Vierailija

Mä oon ihan puhki. Kaksi kouluikäistä ihanaa lasta joiden koulunkäynti vie jo aikaani kun kummallakin on lieviä oppimisvaikeuksia. Lisänä jaloissa pyörii jokapaikan-touho, vajaa 1v vilkas tapaus.



Yöt saan onneksi nukkua suhteelisen hyvin mutta kodinhoito on niin retuperällä että ihan itkettää! Vaatteita joka paikassa hujan hajan, toppavaatteet pyörii yhä jaloissa, vanhoja sanomalehtiä ympräiinsä, tiskiä siellä ja täällä, ruokaa pitäis jaksaa vääntää, vessanpönttöä pitäis pestä, ja aak, en jaksa!!



Mies ja esikoinen harrastaa monta kertaa viikossa, miehen mielestä ne on ok. Mä pääsen muutaman kerran viikossa lenkille, pääsisin toki vaikka joka ilta, mies kyllä hoitaisi lapsia mutta kuka hoitaa sitten kotia tätäkään vähää.



tsempatkaa mua nyt vähän!

Sivut

Kommentit (29)

Meillä näitä pieniä on vain 2. Molemmat alle 3-v. Miehellä rankat työajat ja pitkät työmatkat. viimeksi mulla oli omaa aikaa 1,5 tuntia viime joulukuussa. Seuraavan kerran ehkä tossa kesänkorvilla. Ruoan laitan, lapset vien ulos, koiraa käytän. No, koti on usein kuin pommin purkamo. Kerran viikossa kuitenkin siivoan. Mulla tää väsymys on semmosta tyytymättömyyttä ja kyllästynyttä uupumusta.. Varmaan alkaa helpottaa, kun saan nää lapset tarhaan ja pääsen taas työelämään.. Lapset tuo valtavasti iloa ja nautin heistä, mutta kyllä tää kotiäiti elämä on ihan sieltä ja syvältä!

Mulla on vain yksi lapsi, mutta silti joskus elämä äärettömän rasittavaa, koska hän ei vieläkään nuku kunnolla, esim. tänään heräsi aamuviideltä eikä saatu millään uudelleen nukahtamaan. Nää on asioita, joita ei välttämättä pysty järjestämään paremmin, vaikka olisi miten motivoitunut ja toimisi järkevästi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Muakin arki rassaa, vaikka tärkeimmät asiat on hyvin, eikä ole hätää. On silti yksi iso murhe. Ja itselläni taipumus masentua. Elämäni tuntuu olevan kamppailua tätä masennusta vastaan. Tiedän kyllä konstit, jolla yritän torjua masennustani. Ja silti joskus huomaan, että ei oo totta, taas se puskee päälle. Säälittää mies ja lapset.



Varmaan sinulllakin ap on parempiakin hetkiä. Haet täältä vain tsemppiä. Tulee mieleen yksi rakentava ehdotus: Pitäkää perhekokous, jossa mietitte kodin töiden hoitoa. Sopikaa jokaiselle omat tehtävät. Lapset saavat viikkorahansa, kun hoitavat heille sovitut hommat. Esim. että omat vaatteet laitetaan aina paikoilleen, oma huone siivotaan kerran viikossa. Jos on isommat lapset, voi heille antaa enemmänkin tehtäviä.



Juttele myös miehesi kanssa kotitöiden teosta. Ja olisiko kenties tarvetta miehen ja esikoisen harrastusiltoja hieman karsia, jotta teille jäisi yhdessäkin aikaa tehdä kotitöitä. Itse ainakin huomaan, että väsyn yksin pakertamiseen, mutta sitten kun kaikki huhkitaan yhdessä, niin tulosta syntyy ja se on jopa kivaa. Tsemppiä vaan!

Sitä paitsi olisiko niiden siivoaminen sellainen homma, jonka koululaisetkin osaisivat hoitaa? Itse voisin nakittaa pienelle koululaiselle myös tiskihommia, pyykkien viemistä pyykkikoriin, lelujen keräämistä (myös pikkusisaruksen apuna), lattian lakaisua jne. tietysti lapsen ehtimisen/jaksamisen mukaan. Jos harrastaa kovin paljon, kotityöt saattavat tietty tuntua liialta, mutta voisi sitten ehkä miettiä sitä harrastusaikatauluakin, onko se järkevä.



Ei sun tarvitse tehdä kaikkea yksin. Olisiko teillä siivoojaan varaa?

Olen neljän lapsen yksinhuoltaja (lapset ovat 6v, 3½v, 1v8kk ja 5kk ), lasten isä ei tapaa lapsiaan lainkaan. Kotiäiti olen. Olen miettinyt, että onko hyvä oloni ja energisyyteni vain harhaa, puolustusmekanismi jolla selvitä rankasta erosta yms, ja romahdus tulee sitten rajuna joskus myöhemmin? Neuvolasta ja lastenvalvojalta suositeltiin perheneuvolan psykologia, mutta kun en oikeasti tunne sitä nyt tarvitsevani. On jotenkin kummallinen olo, kun tuntuu liian hyvältä, eikä väsytä vaikka varmaan pitäisi.

Tiskaan joka päivä kaikki tiskit ja kerään kaikki vaatteet omille paikoilleen. Lelutkin kerätään lähes joka ilta omille paikoilleen, joskus on illalla niin väsynyt ettei jaksa. Viikkosiivouksesta pidetään kiinni, johon mieskin osallistuu.



Yritä jaksaa pitää huusholli kunnossa, silloin pääkin pysyy paremmin kunnossa :)

Älä jätä lehtiä lojumaan vaan vie ne HETI roskien viennin yhteydessä keräykseen. Astiat koneeseen sitä mukaa kun likaantuu eikä vasta sitten kun tiskipöytä pursuaa yli. JOKAINEN (paitsi se 1 vuotias) siivoaa omat jälkensä ja tuo likaiset vaatteet heti pyykkikoriin. Kouluikäiset siivoavat omat huoneensa.

Meillä ei ole koskaan kaaos, koska sellaista ei yksinkertaisesti pääse syntymään! Enkä tosiaankaan höösää koko aikaa...

Meillä 7-vuotias, 3-vuotias ja pian 2-vuotias, itse olen osapäivätöissä, mies tavallisessa kahdeksasta viiteen hommassa. Kyllähän se talo kaaostuu aika nopeasti.



Mulla myös toimii se, että yritän koko ajan pitää jonkinlaista järjestystä niin ettei tule sellasta tilannetta että kaikki on miten sattuu ja pyykit pursuilee korista. Äh, en siis tietenkään pidä mitään armeijakuria ja valvo silleen lapsia, leikkiä saa jne. Mutta katson just, että iltasin koti on jonkinlaisesssa kunnossa, ruuan jälkeen tiskit heti koneeseen, pyykkiä pesen joka päivä niin ei tule " paniikkia" . Kun yks leikki on leikitty, lapset saa vähän korjata tavaroita ennen uusien ottamista.



Sitten minä olen myös suunnittelija-tyyppiä, eli suunnittelen ainakin mielessäni viikon ohjelman, millon imuroin, millon pesen vessat, millon pyyhitään pölyt. Mieskin onneksi tekee ruokaa ja katsoo ettei kaikki ole hujan hajan.



Yritän syödä terveellisesti ja liikkua, se piristää.



Tsemppiä sinulle!

Vierailija:

Lainaus:


Hei mä käyn yöt duunissa ja hoidan viel päivällä kodin ja lapset! Tää on ihan asenne kysymys. Jotkut vaan on niin laiskoja että vaikka on isot lapset ni ei saa hommii hoidettuu.... (huomasin kyllä sen 1v)




Aina löytyy joku superihminen joka on valvonut viimeiset 5 vuotta koska se nyt vaan kuuluu lapsiperheen arkeen :) Jos ihminen ei saa nukkua kunnolla niin vaikuttaahan se ihmisen toimintaan ja aivoihin. Kaikki supervalvojat ovat varmaan niin tokkurassa että eivät enää edes huomaa eroa entiseen.

Hei mä käyn yöt duunissa ja hoidan viel päivällä kodin ja lapset! Tää on ihan asenne kysymys. Jotkut vaan on niin laiskoja että vaikka on isot lapset ni ei saa hommii hoidettuu.... (huomasin kyllä sen 1v)

Ja sekin auttaa, kun muistaa, että ihan itse olen elämäni järjestänyt tällaiseksi. Opiskelen ja hoidan lapsen kotona. Voisin myös pitää välivuoden tai kaksi, mutta en halua. Tai laittaa lapsen hoitoon, sitä en todellakaan halua. Sekasotku ja pyykkivuori on hinta siitä.



t. lapsi 1-v, koti pommin jäljiltä, huomenna tentti 560sivua.

Vierailija:

Lainaus:


siellä voi hyvinkin voida torkahtaa jossain raossa ja jos lapset nukkuvat päikkärit, niin silloin.



Itse teen myös usein öisin töitä kotitoimistossa, nukun sitten viikonloppuna vähän enemmän.



Yötyöt ja lasten hoito päivisin on ihan tavallinen kombinaatio.






Liekö tuo nyt ihan tavallinen kuitenkaan? Itse teen yötyötä ja kun töihinpaluu on edessä niin 100-varmasti lapset lähtee päiväkotiin niin että saan nukkua päivällä. Paitsi oman leponi, niin ennen akikkea lasten turvallisuuden takia. Pari kaveria ovat yötyöaikoinaan kokeilleet hoitaa lapsia päivällä kotona, pelottavin seurauksin. Onneksi pysyviltä vammoilta vältyttiin, mutta itse en helpolla voisi antaa anteeksi sitä että lapselleni sattuisi jotain sen takia etten väsymykseni vuoksi jaksanut valvoa häntä tarpeeksi.



Kysyisin vielä että onko sinulla jokin erityinen syy miksi lapset eivät ole hoidossa niin että saisit yövuorojen jälkeen nukkua? Eikö arki olisi kuitenkin levänneenä helpompaa, mukavampaa ja turvallisempaa kaikille?

siellä voi hyvinkin voida torkahtaa jossain raossa ja jos lapset nukkuvat päikkärit, niin silloin.



Itse teen myös usein öisin töitä kotitoimistossa, nukun sitten viikonloppuna vähän enemmän.



Yötyöt ja lasten hoito päivisin on ihan tavallinen kombinaatio.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat