Vierailija

Nyt sen päätin. Taas kerran kouluun lähtö oli vaikea. Lapseni erityislapsi jolla hojks. Koululla ei kuitenkaan ole resursseja tarjota tarpeeksi tukea tunnilla (avustajia liian vähän) ja luokkalla 30 oppilasta. Nyt vaan kaipaan vinkkejä millä " mainostan" lapselleni tämän idean jotta itsekkin innostuu.

Kommentit (12)

Kertaaminen voi auttaa, jos on ihan puhtaasti kognitiivisia oppimisvaikeuksia. Mutta jos kyse on esim keskittymishäiriöstä add:stä tai aspergerista, asia ei parane vaan pahenee kertaamalla: seuraava uokka olisi ihan yhtä iso ja meluisa ja häiriöinen, eikä mikään paranisi. Lapsi saisi vain huonon itsetunnon, kun ei opi ensimmäisellä eikä vielä toisellakaan yrittämällä. Siirto erityisluokkaan olisi silloin parempi ja itse lähtisin ajamaan sitä mieluummin kuin luokan kertaamista. Puhu myös opettajan kanssa, ja yrittäkää yhdessä ratkaista ongelmia.



Kouluunlähtö taas on ihan erillinen oma ongelmansa. Toiminnanohjausta voi parantaa erilaisilla harjoituksilla. Tee esim lista siitä kaikesta, mitä pitää aamulla ehtiä tehdä tai merkkaa kellon viereen kuvilla, milloin puetaan ja milloin syödään ja milloin lähdetään kouluun.

Ensi oireet olivat puheentuoton vaikeudet. Tukiviittomilla ja kuvilla oppi puhumaan. Rauhallinen ja sosiaalinen lapsi,ei käytösongelmia. Ongelma nyt työmuistinheikkous ja kirjallisten tehtävien ymmärtäminen. Kiitos vain mukavista viesteistänne....

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

omaan tahtiin etenemisen. Mutta ongelma onkin koulun resurssit. Avustajia ei ole tarpeeksi. Erityisluokka ei ole vaihtoehto,lapseni vaikeudet niin kapea-alaisia. Opettajat ihania ja paljon olemmekin keskustelleet. Vertaistukea kaipaisin. Onko kellään vastaavasta kokemusta? ap

osaa auttaa , siis neuvoa jos hojksissa kirjattu tukitoimet eikä niitä noudateta , se hojks on juridinen asiakirja, aina ajatellaan lapsen etua, dysfaatikoilla ei aina ole parasta kerrata jotakin vuosiluokkaa, vaan meittiä ne tukitoimet , miksi niitä ei saa? vaatia vastaus kirjallisena. Koulut saavat erityisrahaa erityisoppilaista. tsemppiä, vierailepas vep sivuilla,

eikä varmaankaan haittaa hänen kehitystään, kuten joku tuossa vihjaisi. Olet rohkea, kun olet tehnyt tämän päätöksen. Luota opettajiin ja itseesi, että olet tehnyt oikean päätöksen, sillä te olette ne, jotka lapsen parhaiten tunnette, ei nämä av-mammat. Kysy neuvoa esim. erityisopettajalta, koulupsykologilta tai kuraattorilta siihen, miten markkinoit tämän asian lapsellesi.

mutta se häiritsee, jos siitä kertaamisestakaan ei ole apua. Eikä siitä ole, jos se ei ratkaise ongelman syytä. Dysfasia ei kerro kognitiivisista ongelmista vielä mitään. Niitä voi olla tai olla olematta. ts. lapsella voi olla kyky ymmärtää kaikki asiat ihan normaalista, kunhan ympäristö on oikea. Mutta on melko varma, että 30 oppilaan luokka EI ole se oikea ympäristö. Vaikka hänlelle siinä 30 oppilaan luokassa annetaan miten paljon aikaa ja kertausta, hän ei siinä opi, koska väkimäärä ja sen melu ja häiriö on lapsen ja oppimisen välissä.



Sekin on totta, että mikään hojks ei välttämättä tarkoita omassa tahdissa oppimisen mahdollisuutta 30 oppilaan integroidussa luokassa. Että tuommoisessa ryhmässä olisi edes jokin järjestys, kaikkien pitäisi edetä suurin piiretin samaa tahtia. Vai meinaako joku ihan tosissaan, että dysfaatikon on helpompi oppia omassa tahdissaan vaikka lukemista, kun toiset paahtavat suureen ääneen ja koko taulun täydeltä jotain sanaluokkia?



Kakkosen lapsi on asperger, joka oli kaksi ensimmäistä vuotta normaaliluokassa luokaltapääsyn rajoilla. Sitten hän sai siirron erityisluokalle, ja hän pystyy siellä helposti suorittamaan yleisen opetussuunnitelman mukaisen oppimäärän - tässä vaiheessa neljännellä luokalla näyttäisi jopa siltä, että nopeammin kuin yhdeksässä vuodessa, mutta siihenhän voi vielä tulla monta mutkaa matkaan. Pienluokalla jokaisen omaan tahtiinsa opiskelu on paljon paremmin mahdollista kuin normaaliluokalla. Kakkosen lapsen luokalla on niitä, joilla on mukautettu oppimäärä jossain aineessa ja niitä joilla ei ole. Ihme kyllä, se näyttää onnistuvan.



Myös dysfaatikolle luulisin pienluokan sopivan parhaiten, jos varsinaista dysfasialuokkaa ei ole tarjolla. Näin sekä silloin kun dysfasian lisänä on kehitysviiveitä ja kognitiivisia ongelmia että silloin kun niitä ei ole. Ihan siksi, että kuuden hengen ryhmässä on helpompi keskittyä kuin 30 hengen ryhmässä, ja opettajakin ehtii paremmin muitutella siitä, mitä pitikään olla tekemässä.

luokan koko ei saa olla liian iso. JA SITTEN miksi lapsesi kertaisi 3 luokan jos hänellä on hoijks, sehän mahdollistaa että lapsesi voi opiskella omaan tahtiin, edetä hitaasti.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat