Seuraa 


Aloitan pinon, mutta tulen surffailemaan sit vasta kun joku muukin on täällä ettei mee ihan yksinpuheluksi.. ;)

Mukavaa maanantaita!



Mammis + Tiitiäinen 39+3



Tässä ois LA-SU turinat:

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9960401&p=1&tmode=1&smode=1

Sivut

Kommentit (23)


[color=#8B008B]Söin aamupalaa ja makoilin soffalla & katsoin höpösarjoja joita oli digiboxilla tallessa.. Ei huvita tehdä yhtään mitään. No, ehkä kohta viikkaan vähän eilen pesemiäni pyykkejä ja pakkaan viimeiset kamat sairaalakassiin. Ajattelin ottaa 2 eri ¿asukokonaisuutta¿ Tiitiäiselle. Voi välillä laittaa omat vaatteet päälle jos otetaan ahkerasti kuvia.. ;) Kuinkakohan ne vaatteet ehtii rypistyä & pölyttyä kassissa seuraavan 3 viikon aikana. Kun ei tuo Tiitiäinen ainakaan näytä mitään merkkejä siitä että se haluais tulla ulos..



Kiitos MOOLI, kai on vähän parempi fiilis tänään. Nukuin 9h ¿ lukuunottamatta useita vessareissuja.. Turvotusta on edelleen (ei siis mitään uutta). Ehkäpä illalla on sitten parempi mieli jos miehen kanssa siivotaan kun se tulee töistä ja laitetaan ruokaa yhdessä. Jospa se halisi vähän kurjia mietteitä pois.. Muistathan tulla sitten kertomaan huomisen ultran & lääkärikäynnin kuulumiset!



KANELI se vaan Tiuhtia ja Viuhtia kasvattelee.. Teillä on varmasti mennyt tää loppuaika mukavasti, koska tuntuvat viihtyvän siellä masunahkan sisällä. Kivahan se on kun he ovat saaneet kasvaa kunnolla, eikä sinun ole tarvinnut esim olla missään pakkolevossa etteivät tule maailmaan liian aikaisin. Tsemppiä vielä loppumetreille! :)



Mulla tuli hauska juttu mieleen.. ;) Siis perjantaina kun viestin miehelle kesken sen työpäivän että lähden ajelemaan Espooseen ja tulen siskoni luokse että sitten kun mies pääsee töistä, mennään Isossa Ompussa syömään. No, kun ei hän vastannut mitään yritin ehkä n. 1h päästä soittaa ja hän laittoi luurin korvaan ¿ oli kokouksessa. Hetken päästä tuli viesti: Synnytys? HAHHAHHAA!!! Se oli niin söpö että hekottelin itsekseni tovin.. :) Tietysti lähetin sitten viestin että ei vielä, jotta soittaa sitten kun ehtii.. Kai sitäkin ressua jo jännittää että millon se lähtö oikeasti tulee.



Nyt taas jatkan puuhastelua ja tulen TAAS myöhemmin surffailemaan.. Musta on tullut ihan addikti.. Että varmasti sitten huomaatte kun mulle on tullut lähtö! ;)



Mammis[/color]

Mammanalku oli jo ehtiny kaipailemaan viikonlopun turinoissa. Taustalla ollaan käväisty aina silloin tällöin. Töissä on piisannut hommia, joten en ole joutanut kommentoimaan sen kummemmin. Edelleenkin on Suomessa sellaisia paikkoja, joihin ei ole saatavilla laajakaistaa, joten pääsen nettiin pääasiassa työpaikalta. Kotona lueskelen turinoitanne silloin tällöin kännykän kautta.



Asustellaan siis puolen kilometrin päässä Venäjän rajasta, eikä laajakaistayhteyttä ole vielä meille asti saatu kyhättyä. Joskus käytössä oli kyllä modeemi, mutta kun kesäaikaan se pamahti pariin otteeseen, niin katsottiin se systeemi aivan turhaksi rahankuluttajaksi.



Paksusti aletaan jo meilläkin voimaan (23+1). Heinähattu meuhkailee mukavasti massussa, mutta nukkuukin tyytyväisenä pitkiä pätkiä. Eilen meinasi iskias alkaa taas nostamaan päätään, kun on niin mukava touhuta kotosalla eläintemme kanssa. Siivoiluakin piisaa, joten alaselkä jarruttelee välillä tekemisiä.



Onkos muilla ilmennyt ilkeitä jalkakramppeja yöaikaan? Erityisen pahoja on ollu muutamana yönä iskeneet sisäreiden krampit. Mikäköhän näihin avuksi? Niitä kun ei meinaa saada millään loppumaan. Viime yönä kävelin ja hypin tuskissani pitkin taloa, kun ei meinannut millään talttua. Viimein uskalsin käydä varovaisesti takaisin petiin. Heräilin aina kylkeä kääntäessäni, kun varoin, ettei se ala taas uudestaan...



Oma napa taas pääosassa, pahoitteluni. Täytyy jatkaa työntekoa. Aurinkoa kaikille enskattarille Lappeenrannasta! :)



Äityli & Heinähattu

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Onpas menny jo aikaa, ku viimeks kirjoittelin tänne palstalle. Joka päivä käyn kuitenkin lukemassa teidän " höpinöitä" , ja monta kertaa!! =)



OIKEEN PALJON ONNITTELUJA SINNE VIIPULILLE JA MIEHUUDELLE IHQU IHANASTA PRINSSISTÄ!! =)



Tässä tulee nyt sitten ne neuvolakuulumiset..



Rv 25+3

Paino +300g/vko, yhteensä tullut nyt 900g painoa, siitä kun kirjattiin sisälle (5.12.2006)

Turvotus -

Paineet 120/80

Pissa puhdas

Hemoglobini 125 (viime kerralla oli 100)

SF-mitta 25,5 (3cm kasvanu viime kerrasta)

Tarjonta RT

Syke 150



Huomenna on mulla sitten aamulla klo 7.30 sokerirasituskoe. On tullu jo tankattua, kun klo 21.30 ei saa enään mitään laittaa suuhun!! =( Jos vielä omenan ja appelisiinin syön tässä pian, niin sitten on pakko pärjätä sen aikaa =)



Saimme laput sinne perhe- ja synnyntysvalmennukseen. Ensimmäinen " juttu" on 9.5, sitten on mulle semmonen " Liikunta ja raskaus" -luento 23.5 ja " Suun terveys" -luento on 30.5. Synnyntysvalmennus on sitten n. 1kk ennen laskettua aikaa.



Kaikki on mennyt hyvin, supistuksetkin on jo helpottanu aikalailla, iltasin on välillä masu kovana. Onnex kuitenkaan ei ole paikat auenneet tai muuta vastaavaa. Kunhan vaan pysyis loppuun asti tuolla masussa =)



Kirjoittelen taas joku päivä, viimeistään tulen aina kirjoittelemaan kun on jotain " uutisia" tai neuvolakuulumisia!! =) Olette ajatuksissani kuitenkin ja luen kuulumisianne päivittäin!! =)



Rakkaudella



Lisbet & Viivi, rv 25+3.

[color=4169E1] Kiitos kaikille ihanille onnitteluista:)! Tässäpä nopsasti laitain synnytyskertomuksen luettavaksi (sori, kun on " hieman" pitkä) ja myös linkin meidän Piksun kuvaan. Tsemppiä kaikille Enskoille ja etenkin nyt toivotan onnea ja halauksia loppupään masukeille!



SYNNYTYSKERTOMUS (Piksu syntyi 28.3.2007, klo 14.27)



Synnytys käynnistyi tiistaina (27.3.) illalla, mutta sitä ennen oli tullut kylläkin kipeitä supistuksia maanantaina päivällä sekä myös tiistaina päivällä. Nämä supistelut alkoivat aina seksin harrastamisen jälkeen;) Maanantaina ja tiistaina päiväsupistukset kestivät molempina päivinä n. 4 tuntia ja tulivat 10-15 minuutin välein. Kipua supistuksissa oli jonkun verran (tai sanotaanko, että ihan kiitettävästi), mutta sen kivun kyllä kesti vielä suhteellisen hyvin¿hieman pistivät kuitenkin puuskuttamaan ja piti välillä ihan kunnolla keskittyä hengittämiseen.



No tiistain päiväsupistukset lopahtivat sitten siinä joskus klo 15 aikoihin ja sekös vasta pisti ärsyttämään! Olisin jo niin toivonut pääseväni tositoimiin. Noh, siinä sitten vietettiin miehen kanssa ihan rauhallista loppupäivää ja iltaa kotosalla. Mies kävi kaupassa ja toi mulle piristykseksi ison pussillisen karkkia! Hih, karkki auttaa aina kun ärsyttää ja tuskastuttaa :D! Mentiin sitten nukkumaan joskus siinä klo 23 aikoihin ja sitä ennen kävin vielä iltapisulla. Pyyhkiessäni paperiin tulikin sitten jotain limaista verivuotoa! ¿Iiks!¿, ajattelin. Huusin miehenkin katsomaan ja ihmettelemään vessapaperia;) No eipä siitä nukkumisesta sitten mitään tullut, kun mietin koko ajan, että mitä tuo verinen vuoto oikein merkitsi ja kävin vähän väliä vessassa katsomassa oliko vuotoa ilmaantunut lisää¿ja olihan sitä! Siinä joskus puolenyön jälkeen sitten aloin tuntea pieniä supistuksia. Supistuksia tuli noin 10-15 minuutin välein, mutta ne eivät olleet mitään kauhean kivuliaita. Soittelin sitten sairaalaan ja kyselin, että mitäs tässä nyt täytyisi tehdä (olisin halunnut jo lähteä sairaalaan tarkistuttamaan, mitä se vuoto on ja onko synnytys käynnissä). Hoitaja kuitenkin sanoi, että kannattaisi vielä jonkun aikaa ainakin odotella kotona ja kuulostella niitä supistuksia sekä odottaa, että ne muuttuisivat säännöllisimmiksi ja tulisivat tiheämpään tahtiin. No eipä siinä auttanut sitten muuta kuin odotella¿plääh.



Nukuttua en saanut ja joskus yhden/kahden aikoihin sanoin miehelle, että en haluaisi enää pyöriskellä sängyssä ja miettiä, onko synnytys käynnissä vai ei (kipeitä suppareita tuli aina välillä ja verinen vuoto mietitytti). Päätettiin sitten lähteä näytille sairaalaan. Meikkailin siinä vielä ennen lähtöä ja pakkasin miehen kanssa sairaalakassin valmiiksi. Tavarat sitten vain autoon ja matkaan! Asumme Jyväskylän keskussairaalasta noin 5 minuutin matkan päästä, joten olimmekin perillä nopeasti (n. klo 2.20). Odottelimme vastaanotossa omaa vuoroamme ja olimme miehen kanssa aika varmoja, että meidät vielä käännytetään takaisin kotiin (supistuksia tuli aika harvakseltaan). Pääsimme kuitenkin tarkkailuhuoneeseen, jossa mahaani kiinnitettiin anturit (toinen mittasi supistuksia ja toinen vauvan sykettä). Pieniä supistuksia piirtyi paperille. Supistuksia tuli 7-10 minuutin välein ja ne olivat kipeitä, mutta eivät mitään tajuntaaräjäyttäviä. Kätilö teki kohdunsuuntutkimuksen ja sanoi, että kohdunsuu onkin jo auki noin 2-3 cm ja oli pehmeä! Supistukset maanantaina ja tiistaina päivällä olivat saaneet kuin saaneetkin edistystä aikaan alapäässä! Olin iloinen! Mieskin alkoi siinä vaiheessa tajuta, että ehkäpä tässä vielä päästäisiinkin synnyttämään piakkoin! Molemmat olimme enemmän kuin innoissamme asiasta!



Pääsimme sitten lepohuoneeseen, jossa supistukset alkoivatkin pian säännöllistyä ja muuttuivat huomattavasti kivuliaimmiksi! Yritimme siinä vielä miehen kanssa torkkua supistusten väleissä, mutta itse en ainakaan saanut unta palloon yhtään. Mies oli ihanasti tukena supistusten aikana, piti kädestä kiinni ja silitteli=) Sain myös kaurapussin kätilöltä lievittämään kipua. Joskus viiden aikoihin supistukset alkoivat olla jo niin kipeitä ja tulivat noin 5-7 minuutin välein, että kutsuin kätilön paikalle ja kyselin mahdollisuuksia kivunlievitykseen. Kätilö suositteli ammetta. Päätin sitten kokeilla sitä ja mies laski ammeen täyteen ihanan lämmintä vettä. Ammeessa kelluin noin tunnin ajan ja lämmin vesi auttoikin ihan pikkaisen kipuun. Kätilö tutki sen jälkeen kohdunsuun tilanteen ja olin auki siinä vaiheessa noin 4-5 cm. Supistuksia tuli melko tiuhaan tahtiin (useampi tosi kipeä suppari 10 minuutin sisällä). Kätilö sanoi, että voimme lähteä synnytyssalia kohti! Synnytyssaliin saavuimme klo 6.30. Yritin olla siellä vähän jalkeilla, mutta supistukset olivat jo niin tehokkaita, että ajattelin siirtyä makoilemaan sänkyyn. Pyysin kipuun epiduraalipuudutusta ja kätilöt alkoivatkin pian valmistella sen laittoa. Heti kello 7 jälkeen minun piti puudutus saada, mutta anestesialääkäri olikin joutunut menemään johonkin kiireellisempään juttuun, joten puudutuksen saanti lykkääntyi. Yritin siinä sitten hammasta purren kestää supistusten aiheuttaman kivun. Mies piti koko ajan kädestä kiinni ja tsemppasi jokaisen supistuksen aikana kovasti! ¿Ihana mies¿, ajattelin. Vihdoinkin ¿hoonoa soomea¿ ¿puhuva anestesialääkäri saapui paikalle ja sain puudutuksen klo 8 aikoihin (puudutuksen laitto ei sattunut lainkaan, pieni pistos vain tuntui selässä). Kätilö tutki kohdunsuuntilanteen ja olin tuossa vaiheessa auki n. 5 cm ja kohdunsuun reunat olivat tosi pehmeät. Ja voi autuus sitä ihanuutta, kun puudutus alkoi vaikuttaa!!! En tuntenut kipua enää lainkaan! Jokaisen supistuksen aikana tunsin vain pientä paineentunnetta alapäässä, mutta se ei sattunut tippaakaan! Supistuskäyrästä näin aina kun supistus tuli ja oli ihan hassua, kun en oikeastaan tuntenut sitä! Suppareita tuli säännöllisesti ja ne piirtyivät hienosti käyrälle. Vauvan sydämensykekin oli koko ajan hieno, eikä mitään ongelmia ilmennyt. Miehen kanssa vaan jutusteltiin niitä näitä ja mietittiin sitä kaikkea ihanuutta, mikä meillä kohta olisi käsillä! Tuntui jotenkin todella epätodelliselta ajatella sitä, että ihan pian meille syntyisi ihana, pieni lapsi! Ajatus sai lähes kyyneleet silmiin, meillä molemmilla.



Kohdunsuu avautui tasaiseen tahtiin (noin 1 cm tunnissa) ja jossain vaiheessa supistusten aikana paineentunnetta alkoi tuntua enemmän ja enemmän peräaukon seutuvilla. Kipua en edelleenkään tuntenut, mikä oli aivan luxusta! Olin siis lähes täysin kivuton klo 8-13 (joskin paineentunne suppareiden aikana voimistui pikkuhiljaa ja tuntui hieman ikävältä)! Siinä sitten lapsivesikalvot puhkaistiin ja supistukset saivat siitä lisäpotkua. Jossain vaiheessa paineentunnetta peräaukon lähellä tuntui niin kovasti, että teki mieli hieman ponnistella (tuntui siltä, että kakattaisi). Sainkin sitten pian luvan ponnistella omaan tahtiin aina supistusten tultua. Kun sitten ponnistusvaihe oikein kunnolla alkoi, minulta taidettiin ottaa puudutus pois käytöstä, jotta tuntisin supistukset hyvin. Tässä vaiheessa olin auki noin 9-10 cm ja kohdunsuu oli täysin pehmeä.



Ponnistusvaiheen alkaessa kätilöitä (tai toinen oli ihkaoikea kätilö ja toinen opiskelija) tuli synnytyssaliin kaksin kappalein. Ponnistelin ensin kylkiasennossa, mutta se ei tuntunut oikein toimivan kohdallani. Päätin mennä selinmakuuasentoon. Ponnistusvaiheessa supistusten tehoa lisättiin jollakin aineella (tipalla). Tämä vaihe oli mielestäni synnytyksen rankin vaihe. Tuntui kuin koko alapää repeäisi miljoonaan osaan ja kipu oli melkoista! Aina supistusten tultua ponnistin naama punaisena ja yritin kovasti hengitellä siinä samalla. Yhden supistuksen aikana ponnistin ja pukersin 3-4 kertaa. Sanoin ja valitin surkealla äänellä useampaan kertaan, että ¿en jaksa enää¿ ja ¿ei se vauva tule sieltä mihinkään¿. Mies ja kätilöt kannustivat kovasti, kun uskonpuute meinasi iskeä! Mies juotti supistusten välillä minulle pillimehua ja kuivaili otsaani kylmällä pyyhkeellä. Oli myös ihanaa, kun mies kehui ja kannusti aivan koko ajan! Aina kun piti ponnistaa, mieskin ponnisti tukena=)



Pian sainkin kuin sainkin vauvan pään punnerrettua ulos (välilihaa leikattiin hieman)! Siitä meni enää muutama ponnistus, niin koko vauva oli ulkona (klo 14.27)!!! Siinä se sitten oli! Meidän pikkuinen, rakas Piksu (3740 g ja 54 cm)! Ihana rääkäisy kuului ja sain vauvan rinnalle! Minulta valuivat kyyneleet poskia pitkin ja huomasin, että myös miehen silmänurkat kostuivat. Aivan mahtava hetki, jota ei voi oikein edes sanoin kuvailla=)! Miehen kanssa ihmeteltiin haltioituneina tuota maailman rakkainta aarretta, joka meille oli annettu (vieläkin ilonkyyneleet tulevat poskelle, kun vain ajattelenkin tuota hetkeä)! Voih¿Siinä me sitten oltiin, me kolme, meidän oma pikkuperhe. Elämä on niin ihmeellistä <3



Synnytys kesti siis kaiken kaikkiaan 11 tuntia 57 minuuttia (avautumisvaihe 10 tuntia 50 min ja ponnistusvaihe 1 tunti 7 min). Synnytyksestä ei jäänyt itselleni minkäänmoisia traumoja ja kokemuksena se oli aivan mahtava (kipuineen kaikkineen)! Kaikki sujui loistavasti ja kun kätilö kysyi heti synnytyksen jälkeen, että minkälainen olo on nyt, vastasin, että ¿Ensi viikolla uusiksi;)¿

Hih, jos ei nyt kuitenkaan=)



Linkki Piksun kuvaan:

http://s163.photobucket.com/albums/t296/Vauveli/?action=view&current=IMG...



~ ♥ ~ Viipuli ja Piksu ~ ♥ ~

[color=hotpink]

Vielä uudestaan paljon onnea [b]Viipulin[/b] perheelle! On teidän Piksu sitten suloinen pieni ihmisolento! Ja kiitoksia synnytyskertomuksesta. Tässä vaiheessa on enemmän kuin tuhat jänistä lukea noin ihanaa ja kannustavaa kertomusta!



Mukavaa vauvan ihmettelyä teille tuoreille vanhemmille!



[quote]

Kesis


[color=#8B008B]Kävin TAAS neuvolassa mittaamassa paineita ja päivystävä hoitsu sai mittaustulokseksi 162/98 ja 153/98.. Soitin sit Kättärille ja sinnehän mut komennettiin.. Odottelen nyt sit miestä tulevaksi töistä kotiin ja mennään sinne ihmettelemään. Voi olla että jään sinne seurattavaksi tai synnytys käynnistetään TAI sitten mut mitä suurimmalla todennäköisyydellä passitetaan vielä kotiin.. Mutta, tulen kyllä ilmoittelemaan sitten kun tulen takas kotiin..



Sori kun oli näin omanapainen viesti. Voikaa hyvin!



Mammis[/color]

[color=red]Ja taas se on maanantai. Viikonloppu hurahti taas hetkessä, hyvä että pinot ehdin käydä lukaisemassa (siis sillehän nyt aina pitää löytyä aikaa.. ;)). Eilen oli mullakin taas varsinainen masispäivä, istuin ihan lamaantuneena tekemättä mitään monta tuntia, kun ei yksinkertaisesti jaksanut/pystynyt alkaa millekään.. Illalla vähän piristi kun käytiin kävelyllä, mutta eipäs näkynyt niitä paljon puhuttuja suppareita sen(kään) jälkeen.



Mooli mietiskelee siellä syntyjä syviä.. Mullakin pelottaa, että vaivun mielettömään synnytyksen jälkeiseen masennukseen, minähän käytin masennuslääkkeitä ennen raskautta. Välillä on tosiaan huonompia ja välillä vielä huonompia päiviä, totta näillä kuuluisilla hormoneilla on vaikutusta siihenkin asiaan. Mutta hei, kiva että oot saanut nukuttua, ja tulehan sitten heti raportoimaan meille mitä huominen ultra tuo tullessaan :)



Kiva että Kanelin vauvelit ovat ihan mukavan kokoisia :) Ja tosiaankin hehän saattavat tulla ulos millä hetkellä hyvänsä.. Muutonkin olitte saaneet alta pois kunnialla, nyt ei kun odottelemaan Tiuhdin ja Viuhdin ulostuloa :)



Mammis siellä on miettinyt suppareita. Niinhän sitä aina sanotaan, että ¿kyllä sitä sitten tietää¿, ja siihen kait se on luottaminen.. Kipukynnyskin on eri ihmisillä niin erilainen, kun ainakin meidän neuvolassa sanottiin, että lähteä näytille sitten kun on kovat kivut. Entäpä jos ne kivut kestääkin kuin mies, ja vauva tosiaan plumpsahtaa pönttöön kun on isolla hädällä?? Mutta jospa ei kuitenkaan¿¿ Mikäs sulla on mieliala tänään, yhtään piristyneempi?



Leenis-ressu oli saanut poskiontelotulehduksen, ja kaupan päälle ¿ammattitaitoisen¿ tk-lekurin :( Hyvä kuitenkin että pidit puolesi, ja toivottavasti tropit tehoaa pian, niin pääset terveenä tyttösenä synnytyspuuhiin!



Juska on saanut kunnon hemmottelua hääpäivän kunniaksi¿.. Oi voi että kuulosti kadehdittavalta! Ihana mies sulla kyllä kerta kaikkiaan :)



Han, mullekin käy (näillä näkymin) se Oulu-treffaus ihan milloin vaan Vapun jälkeen. Mites Coltsfootille sopisi? Olisiko viikonloppu parempi, vai arkipäivä? Mikäs päivä sovitaan näin alustavasti, ja olisiko kyseessä syömingit vai vaunulenkkeily Ainolanpuistossa? Vieläkö keksin lisää kysymyksiä?? :D



ONKO TÄÄLLÄ O-PUOLELLA IHMISIÄ, JOITA KIINNOSTAISI TREFFIT OULUSSA JOSKUS VAPUN JÄLKEEN? Saahan sitä pidemmältäkin toki tulla :)



( . ) Ingenting. SSS-jutut on ihan huuhaata, saa vain puhtaan kodin ja höyryisen pesuhuoneen (ja sotkuiset lakanat ;)). Supistuksia ei ole ja sillä selvä. Lasken suurin piirtein jo päiviä mahdolliseen käynnistykseen ;) Välillä meinaa tosiaankin epätoivo iskeä, välillä otan tämän loppuodotuksen stoalaisen rauhallisesti ja ylväästi. Mutta jos mahdollista, huussissa saa rampata vieläkin useammin ja liitoskivut on vielä pahempia ja lamaannuttavampia.



Joka ilta on mielettömät menkkakivut ja vatsakivut, mutta kun niitä on jatkunut nyt kolmatta viikkoa, niin jaksaapa innostua. NOT! Kai tämä joskus syntyy, ja voi pojat että se on riemua sitten!!



Ihanaa uutta viikkoa Enskoille!



Sere 39+3


JUSKA oli ollut Haikossa miehen kanssa hemmoteltavana :) Ihania on nuo kylpyläviikonloput! Me käytiin joskus 20+ raskausviikolla Katinkullassa ja oli aivan huippuihanaa. Seuraavan kerran saakin sitten lähteä juniorin kanssa liikenteeseen... :)



KESIS on ahkerasti ulkoillut vkl:na! :) Sama fiilis täälläkin, auringonpaisteesta saa ihan hervottomat määrät kiksejä ja energiaa. Keväällä sitä aina miettii että miten onkaan selvinnyt pitkän synkän talven kun sitä valoa ei ihan samaan malliin ole tarjolla.



MAMMISKIN siellä ollut hieman down fiiliksissä... sympatiat sun turvotuksille. Mulla on niitä niveliin sattuvia ollut vasta ihan viimeisen parin viikon verran ja voin kuvitella että on aika turhaantunut olo kun niitä on noin pitkään jatkunut kuin sulla. Toivottavasti oot jo paremmilla fiiliksillä =)



MAMMIKSELLE ja KANELILLE, Duacteja ei kai ihan kiljuen suositella raskaana oleville, mutta yleensähän tuo merkintä lääkepakkauksessa tarkoittaa vain sitä että että valmistajalla ei ole laajaa tutkimustietoa mitä vaikutukset voivat raskauden aikana olla. Kyse ei ole mistään varsinainsesta " akuutista vaarasta" tms. Kun on todellinen tarve, lääkkeitä kuitenkin määrätään ja esim. ystäväni jolla on suoliston kanssa ollut ongelmia, syö ainakin kolmea eri lääkettä joita ei raskaana oleville suositella, ja hän on siis raskaana... Lähinnä kai merkinnällä halutaan sulkea pois se, ellei tarve syödä lääkkeitä ole todella suuri, niitä ei määrätä " turhaan" .



IIDA-LINNEAN suklaakakku kuulostaa tosi namilta! :) Pitäisköhän sitä taasen innostua itsekin leipomaan kun ei oikein uloskaan uskalla lähteä...



SERE - Kunnon Stoalaista suoraselkäisyyttä kehiin! :) Mä taidan liittyä kerhoon... tuossa oma napa osuudessa lisempää miksi. Eli, täällä toinen joka alkaa taitaa nyt merkitä kalenteriin sen mahdollisen (todennäköisen) käynnistyspäivän, eli mun tapauksessa 25.4 (APUAAAA) ja laskea viikkoja siihen....



(.) Köh köh ja niiskuti niiskuti... Räkä valuu ja se on loistava juttu! Omat on ilon aiheet... Lääkitys alkoi siis heti auttamaan ja olo jo henkisesti parempi kun tietää että parempaan päin mennään. KIITOS TSEMPITYKSISTÄ kaikille jotka sellaisia lähetteli! :)



Kätilö / akupunkturi kävi taas tänään. Hui mitä se puhelikaan... se ei ollut viitsinyt viime viikolla sanoa mitään, mutta oli silloin ajatellut että jos vauva ei nyt olisi yhtään laskeutunut, se olisi suositellut mulle käyntiä polille tarkkaan syyniin ja synnytystapa-arvioon. Oli nimittäin silloin epäillyt että jos tilanne on sama, vauva ei mahdu kiinnittymään / syntymään alakautta... kääks! No, vauva on nyt kuitenkin -onneksi- jonkin verran laskeutunut ja pää on täysin kiinnittynyt, mutta saisi tulla vieläkin alaspäin. Lisäksi kohdunkaula on edelleen aikas kiinteä. Summasummarum, varoitus kävi, että kaikki merkit viittavat siihen että juniori EI SYNNY laskettuun aikaan mennessä, vaan menee yliajalle. Voi plääh plaah plaah sanon minä!! Kätilö kertoi myös (mikä nyt ei ollut mikään varsinainen yllätys) että vauva olisi nyt joku n. 3700g ja menee siis helposti syntymäpainoltaan yli neljän kilon. On kuulemma pitkäselkäinen kaveri ja se usein nostaa helposti tuota syntymäpainoa.... Tässäpä sitä oli uutista yhdelle päivälle sulateltavaksi! ;) Voi hitsin hitsi kun mun tekis vieläkin mieli ajatella että arvio on väärä, ja juniori syntyy ennen laskettua aikaa, mutta pakkohan sitä on joku arvo antaa 20-vuotta alalla olleen mielipiteelle ja näkemykselle.



Jotenka, tämä daami alkaa laskea siis päiviä tuonne Huhtikuun loppuun eikä 10:nteen päivään *syvä huokaus*



Nyt taas sohvalle vaaka-tasoon kun tää pystyssä oleminen tuntuu edelleen höntelöltä.



Mukavata päivää enskoille! :)



Leenis & jr 38+6

Täällä mooli pääkaupunkimme auringonpaiste mukanaan! Droppasin nukahtamislääkkeellä myös eilen, joten sain nukuttua numerolla 4, jos asteikko on 1-5:=) Kuulun siihen kastiin, jonka mielestä droppaaminen on pienempi paha kuin ärtyinen ja ikkunasta hyppyä hautova muija;=)



Kiva MAMMIS, että olit saanut Q:lta " supistelutukea" , mistä noista voi tietää, kun ei aikaisempaa kokemusta ole! Taitaa se tiititäinenkin nähdä päivänvalon vielä ennen pääsiäistä...:=) supsup*



Harmillista, että sulla oli eilen itkutuherruspvä, toivottavasti tänään o turvotusta vähemmän, nukuttu yö takana ja mieli jo virkeämpi...onhan?

Itse koko lauantain kallionkielekkeellä olleena tiedän, miltä susta tuntui...tai siis täytyy kyllä myöntää, että saan joka aamu / koko ajan tsempata, etten vaipuis kuoppaan ja olisin positiivisella mielellä - onkohan ne nuo hormonit, jotka ottaa niin helposti vallan...?



Huomenna menen taas klinikan lekurille ultraan - kiva, saa tietää, onko mahassa jättiläisvauva, mitä vähän pelkään ja uumoilen. Lekuri lupasi laittaa lähetteen sitten synnytystapa-arvioon - olen niin hysteerinen, että haluan sellaisen " varmuuden vuoksi" . Keskiviikkona piti mennä synnärille tutustumaan, mutta miehelle ei sovikaan - pöh. Pitää taas tänään jonotella puhelimella uutta aikaa sinne.



Tulkaahan lurittelemaan kuulumisia!

Aurinkoista päivää!



-mooli 34+3




[color=#8B008B]Kiitos IIDA-LINNEAllekin tsemppauksesta! :) Näinä päivinä tuntuu että sitä kaipaakin jotenkin extrasti.. Nautihan kakusta!!!



Mammis[/color]

o-palstalla pyörii nyt ketju jossa on joku napsassut messuilta muutaman kuvan vuoden 2007 äippäpakkauksesta jos jota kuta kiinnostaa. Varmaan ainakin loppupääläisiä. Värit on tosi neutraaleja, ei pitäisi kenenkään sanoo että ei voi pukee pojalle tai tytölle. Tosin omasta mielestä väriä ois ehkä saanu olla enemmän, mutta väliäkö tuolla. Käyttötarkoitushan se pääasia on ei väri.



Juska oli viettänyt ihanaa hemmotteluviikonloppua Haikossa. Oon kade. :)



Sere se vaan tuskailee vielä täälä. Toivottavasti pääset pian tosi toimiin. Sup sup sup sinne. Itekkin oon varmaan sitten aikanaan hermoraunio jos ei ala tapahtuun ajoissa.



Leeniksellä oli akupunkturi arvioinut ettei vauva pääse kiinnittymään. Voi rähmä. Ja varsinkin jos yliajalla menisi yli neljän kilon. toivotaan nyt että ei ihan mahdottomia enää masussa viihdy kasvamassa eikä sektioo tarvita. Tollasissa ylläreissä on kyllä hetkeks sulattelemista.



Äityli kyseli jalkakramppeihin apuja. Mulle sanottiin neuvolassa että jos sellasia tulee niin magneessium tapletteja vaan naamariin. Voi syödä ihan huoletta ja pitäs auttaa. Tosin omakohtasta kokemusta ei oo.



ON: Rakenneultra on varattu ja se on 17.4. katsotaan jos vaikka selviäs Nuuron sukupuolikin samalla. :)



t: Buuffa 18+1

[color=hotpink]

Jos mä viime viikolla tein enskojen painonNOSTOennätyksen (+2,3kg/vko) niin tänään mulle voi kirjata painonLASKUennätyksen: painoa oli nimittäin TIPPUNUT 2kg/vko. Että hähhäh, siitäs saatte Kellogg' sin kokit. Meikäläinen kun lopetti teidän laihdutusmurojenne syönnin niin heti päästiin eroon ekstrakiloista ;-)



Muuten ei neuvolassa mitään ihmeempää. Paineet ja pissat ja sydänäänet edelleen hyvät, hemppakin oli vihdoin noussut (131), sf vähän laskenut (34cm) ja vauvan pää kuulemma tiukasti kiinni. Ja kovasti epäili ettei tarvii perjantaihin odottaa. Toivottavasti olisi oikeassa, vaan eipä kyllä tänään tunnu olo sen erilaisemmalta kuin kuukausi sitten. Paitsi että selkä on kyllä jotenkin ihmeen tavalla kipeä.



[b]Mooli[/b] kuules, mulla oli itse asiassa noilla aika samoilla viikoilla sellainen olo, että nyt pitää peruuttaa koko homma ja nopeesti! Musta tuntui, että musta tulee maailman huonoin äiti, en pysty imettämään vauvaa kertaakaan, masennus iskee satavarmasti viimeistään synnytyssalissa ja että kaikkien sukulaistenkin kanssa riitaannun välittömästi kun vauva syntyy. Mietin paljon sitäkin, että osaanko mä sitten rakastaa lastani, tuntuuko musta äidiltä ja herääkö ne kuuluisat äidinvaistot mun kohdalla ikinä. Ja nyt on ihan toinen ääni kellossa! Ehkä eniten asiaan on vaikuttanut se, kun tajusin, ettei musta tarvitse tulla täydellistä äitiä ja kotirouvaa. Mä olen sellainen kuin olen ja ihan varmasti paras äiti omalle lapselleni. Että kaikista lehtijutuista yms. huolimatta ei ole rikos syöttää vauvalle korviketta, antaa vauvaikäiselle tuttia, pukea vauvaa ennemmin söpösti kuin käytännöllisesti tai palata töihin kun äitiysloma loppuu. Jokainen on erilainen ja jokaisen pitää saada itse löytää parhaat ja toimivat tavat ja ratkaisut. Ja jokainen meistä on varmasti ihan loistava äiti, juuri sellaisena kuin on! Tsemppiä kaikkien ajatusten keskelle, et ole ainoa, joka on ehtinyt yhdeksän kuukauden aikana miettiä kaikenlaista!



[b]Leeniksellä[/b] alkaa lääkkeet tepsiä, hyvä juttu. Toivottavasti mielialakin kohenee kunnolla kun räkä lähtee tukkimasta päätä. Vai että yliaikaa ennusteli se kätilö. Mä olen kuules monesta paikkaa lukenut, että välillä vauvat laskeutuu vasta synnytyksessä. Joten pidähän lippu korkealla!



[b]Mammis[/b] oli myös vähän alakuloisena ollut, piristyssäteitä sinne suunnalle! Ja muuten, vohvelit oli hyviä, suosittelen! Parantaa kummasti kaikki vaivat ja surullisen olon :-)



[b]Coltsfoot, Sere ja Kaneli[/b] alkavat kanssa jo tuskastua oloonsa. Kuulkaas loppupääläiset, kaikille kootusti tsemppiä, jaksamista, kunnon supistuksia ja lorisevia lapsivesiä! Kyllä me ihan kohta tehdään joukkoryntäys Suomen synnytyssairaaloihin :-)



[b]Han[/b] oli taas käynyt visiitillä, ihanaa kun jaksat meitä aina kannustaa! Aurinkoista viikkoa sulle ja Sampolle (ja tietty myös isukille)!



Jahas, jos tekisi miehelle ruokaa valmiiksi ja lähtisi sitten synnyttämään.



[quote]

Kesis, 39+3

Viikonloppu tuli ja meni jotenkin äkkiä. Kaikenlaista pientä kun puuhailee niin aikakin sitten kuluu ihan huomaamatta. Eilen käytiin miehen kanssa kävelyllä ja haettiin myös yhdeltä puutarhalta narsisseja parvekkeelle. Mun kävelyvauhti kun ei ole kovin päätähuimaava niin mies kävi sitten vielä kunnon pyörälenkin heittämässä. Minäkin niiiin mielelläni polkisin oikein sellaisia hikilenkkejä, mutta täytyy odotella vielä jonkin aikaa..



Mammikselle pirteämpää ja iloisempaa mieltä alkaneeseen viikkoon. Toisaalta, kaikenlaisille tunteille pitää kyllä antaa tilaa ja aikaa. Aika monelta ystävältäni olen kuullut, että lasketunajan lähestyessä tunnemyllerrykset voi olla aikamoisia. Sallitaan siis itsellemme myös ne vähän itkuisemmat päivät.



Kanelin vauvat on kyllä tosiaan maltillisesti jaksaneet kasvaa masussa. Varmasti helpottunut olo kun tietää, että vauvat hyvin synnytyksen jälkeen tulee pärjäämään maailmassa. =)



Leenikselle jaksamista taudin kanssa. Onko antibiooteista ollut jo apua? Toivottavasti olo helpottuu pikaisesti.



Yöt alkaa olla täälläkin aika katkonaisia ja välillä huomaan olevani kiukkuinen ihan väsymyksestä. Jospa tänään päikkärit saisin nukuttua.



Mulla kävi ystävä kyläilemässä ja olikin tosi ihana nähdä pitkästä aikaa. Toi tullessaan aivan upean pääsiäiskakun, joten täytynee tästä lähteä ensin syömään lounasta ja jälkkäriksi tuota suklaakakkua. Nam ;)



Voikaa hyvin! Ja suppareita tasapuolisesti kaikille niitä kaipaileville!



t. iida-linnea 36+5

Ääh, onpa taas tympiä päivä. Heräsin aamusta puoli kuudelta. No, olipa ainakin joku pitämässä miehelle aamuseuraa. Pikkasen alkaa jo tympimään (ahaa, mun uusi vakiosana) nämä typerät äitiysvaatteet, tasan tarkkaan pari paitavaihtoehtoa mitä voi laittaa päällensä. Koitin olla aamulla luova kerrospukeutuja (äitiyspaitatrikoo alle ja päälle normitrikoopaitaa) ja märyähän siinä pukkaa kun näytti niin typerältä. Ja tukkakin on ihan outo ja törröttää ihan mystisesti. Olen tällainen luontainen pellavapää ja nyt on alkanut tukka huolestuttavasti muistuttamaan väriltään enemmän sitä maantietä... Ja lattiakin pitää TAAS luututa, typerät hiekat pukkaa sisälle ihan kybällä! Nojoo, olisikohan vielä jotain valittamisen aihetta... Ainiinjoo, taas nämä nettisivut jumittaa, argh!



Tuu jo vauva pois mahasta!!!



[color=green] Leenikselle [/color] kuitenkin tsempit antibioottikuurin kanssa! Toivottavasti ehdit kuntoon ennen synnytystä!



[color=green] Juskalla [/color] oli ollut ihana hääpäiväviikonloppu! Toivottavasti esitelmä sujui hyvin! Meikä on just sellainen panikoija, että kaikki esitelmät pukkaa pahan stressin päälle ja auta armias jos kieli vielä tuppaa olemaan englanti (joskus ollut jopa ruotsi)! Vaikka eipä sitä taida pahemmin olla esitelmiä äitiyslomalla tiedossa...



[color=green]Kesis [/color] oli kuin olikin eilen vielä kotosalla :D Noo, kyllähän se muksu viimeistään kolmen viikon päästä on ulkona! Vitsi muuten kun ajattelen omalla kohdalla samoin, tuo kolme viikkoa tuntuu käytännössä samalta kuin vuosi. Mä muuten kovasti epäilen, että olen raskaana vielä juhannuksena... Mä olen muuten ainakin järkeillyt, että ennen pitkääperjantaita joko sinä [color=green] Mammis [/color] tai [color=green] Sere [/color] joudutte/pääsette hommiin, eihän muuten tule mistään mitään!



[color=green] Mooli [/color] oli saanut yöllä nukuttua kunnolla . Yöunet kyllä vaikuttaa niin kovasti seuraavan päivän mielialaan kuten allekirjoittaneesta voi huomatakin... Ja huomenna pääset kurkkimaan vauvaa, toivotaan ettei siellä mitään jättiläistä kasvaisi!



Mäkin olen katsellut, että [color=green] Kanelilla [/color] on aika komeat viikot kaksostenodottajaksi! (Pitää muuten tähän väliin mainita, että viime neuvolakäynnillä terkka jutteli juuri, että hän kirjoitteli pahoinvoinnin takia sairastodistusta kolmosten odottajalle!!!!) Muksujen kannaltahan tuo on tietenkin hienoa, mutta liekkö enää kovin kauaa mahtuvat siellä mahassa olemaan ;D



[color=green] Iida-Linnea [/color] oli jo laittanut pääsiäisnarsissit parvekkeelle. Täällä phjoisemmassa päin lienee täytyy tyytyä pitämään ne narsissit ihan vaan pöydällä, yöllä tuppaa kerta menemään vielä pakkasen puolelle. Tuohon kävelyvauhtiin täytyy kyllä sen verta kehaista, että meikä pääsee vielä aika vauhtia menemään. Viime päivinä on tuo koiran fleksi ollut pitkällä kun meikä koittaa oikein ravata supistusten toivossa.



[color=green] Mammis [/color]. Ihan sama juttu, mitään ei huvita tehdä. Mutta toisaalta jos ei mitään tee, niin aika matelee niin hitaasti!! Hauska tuo puhelinepisodi miehen kanssa :) Meilläkin mies aamulla selvitti, että soita jos pitää synnyttämään lähtä (en varmaan muuten tajuaisi...) ja kuulemma saan soittaa myös jos tulee paha mieli... Ja tuosta ihmisten ¿joko¿-kyselyistäkin oli ollut juttua. Itse olen saanut olla rauhassa, anoppi vaan soittaa miehelle ainakin sen kerran päivässä (onneksi ei mulle...). Mies kun on selvittänyt anopille kaikki mun limatulpan irtoamiset sun muut (olen hiukan erimieltä siitä kuuluisiko anopin ihan kaikkea tietää...). Ja samoin meidän isä kuulemma rimputtelee meidän äidille (erosivat minun ollessa pieni eikä olla kovastikaan isän kanssa tekemisissä) tiuhaan tahtiin ja kyselee vointeja. Äiti jutteli, ettei ilkeä mulle suoraan kuulemma soitella... Mutta ehkä tuolla kyselyrintamalla vilkastuu sitten kun pääsiäinen on takana :D Luotan myös kovasti siihen, että kun ne oikeat supistukset oikeasti alkaa niin sen kyllä huomaan. Itellä kun on noita ¿pikkusupistuksia¿ jo ollut kipeinä versioina, niin kyllä nekin jo nahassaan ihan riittävän selvästi tuntee...



Mäpä lähden organisoimaan mokkapaloja uuniin (jotain sentään olen saanut aikaiseksi). Siippa oli syönyt kaikki entiset mokkapalat pakastimesta, luuli ihan oikeasti että olin leiponut sitä varten (mainittakoon tähän väliin, että meikä kuuluu siihen kategoriaan, että yllätysvieraiden saapuessa vakiolause on ¿kappas, suodatinpussitkin on loppu¿, eli nyt olen aina silloin tällöin leiponut pakkaseen vierasvaraa sitä varten kun mukeloa tullaan katsomaan...). Sitten varmaan pitää lähtä kaupasta hakemaan suklaata jotta saa tämän mielialan hiukan korkeammaksi :D



Coltsfoot ja Elsa 39+1

Huh huh, MAMMIKSELLA aikamoinen päivä! Ei ihme, että väsyttää! No, tulipas kenraali sitten vedettyä, toivottavasti pian pääset tiitiäistä noutamaan!! Ja hyvä, että oot tiitiäisellekin jo asukokonaisuudet valkannut:=)



LISBETILLÄ hyvät neuvolakuulumiset ¿ hyvä, ettei supparit ole vielä tehneet tuhojaan!



HANILLA taas mukavia kommentteja ¿ ja kyllä Sampo-poitsu on niiii-iiin suloinen!! Ihanko ne tossa 2kk iässä on jo noin ¿vauvoja¿?

Oululaisten treffit kuulostaa kivalle ¿ ihan harmittaa, että on nii pitkä matka☺



KESIS oli tehnyt painonpudotusenkan!! JEE!!! Kiitos lohtukommenteista:=)



VIIPULILLA rohkaiseva synnytyskertomus ¿ ja ihana Piksu!! Suloiset selkeät piirteet on Piksulla:=) ONNEA vielä kovasti!!!



ÄITYLILLÄ on kanssa jo hienosti viikkoja kasassa ¿ ja krampit vaivaa! Mulla kanssa aiemmin vaivasi kovasti, mutta nyt helpottaneet ¿ liekkö yhtään osuutta magnesiumilla, jota otan yhden tabun aamulla ja yhden illalla?



COLTSFOOTILLA pahatukka-päivä ja muuta ¿murehdittavaa¿ ¿ saitko mokkapaloja väännettyä? Mulla oli tänään siivousvapaapäivä ¿ muuten tuntuukin, että joka pivä saa jossain nurkassa luuttua heiluttaa ¿ voi tätä kotitöiden määrää! (meillä kokonaan moolin harteilla:=(



LEENIKSELLÄ kummia akupunktuurikuulumisia...johan nyt on markkinat, jos ei junioria ala kuulumaan ¿ arghhhh! Noinkohan sitä tohon kokemukseen voisi luottaa?? Ootko sä vielä menossa lekurille tai johonkin arvioon? Hyvä sentään, että räkä tulee ulos;=)



SERELLÄKIN ollut masista ilmassa ¿ juuh, mooli popsi kanssa mielialalääkkeitä ennen raskautta. Ja eiköhän se vaavi sieltä ala pian ulostautua ¿ oothan buukannut pääsiäisen pyhät täyteen kaikkea menoa?



KANELILLE suppareita ¿ hienoa, että T&V ovat viihtyneet massussa hyvin! Sanovat, että täysiaikaiset vauvat nukkuvat ja syövät paljon paremmin kuin ennenaikaiset:=) mooli sympatiseeraa kaksosten odottajia, kun on itse kaksonen ¿ se on hienoa!!



Kiva, että joku muukin oli saanut nukuttua ¿ toivon kaikille enskoille rauhallisia levollisia unosia ensi yöksi! Pidän tabuttoman yön, saas nähdä, tuleeko uni simmuun... tänään mukava päivä, reippailin salilla ja lumpustin stockalla ja suunnittelin ostoksia. Hei, onko se tosiaan niin, että mun kavion koko tai muoto voipi tässä loppumetreillä muuttua, ettei mitään kenkiä kandee ostaa nyt ¿ nyt kavio pysynyt ihan ennallaan? Kyselee hölmöjä mooli...



- mooli edelleen 34+3

BUUFFA puhui vaipattomuudesta... Meilläpäs onkin sellainen poika, ettei ole KERTAAKAAN näiden 2 kk aikana itkenyt sitä, että olis kakat tai pissat housuissa/tulossa housuun. En ole onnistunut hoksaamaan, koska hän pissaa (kakkaamisen huomaa, kun monesti tulee pörinän kanssa tai viimeistään hajusta huomaa :D), kun hän ei ääntele/reagoi mitenkään. Joskus saattaa olla vähän keskittyneemmä näköinen, silloin vissiin(?) pissii... Että yritäpä siinä sitten olla ilman vaippoja! Vuvat on yksilöitä, se on huomattu.

Viipuli oli laittanut oikeen ihanan kuvan Piksusta. Vitsit että on paljon hiusta,mulla ei varmaan oo viä ees 1-vuotis kuvassa noin komeeta pehkoo :) Kiitos myös synnytyskertomuksen jakamisesta. Tällä ei onneks kuule mitään kauhutarinoita niinkun vanhemmilla naisilla on usein tapana kertoo.



Niinkun Kesis kommentoi, toi on muuten ihan totta monissa kirjoissa syyllistetään. Mulla tuli sellanen fiilis vauvalehdessä olleesta tutti jutusta. Siinä oli varmaan tasan yks positiivinen asia tutin käytöstä. Kyllä meidän muksu vaan tutin saa jos se sen huolii. Niin ja perjantain Aamulehdessä oli juttu siitä että ei vauva mitään vaippoja tartte. On kuulemmma ihan mahdollista oppia tunistamaan vauvan pissaitku ja laittaa se heti potalle. Ekologista ja maailma pelastuu....ja paskan marjat sanon mä. Rajansa kaikella.



Tulkaa nyt alkupääläisetkin linjoille kanssa että muutaman viikon päästä mun ei täälä yksin tartte pyöriä.



T: Buuffa


...huomen aamulla Huomenta Suomi -lähetyksessä (tai en oo ihan varma oliko kyseessä Maikkarin vai Ylen aamu-tv-lähetys...) on tuo kätilö joka munkin luona on käynyt, haastateltavana nähtävästi joskus puol ysin maissa.



Leenis

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat