaipaa jokaiselta viestiä " otan osaa, koita jaksaa, kyllä teitä vielä onnistaa" . Pakko sanoa tämä jo etukäteen. Nyt kädet ristiin ja toivotaan, että tulisin iloisin mielin huomenna tänne kertomaan uutiset

Ei tämä työnteko ole tosiaan mitään verrattuna siihen että tänään on iltapäivällä np-ultra, joka jännittää ihan mielettömästi. Toivottavasti vaan on kaikki kunnossa. Esikoista mentiin tiirailemaan jo rv 7, mutta tämän toisen kanssa se jäi tekemättä. Mutta eipä ole enää montaa tuntia h-hetkeen :)

TERVETULOA uusille.



TSEMPPIÄ (muillekin) epäuskossa ja epävarmuudessa eläville - ja onnea ultraan menijöille. Tsemppiä hipponi!



OMA NAPA Viikon vatsatauti on ohi ja töissä sanovat minun hoikistuneen ;). Kumpa tietäisivät. No, kyllä multa kai 1-1,5 kg lähti, nesteitä tietty lähinnä. Välillä etoo, mutta lähinnä on tosi normaali olo, kuten tähänkin asti.



Joku mainitsi, että niin se aika kuluu, kun joulukuisillakin on jo oma palsta. Niin se tosiaan kuluu. Mulla on loppukuusta la, ja silti on jo 25% takana, kohta pian se kolmasosa. Että kolmasosa raskaudesta menee ohi vaan, ilman, että oikeastaan olen edes huomannut mitään.



Joku kyseli mahasta. Täällä ei näy vielä mitään.



AJL 10+3


Vielä masun näkyvyydestä ja läskimahasta vähäsen... Mulla on monta raskautta jo takana ja mullakin on sellanen läskimaha, mutta jostain syystä siitä huolimatta mahan malli on muuttunut jo selvästi ja töissäkin huomasivat, että on raskausmasu... Johtuukohan siitä, että kun kohtu pikkuisenkin kasvaa niin jotenkin nostattaa tota muuta mahaa ylöspäin ja siitä tulee se vaikutelma, että olisin jo tosi pitkällä kun se vielä nousee sillai kummallisesti ylöspäin. Olipas sekavasti selitetty, mutta mä en tosiaan voi piilotella vaikka mahaakin on omasta takaa jonnin verran. Voihan se olla, että osa ei tietty kehtaa vauvasta enää kysyä jos vaikka vaan ajattelevat, että onpas tuo lihonut sitten viime näkemältä...



Vaahtis

Aika vähän olen taas viime aikoina palstaillut kun oon NIIIIIN väsynyt edelleen. Pahoinvointi (se vähäinen) joka minulla oli rv 6-8 on täysin poissa mutta väsymys on tappavaa. Tänäänkin meinasin nukahtaa istualleen työparin nenän eteen kesken päivän. Yleensä nukun pikkukakkosen ajan kun en kestä muuten iltaa hereillä mutta nyt yritän tsempata. Ruokahalu on hieman laantunut, onneksi sillä söin viikkokausia kun hevonen, aina oli nälkä. Miulla on huomenna eka neuvola ja Np- ultra sitten ensi viikolla. Lääkäri ajasta ei ole tietoa vielä.

MIEHISTä oli puhetta. Miulla on kyllä maailman paras mies. Osallistuu ja jaksaa aina helliä ja osoittaa rakkautta ja touhuta lapsen kanssa vaikka painaa himona töitä. Ei ole koko miehestä mitään valitettavaa, miula on ihana mies:)

Kuunteleekohan se neuvola täti ekalla kerralla sydänääniä? olisi aika kiva:) KOtidopplerilla en ole vielä löytänyt vaikka ei ole ylimääräistä rasvaa edessä.

Pepsi rv 11+3

..on mieleni vaan ja väsyttää.



Tämä alkaa ja itseäkin risomaan, kun mielialat vaihtelee. Mies oli viikon matkalla ja kun tuli eilen takaisin, sanoin: " ei oo ollu yhtään sua ikävä" . Työt ei innosta eikä oikein mikään muukaan. En oo yhtään innostunu vauvastakaan, lähinnä se tuntuu kamalan rasittavalta tulevaisuudelta! Ja mahastani toivon, että pysyisi mahdollisimman kauan mahdollisimman pienenä. Tunnen itseni jo nyt kömpelykseksi orastavan mahakumman kaa!



Huomenna tulee anoppi kylään, ja sehän vasta vauva-asiaa hehkuttaa...ja huolehtii että syönhän minä riittävästi ja en kylmetä rintojani jne...Täytyy laskea varmaan kymmeneen ennen jokaista lausahdusta minkä suustani päästän.



Onneksi sain veroilmoituksen tehtyä tänään, se täytyy palauttaa huomenna! Niin, eipä sen tekeminen tosiaan piristänyt yhtään mieltä...

tulin vielä vastaamaan tuohon vatsakyselyyn. Masu näkyy jo, eikä sitä enää voi vetää sisään. Selällään maaten tuntuu kohtu ihan selvästi. Painoa ei ole kotivaa' an mukaan tullut yhtään.

Pitäis varmaan käydä ylimääräisellä kontrollikäynnillä neuvolassa tarkistuttamassa paineet ja veriarvot. Tuntuu vähän siltä että hemppa saattaa olla aika matala, samoin verenpaine :-(



Se tästä päivästä, hyvät yöt kaikille!



Se perjantaina alkanut mahan vääntäminen äityikin sitten koko viikonlopun kestäväksi. Olen sitten tänään kotosalla kun on niin heikko olo vieläkin, vatsa tyhjeni viikonlopun aikana useaan kertaan molemmista päistä :-P Jaksoin silti viikonloppuna siivoilla hiukan ja haravoida takapihallakin, mutta voimat meni herkästi pienestäkin rasituksesta. Alan olla pikkuhiljaa kypsä tähän pahoinvointiin ja heikotukseen! MUR! Tahtoo päästä kuntoilemaan!!!!



Täällä onkin monella ultraa tällä viikolla, onnea vaan kaikille niistä! Mulla olisi veriseula muistaakseni parin viikon päästä kun täällä pk-seudulla kuulemma ottavat mieluiten viikolla 15, jotta saavat varmasti tarkan tuloksen. Hiukanhan tuo veriseula mietityttää, että mitäs jos siitä jotain ilmeneekin... mutta kaikki pitää ottaa vastaan mitä tuleman pitää.



Sydän itki eilen verikyyneleitä kun esikoinen tuli itkien ulkoa, että isommat lapset kiusaa ja heittelee kivillä. Mies kävi sitten hiukan ojentamassa näitä isompia, jotta pienempiä ei kiusata jne. Olisi niiiiin ihanaa kun voisi varjella lastansa kaikelta pahalta, mutta niin sitä pikkuhiljaa alkaa lähes nelivuotiaalle selviämään tämä elämän raadollisuus :-((



Hyvää alkuviikkoa ja hyviä vointeja!



Ykä 13+2

Tervetuloa vaan kaikki uudet, kyllä meidän joukkoon mahtuu:)



kaikilla tosiaan alkaa olla np-ultra käsillä, ellei ole jo ollut. Hah, minä en ole vielä käynyt edes neuvolassa, ultra-ajasta ei tietoakaan. No huomenna kyllä on neuvola, mutta en tiedä yhtään millaiset jonot täällä ultraan on. Toivottavasti eivät pitkät, mutta olen varautunut ainakin 2-3 viikkoa vielä odottamaan. Ja ainakin siihen asti aion pantata uutista töissäkin, vaikka pari työkaveria asiasta jo tietääkin.



Mahan kasvuun ja sen näkymiseen en osaa sanoa mitään. Itse kun omaan läskimahan :), ei siitä vauvamahaa ihan heti tulekaan. Yritän kuitenkin nyt pitää syömishimot kurissa ja aika hyvin se onnistuukin. Ainakin arkisin. Tosin joka päivä tulee jotain " hyvää" syötyä, mutta järkevissä määrin sentään.



Minullakin on hieman mieli maassa, sitä tuntuu olevan liikkeellä. Meillä on kyllä miehen kanssa hieman kireää, ei mitään isoa mutta pienet arkiset asiat tuntuvat vaan kasautuvan. Tuntuu, että itse olen viimeisen 3 vuoden aikana (eli esikoisen odotuksesta lähtien) kasvanut ihmisenä valtavasti ja etenkin aikuistunut. Omat tarpeet eivät ole enää ensimmäisenä ja tietynlainen itsekkyys on kadonnut. Mutta miehen kohdalla tuota kasvua ei ole tapahtunut. Toki hän ainakin yrittää hoitaa osansa koti-jutuista, mutta liian usein uppoutuu omaan maailmaansa (siis töihin). Ihana mies hän on sen takia, että ei juokse omissa menoissa jatkuvasti vaan on kyllä kotona. Mutta ei välttämättä ole " läsnä" . Eikä hän kykene ajattelemaan asioita omaa nenäänsä pidemmälle, ei ainakaan koko aikaa. Koen että minä olen vastuussa kaikesta, mies vain kulkee siinä mukana ja tekee kyllä pyydettäessä hommansa, mutta harvoin itse tajuaa mitään tehdä. Hän ei huomaa tarttua perinteisiin kotitöihin käskemättä, mutta eivätpä nuo " miesten" hommatkaan itsestään suju.



No, meillä on takana on jo pitkä yhdessäolo, joten ei tässä mitään uutta ole. Mutta järkytyin kun erään kerran asioita pohtiessa tajusin, että mies elää/pyrkii elämään edelleen samoin kuin silloin kun olimme kahdestaan. Ei silloin pyykkäyksellä/ruoka-ostoksilla/siivouksilla ym. ollut niin suurta merkitystä. Mutta nyt yhden ja pian kahden lapsen kanssa arjessa on yksinkertaisesti pakko pitää rutiineista kiinni (ja ajatella asiat aina vähintään muutamaa päivää etukäteen), ettei homma leviä käsiin totaalisesti. Ainakin meidän perheessä.



Onko teillä mitään kokemusta, aikuistuvatko tuollaiset miehet ikinä? Olen lopettanut asioista jankuttamisen/nalkuttamisen (hyvä niin), mutta tilalle on tullut marttyyrimainen uhrautuminen ja sitä kautta olen jatkuvasti huonolla tuulella miestäni kohtaan. Aika ajoin mittani täyttyy ja yritän puhua hänelle siitä kaikesta. Mutta yleensä vastassa on ymmärtämättömyyden muuri, ihan kun hän ei haluaisi edes ymmärtää mistä puhun eikä ainakaan muuttaa itseään. Joten sitten taas luovutan ja jatkamme kehässä kiertämistä.



Onhan toki hyviäkin hetkiä eikä elämä ole koko ajan murjottamista. Liian usein vaan koen, että kaikki kaatuu niskaan ja sen takia tuleva tuntuu todella suurelta muutokselta. Onneksi niitä hyviä puolia miehessäni on kuitenkin enemmän kuin huonoja. Hän on hyvä isä (silloin kun ei uppoudu työäasioihinsa), hän on luotettava ja enimmäkseen kuitenkin asettaa perheen etusijalle. Ja kun asiaa oikein miettii, niin nuo huonotkin puolet ovat aika pikku juttuja loppujen lopuksi.



Tulipa tästä pitkä purkautuminen. Mutta puhdistavaa tämä on, aloitin kirjottamisen melko huonotuulisena mutta nyt mieli on taas kirkkaampi.



Uutu 10+1

Kirjoittelin äsken ja sain melkein valmiiksi kun kone tilttasi ja tekstiä ei löydy mistään:(Arvatkaa ottaako päähän:)Tämän päivän turina jää siis tähän koska siivous kutsuu:( Tulee iso porukka kyläilemään pääsiäiseksi joten puuhaa riittää ja olen valmiiksi jo ihan väsy ja oksuttaa:(Mutta palaillaan...



Tiistain jatkoja ja hyviä vointeja kaikille:)



grodan rv 11+2

Tervetuloa mukaan Grodan! Tuo sun juttusi kuulosti ihan mun serkulta, joka luuli, että sillä oli keskenmeno ja myös lääkärissä niin sanottiin. Mutta sitten kun ultrattiin, löytyikin TOINEN vauveli, eli serkkuni oli odottanut kaksosia, joista toinen meni kesken. Ajatelkaa mikä fiilis, kun on keskenmeno ja sitten saakin kuulla että masussa on vielä toinen jäljellä!



Tänään olen jo pirteämpi, kävin aamulla spinningissäkin. Nuo ukonretale-jutut kuulostaa niiiiin omilta! Uutulle antaisin neuvoksi, että älä panttaa niitä juttuja, jotka risoo sisälläsi liian kauan, koska ainakin omalla kohdallani ne tuppaavat sitten paisumaan ja sitten tulee karmea purkaus.



Harrastatteko itse seuraavaa: ukkoni joi kolme viikkoa sitten pullollisen viiniä, johon minä en tietty voinut osallistua. No, tyhjä pullo siirtyi keittiön tiskipöydälle, enkä minä siirtänyt sitä siitä mihinkään. Katsoin, että tapahtuuko pullolle mitään. No, eilen en enää jaksanut ja sanoin miehelleni, että tuo pullo on ollut tuossa muuten nyt 3 viikkoa... Seuraavaksi mieheni yritti laittaa sitä roskakaappiin, mutta huomasi, että siellä on lasiosasto täynnä. Sitten se totes, että täytyis viedä näitä lasipurkkeja ja -pulloja pois... Minä olin ihan hiljaa.



Mullakin on ultra pe 13. päivä, kuten joku muukin kirjoitteli...ei olla taikauskoisia, se on ihan hyvä päivä mennä kurkistelemaan masuun



hipponi rv 11+2

Ihan kamalaa... nyt alkanu myös närästää ja jatkuvasti röyhtäilen jne jne.



UUSILLE teretulemast mukaan.



NP ultra on tälläkin keskiviikkona, klo 8 :). Jännittää ihan hirveesti... lähinnä se että onko siellä kaksi mahassa vaiko yksi... :S Olo on niin järkyttävä että hyi.



Viikonloppuna virvottiin ja meikä yrittää nyt sitten tuhota tuota munavarastoo tuolta :S.



Tämän pidemmittä puheitta tällä kertaa, pitää mennä ruokkii kuopus.



väpä ja touhis

siis miten ihmeessä voi tää olo vaan mennä huonompaan. Kokoajan saan nieleskellä ja taistella oksennusta vastaan...Alko nyt ihan oikeesti pelottaa että odotanko kahta :S...



VÄSYMYS on helpottanu onneks jonkin verran, mutta kaikki muu sitten... auts.



Uusi PAHE on sitten tullu mukaan kuvioihin.... maksamakkara...... (sssh ei kerrota kellekään)



väpä ja touho11+6

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat