Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Me ollaan suht ¿nuori¿ pari. Häät vietetty reilu vuosi siten. Mies on naimisiin menon jälkeen pettänyt kolme kertaa. Yhden yön suhteita, paitsi viimeiseen liittyi myös muutaman kerran lisätapaamiset. Naiset eivät ole loppujen lopuksi kiinnostaneet, kyse ei ole ollut edes oikeastaan ihastumisesta. Seksikään ei ole kuulemma ollut hyvää. Mies on koko ajan sanonut, ettei ole koskaan kokenut niin hyvää seksiä kuin minun kanssa. Miksi sitten pitää pettää? Kotona on yllin kyllin seksiä, seksihalumme on kohtadannut meillä 100%.



Mies on kuitenkin lähestulkoon heti naimisiin menon jälkeen sanonut, että tuli tehtyä suuri virhe, kun meni kanssani naimisiin. Hänellä ei ole tarpeeksi tunteita minua kohtaan, ei pysty sanomaan rakastavansa minua. Tykkää kuitenkin minusta, toisinaan sanoo tykkäävänsä paljonkin.



Takana hänellä on kaksi kariutunutta parisuhdetta ja minä siis olen kolmas nainen hänen elämässään. Toisessa suhteessa ei pettänyt kumppaniaan, mutta ensimmäisessä kylläkin kostoksi, koska kumppani oli pettänyt ensin. Minä en ole pettänyt miestäni. Mieheni tietää myös sen, etten ole pettäjätyyppiä laisinkaan.



Kolmas pettäminen on tapahtunut kuukausi sitten, jonka mieheni tunnusti minulle viikko sitten. Minä olen aivan hajalla, niin hajalla ja ymmällä mitä tässä pitäisi tehdä. Miksi mieheni käyttäytyy tällä tavalla? Onko hän narsisti, joka haluaa itsetunnolleen pönkitystä ja tarvitsee valloituksia jatkuvasti? Mies ravaa baarissa yksinään jatkuvasti ja sieltähän niitä naisia toki löytyy. Vai onko hän niin selkärangaton, ettei osaa kertoa minulle haluavansa erota, kuin näin julmalla tavalla?



Ja mikä minussa on vikana? Olenko minä läheisriippuvainen vai rakastanko oikeasti tuollaista paskaa, joka ei osaa muuta kuin loukata minua? Minä kun uskon ja toivon, että tilanne voitaisiin vielä korjata?!? Mies on menossa hakemaan itselleen apua ammattiauttajalta omiin ongelmiinsa. Masennusta mieheni on sairastanut noin vuoden ja on ollut koko ajan sairaslomalla. Mikään ei hänen sanojensa mukaan tunnu miltään. Kolmannen pettämisen jälkeen sanoi myös, ettei oikeastaan meidän seksimmekään ole tuntunut miltään.



Muutamme nyt erilleen miettimään kumpikin tahoillamme, voiko tästä enää tulla mitään. On niin paha mieli, niin loukattu mieli. Haluaisin, että mieheni ¿matelisi¿ ja pyytäisi minua jäämään, mutta on sanonut, ettei hänestä ole parisuhteeseen. Hän on ylpeä ja kylmä. Toisinaan pahoillaan teoistaan ja toisaalta tunnustamisestaan, koska ei kestä minun loukkaantuneiden tunteiden kohtaamista. Hän ei halua minulle sanojensa mukaan mitään pahaa, mutta kuitenkin koko ajan loukkaa ja on piittaamaton minun tunteista ja toiveista ja suuttuu pienimmistäkin asioista.



Onko jollain vastaavanlaisesta kokemusta? Mitä olet tehnyt tai miten olet selvinnyt tilanteesta? Miten teidän parisuhteen kävi? Onko tässä mitään tulevaisuutta enää vai hajotanko vaan itseäni?



Älkää olko liian ankaria tai kyynisiä vastauksissanne. Minä olen niin rikki ja hukassa itseni kanssa¿.



Kumpa saisi vain kuolla¿



Kommentit (3)

vaikuttaa tosiaan siltä että mies ei ole tasapainossa, ei tunne itseään eikä siis pysty tunteiden tasolla läheisyyteen ja sitoutuneisuuteen.



Sitä ei voi ennustaa, miten teidän käy, mutta tuosta ON mahdollista silti sukeutua hyväkin liitto, jos vain kumpikin tekee itsensä kanssa töitä, opettelee tuntemaan itseään, omia tarpeitaan jne.



jos ette sitä tee, vaan eroatte kylmiltään, ne samat käsittelemättömät ongelmat siirtyvät seuraaviin suhteisiin (kenties jopa käänteisinä, vaikkakin samaa teemaa) kuten kerroit miehesikin tapauksessa.

Näin tapahtuu, sillä jokainen etsii tavallaan kumppania omaan " traumaansa" sopivaksi. (Ja meissä kaikissahan on haavoja, kukaan ei ole täydellinen)

Tämän tyyppisessä itsetutkistelussa joutuu usein kaivamaan syvälle: mikä loppujen lopuksi on minun sudenkuoppani.

Voiko olla niin , että miehesi pelkää hyljätyksi tulemista niin paljon, ettei päästäkään sinua oikeasti lähelleen vaan pitää sinut niin etäällä suhteittensa loitontamana, ettei joudu riskialueelle lainkaan?

Tai voiko olla niin, että et arvosta itseäsi niin paljon että vaadit kumppanilta uskollisuutta?

Tai voiko olla niin, että sinua jotenkin alitajuisesti palvelee se, että toinen osapuoli on " huonompi" - voit syyttää häntä elämäsi onnettomuudesta (ns. alkoholistin-vaimo-syndrooma) Vai... Vai...

Nämä kaikki heittoni olivat vain teoreettista pohdiskelua mistä SAATTAA olla kysymys, sinä itse vain tiedät totuuden omasta itsestäsi.



Terapia voi auttaa, jotakuta auttaa myös esim hiljaisuuden retriitit, joitakuita luovan toiminnan keinot, ketä mikäkin - pääasiassa että pääset kontaktiin aidon minäsi kanssa, jotta voit tietää mihin elämääsi tämän kumppanin kanssa suuntaat.



Ystävällisin terveisin stella

elä nyt hyvä ihminen itseäsi ihan riekaleiksi revi toisen takia, ja kunpa saisit nyt ennemminkin elää ja nauttia keväästä vähän kevyemmän sydämen kanssa!



ehkä kannattaa uskoa toista jos toinen sanoo ettei rakasta, on masentunut, mikään ei tunnu miltään. niin siltä toisesta varmaan tuntuu, jos kerran sanoo näin. Ehkä masennus vääristää taikka kylmentää tunteita, mutta ennenkuin se on parantunut, en usko että kylmyys empatian ja rakkauden puute korjaantuu.



Kylmyys, tunteettomuus, masentuneisuus, työttömyys, uskottomuus ... eivät ole ainakaan minun ihanne miehen ominaisuuksia- listalla, eikä näköjään sinunkaan. Eli en usko että kannattaa elätellä kovin suuria toiveita sen prinssi rohkean kuoriutumiseen sieltä ongelmien alta, ainakaan käden käänteessä, mutta ei pidä kaikkea toivoa menettää.



Ainakin nyt tiedät millainen miehesi on, tuskin hän tuohon listan huipuksi on valehtelija, näköjään tykkää kertoa rumankin totuuden. Mies saa apua ongelmiinsa niiltä ihmisiltä jotka häntä osaavat auttaa, ammatilaisilta. voi olla että sieltä löytyy muitakin oireyhtymiä kuin masennus, tuo narsismi ei ole ollenkaan huono arvaus. Kannattaa nyt pitää hieman etäisyyttä että opit taas pärjäämään omillasi ja arvostamaan itseäsi, ja katsoa ja kuunnella mitä miehesi sinulle terapiastaan ja olostaan kertoo.



rehellisyys ja avunhakeminen ovat suuria plussia noiden huonojen puolien vastapainoksi, ja on kuulemma huonommastakin suosta parisuhteet nousseet.



hoida nyt itseäsi ja omaa sieluasi ja sydäntäsi kuntoon, ei terapia tuollaisten kokemusten jälkeen tekisi huonoa sinullekkaan. Suosittelen lämpimästi, ettei sitten tartte jossitella ja miettiä, että mitä olisi voinut tehdä toisin.









Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Että miten ihmeessä te olette naimisiin päätyneet? Enkä tarkoita tätä todellakaan millään pahalla, ehkä oikeampi muoto olisi vielä että miksi miehesi on mennyt naimisiin jos kerta sanoo, ettei kykene parisuhteeseen? Tähän jos saisi jonkunlaista vastausta, niin voisi muutkin oppia näkemään jotain mahdollisia merkkejä, miten voi pettämiseltä välttyä..

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat