Vierailija

Mua ei ole luotu äidiksi

Kommentit (21)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ja näin sitä sitten ollaan tässä...



Kuten kirjoitin OLEN MIETTINYT JA ILMOITTANUT HAAVEENI EROSTA.

Mutta miksi luopuisin kaikesta, entä jos olenkin vain väsynyt, entä jos oikeasti en vihaa lastani.



Kyllä minä häntä ikävöin jo kaupunkireissun jälkeen. Että kait mulla muutakin tunteita häntä kohtaan on kun vihaa.



-ap-



Nyt ylös, ulos ja lenkille! Lapsi vaunuihin (tai jos ei ole enää vaunuiässä niin kävelylle sekin).



Saisitko lastenvahdin tai miehesi avustuksella vähän omaa aikaa? Jos kävisit vaikka kampaajalla tai ulkona syömässä jonkun kaverin kanssa, tai leffassa, tai shoppailemassa, tai jumpassa, tai pyörälenkillä, tai...



Onko teidän mahdollista ottaa viikko-ohjelmaanne lapsen kanssa vaikka jotain perhekerhoja tms. missä voisitte molemmat virkistyä? Tai onko sulla tuttuja jotka samassa elämäntilanteessa, niille vaan rohkeasti soittelemaan ja kutsumaan kylään tai kysymään josko voisitte mennä kylään. Sosiaalinen elämä virkistää ja piristää mieltä!



Sitten vielä yrität saada nukutuksi kunnolla, ota pieni kuuri että menet iltaisin aikaisin nukkumaan. Levänneenä olet kestävämpi arjen kolhuja vastaan. Ulkoilkaa joka päivä, liikunta auttaa siinä myös.



Kerro lisää niin yritetään keksiä mitä muuta apuja voisi olla =)

kirjoititkin ap samaan aikaan minun kanssani jotain selvennyksiä viestiisi. Ihan sitä mitä ajattelinkin näyttää tilanteesi olevan.



Minkä ikäinen lapsi on? Kenties n. 2v uhmis? Muista, että kaikki vaiheet ovat aina ohimeneviä. Uhma laantuu aikanaan. Sinun elämäntilanteesi muuttuu aikanaan, saat työtä aikanaan ja nyt sinun täytyy elää tätä tilanntta missä nyt olet. Olen vahvasti sitä mieltä, että jos puolipakolla yrität tehdä itsellesi positiivisen asenteen, niin kyllä se sieltä pikku hiljaa tulee! Yritä kääntää ajatuksesi niin, että voit nyt nauttia lapsestasi ja saat olla hänen kanssaan, seurata hänen kehitystään.



Tietty työn hakeminen on hankalaa pienen lapsen päätoimisena hoitajana, tarvitsisit aikaa sillekin silloin tällöin. Järjestyisiköhän sitä lastenhoitoapua, onko sulla esim. äitiä tai siskoa joka voisi joskus auttaa? Kyllähän päiväkodillekin voi olla tarvetta, kyllä työnhakuun tarvittava aika on ihan hyvä syy esim. puolipäiväiselle puolen kuukauden paikalle.

Onko lapsi aina ollut noin vastenmielinen sinulle vaiko nyt vasta? Onko teillä hyviä hetkiä ollenkaan? Oletko kateellinen, kun hän on miehellesi kiltti ja sinulle vaikeampi? Vai oletko mustasukkainen miehestäsi, joka ei halua ottaa teille yhteistä aikaa?



Nyt kannattaisi kyllä ottaa sitä omaa aikaa kun kerran tarjolla on ja pistää lapsi vaikka päiväkotiin. Ja todellakin keskustella tilanteestanne, ennen kuin edes harkitsette toista lasta.



Meillä alkoi uhma jo 1,5-vuotiaana ja sitä on kestänyt jo vuoden eli tilanne tuskin helpottaa ihan pikaisesti. On meilläkin usein päiviä, jolloin olisin valmis lähettämään lapset vaikka taksiajelulle :) mutta onneksi myös osaan olla heistä iloinen ja kiitollinenkin.

Ota ero ja jätä lapsi miehellesi. Jospa hän löytäisi lapselle äitipuolen joka rakastaa lasta kuin omaansa. Itse voit sitten tehdä elämässäsi minkä hienoimmaksi koet...

Lapsi on 1,5 vuotta.



Ja äiti on todella väsynyt, vaikka nukkuukin yöt loistavasti, ei heräile öisin, se tästä vielä puuttuisikin.



Saisin illat mennä ja tulla miten haluan, jotenkin en osaa vaan lähteä minnekkään. Mieheni jopa haluaisi olla lapsen kanssa kahdestaan.



Viikkon kuuluu jo nyt kerhotoimintaa ja muskaria sekä muutama muukin.



Ystäviä minulla ei ole , yksin olen hyvin huono minnekkään lähtemään.



Lapsen saisin hoitoon kun vaan ilmoittaisin hänen tulevan, mutta... olen siitä periaatteellinen, että turhaan en heitä vaivaa. Olisi kiva joskus käydä miehenkin kanssa jossain. Aina kun jotain ehdottaa vastaus on sama, otetaan " Krista" mukaan. Ja siihen jää sekin suunnitelma.



Parisuhde voi toistaiseksi hyvin, mutta ei hän mun väsymyksestä välitä.



Hänelle joka heitti, että oma syy, kyllä muuta en väitäkkään, ite olen pilluani miehelle antanut ja kerrasta paksuksi pamahtanut. Ja jestas sitä ruikutusta: " nyt on aika toiselle vauvalle, miten ihanaa olisi olla kahden lapsen isä" . Hänellä ihan valtava vauvakuume.



-ap-

..lähde lätkimään. Ja ihan itseäs voit syyttää, olisit levitellyt vähemmän jalkojas tai hommannu ehkäisyn, niin ei tarttis täällä valittaa. Varmaan sun lapseskin olis onnellisempi ilman tollasta mutsia.

...ap on potentiaalinen lapsensa murhaaja. Enemmän silti epäilen provoksi, jos noin paljon vihaa lastansa, ei heiluis vauva-sivuilla vaan olis jo aikaa sitten jättäny perheensä eikä täällä vikisis.

Ja jos vasta nyt heräsit todellisuuteen ja tajusit ettei äitiys ole mitä haluat ja ettei perhe-elämä kiinnosta, sulla on tasan 2 vaihtoehtoa:



ISO KASVUNPAIKKA!!!



tai



ERO ja LAPSEN HYLKÄÄMINEN (osittain tai kokonaan)



Vaikka tuo jälkimmäinen kuullostaa hurjalta. Mutta pidemmän päälle ssinun on turha pitää yllä suhdetta jossa te olette ilmeisen erilaisia ja haluatte elämältä eri asioita. Lisäksi lapstasi kohtaan on todella väärin joutua kärsimään negatiivisesta olemuksestasi ja asenteestasi. Hän ansaitsee saada rakkautta, läheisyyttä ja yhdessä oloa. Ja ennen kaikkea hän ansaitsee saada tuntea itsensä tärkeäksi ja halutuksi.



Nyt asiat tärkeysjärjestykseen...

Ootko ajatellut hakea töitä sitten?

Puhu miehesi kanssa asioista. Et saa masentua.

Liian pahoja asioita on tapahtunut babybluesin johdosta !!!



Lapselle on parasta, että hän saisi olla onnellinen.

Ota siis viipymättä yhteyttä neuvolaan tms. Tai, lapsen sukulaisiin, josko joku voisi hetkellisesti auttaa teitä`?



Rupes huolettaan, että satutat lasta

isänsä kun pukee, tyttö napottaa kun enkeli sylissä... aargh... onneksi se nukkuu nyt taas monta tuntia...



Haen töitä kovasti, mutta eipä niitä ole tarjolla täällä tuppukylässä.



Mies töissä ja vapaajat lapsen kanssa. Ahistaa, miksi tuo pentu piti haluta meille. -ap-

kävelin paljon metsissä, kymmenen kilometria meni kevyesti, uiminen kuului 2-3 kertaa viikossa päivärytmiin (silloin oli vielä kavereita-lapsettomia tosin. Nykyään heillä aina muka jotain tekemistä-ilmeisesti siis olen lapsen myötä heistäkin muuttunut paskaksi ihmiseksi.)



Ehkä mun vaan pitäis ottaa itseäni niskasta ja mennä yksin.



-ap-

Vierailija:

Lainaus:


Lapsi on 1,5 vuotta.



Ja äiti on todella väsynyt, vaikka nukkuukin yöt loistavasti, ei heräile öisin, se tästä vielä puuttuisikin.



Saisin illat mennä ja tulla miten haluan, jotenkin en osaa vaan lähteä minnekkään. Mieheni jopa haluaisi olla lapsen kanssa kahdestaan.



Viikkon kuuluu jo nyt kerhotoimintaa ja muskaria sekä muutama muukin.



Ystäviä minulla ei ole , yksin olen hyvin huono minnekkään lähtemään.



Lapsen saisin hoitoon kun vaan ilmoittaisin hänen tulevan, mutta... olen siitä periaatteellinen, että turhaan en heitä vaivaa. Olisi kiva joskus käydä miehenkin kanssa jossain. Aina kun jotain ehdottaa vastaus on sama, otetaan " Krista" mukaan. Ja siihen jää sekin suunnitelma.



Parisuhde voi toistaiseksi hyvin, mutta ei hän mun väsymyksestä välitä.



Hänelle joka heitti, että oma syy, kyllä muuta en väitäkkään, ite olen pilluani miehelle antanut ja kerrasta paksuksi pamahtanut. Ja jestas sitä ruikutusta: " nyt on aika toiselle vauvalle, miten ihanaa olisi olla kahden lapsen isä" . Hänellä ihan valtava vauvakuume.



-ap-




Ja voithan vielä lapsen tarhaan vaikka itse oletkin kotona. Lapsellasi on siihen oikeus.



Sun pitää vaan lähteä yksiksesi liikkeelle, vaikka johonkin jumppaan tms. missä näet muita ihmisiä. Mitä harrastit tai teit mielelläsi ennen lasta?



Lisäksi teidän täytyy joskus mennä miehen kanssa kahdestaan johonkin, vaikkapa vain pariksi tunniksi. Käykää syömässä tai elokuvissa jos hoitokin kerran järjestyisi.



Ja vielä: käykää jossain myös perheen kanssa kolmistaan, sitä miehesikin tuntuu toivovan. Nyt kun kesä tulee, niin ulkoilmatapahtumia yms. on taas tarjolla.



Järjestäkää siis jotenkin:

- omaa aikaa

- kahdenkeskistä aikaa ja

- perheen yhteistä tekemistä



Vierailija:

Lainaus:




Ystäviä minulla ei ole , yksin olen hyvin huono minnekkään lähtemään.



Lapsen saisin hoitoon kun vaan ilmoittaisin hänen tulevan, mutta... olen siitä periaatteellinen, että turhaan en heitä vaivaa. Olisi kiva joskus käydä miehenkin kanssa jossain. Aina kun jotain ehdottaa vastaus on sama, otetaan " Krista" mukaan. Ja siihen jää sekin suunnitelma.

-ap-




* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat