Sivut

Kommentit (30)

Aikamoista haipakkaa on arki kahden pimun kanssa! Tämä nuorimmainen karjuu mahaansa lähes aina valveilla ollessaan. Onneksi kuitenkin nukkuu hyvin, yötkin menee yhdellä tai kahdella syötöllä.

Isosisko on ottanut pikkusiskon vieläkin hyvin, vain meille vanhemmille kiukkuaa välillä entistä enemmän. Mulla ei meinaa jotenkin pinna kestää yhtään hippusen kiukkuja... Täytyy vaan purra hammasta ja yrittää käyttäytyä kuin aikuinen.

Me vietetään kanssa ihan tavalliset synttärit. Sitten kaksi viikkoa synttäreistä onkin ristiäiset. Lahjaksi hipulle mietittiin kolmi-tai polkupyörää. Nukenvaunuja, vaatteita ja joitain pihaleluja ajattelin pyytää muilta.

Luonne... Ensimmäisenä tulee mieleen omatoiminen ja touhukas. Vaihtelee vaatteita, siivoaa ja tekee muutenkin kaikkea " oikeeta" itsekseen. Hän on aivan ylitarkka vaatteidensa suhteen, aina pitää vaihtaa jos vähänkin kastuu tai likaantuu. Toisaalta isommassa porukassa on helposti hiljainen sivusta seuraaja, ei kuitenkaan ujostele vieraita. Ilmaisee topakasti oman tahtonsa vieraimmillekkin ja saattaa komentaa esim kaupassa ihmisiä pois tieltä. Kerrankin tuuppasi yhtä mummoa maitohyllyllä ja sanoi pois edestä, hiukan nolotti!

Nyt alkaa vauva sylissä hermostua. Leppoisaa pääsiäistä koko hippusjoukolle perheineen ja synttärisankareille onnea!



mallu ja hippusneiti 2604

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pääsiäinen on mennyt oikein hyvin tähän asti, oltiin eilen äidillä syömässä, tänään vuorossa kotipäivä ja huomenna kavereille saunaan, maanantai taas kotona. Sopivasti tekemistä ja lepoa =)



Unirituaaleista, Antonilla ei oikeastaan ole uniritualeja. Paitsi ennen nukkumaan menoa tulee syliin lukemaan tai juttelemaan. Ja uniin vielä, NIIN epäreilua, mies onnistuu nukuttamaan Antonin ISTUMALLA sängyn vieressä. Minä sitten koitin miehen ohjeilla samaa, lopputuloksena Anton nukahti minun mahani päälle (mikä sinänsä oli oikein söpöä ja suloista) Juuh, ei ihan mennyt tämä homma putkeen.



Ompunäidille minäkin valan uskoa, kahden kanssa on varmasti haipakkaa, MUTTA vauvan kasvaessa voipi olla helpompaa. Lapset leikkivät yhdessä, eikä nuorempi välttämättä tarvitse niin paljoa leikkikaveria=saa itsekin tehtyä jotain. Meillä ainakin hippusesta tuli paljon itsenäisempi (syö hienosti itse yms) Tosin voi olla luonteestakin kiinni. Ja kuten Vaakis jo sanoi, toisesta nauttii enemmän (minä ainakin nautin, vaikka Anton oli 100 kertaa esikkoa haastavampi) kun oli jo kokemusta vauvan hoidosta.



Rairuohosta: Me ei kasvatettu tänä vuonna rairuohoa, se pääsi unohtumaan, onneksi esikko oli tarhassa tehnyt ihanan ruohon+koristeita. Sen lisäksin siskoni toi englannista pääsiäismunia ja askartelutarvikkeita, joten askarreltiin munia, joilla oli silmät ja pupun korvat yms. Tuli tosi hienoja (Anton keskittyi karjumaan, kun en antanut syödä munia)



Äitini oli ostanut pojille AIVAN JÄTTISUURET pääsiäismunat (siis aivan hervottomat) täytyy yrittää löytää niille piilo, niin pojat saavat huomenna etsiä ne, niitä syödään varmaan vielä ensipääsiäisenäkin



Olikohan muita juttuja, en muista, täytyy mennä tekemään hommia



Mareila+Anton 5.5

Heipsistä " murut"



Taas on päässyt aikaa vierähtämään edellisestä kirjotuksesta, mutta minkäs teet kun aika ei riitä kirjottamiseen; yritän lukea pinon aikaajoin JOS kerkiän sitäkään tekemään, koneen ääressä istumiseen kun ei juurikaan aikaa jää =)

Meillä Taisto mennä viipottaa ja sanoja tapaillaan vaikka vielä todella vähän, poitsua kiinnostaa kaikki muu mutta ei puhuminen; autot, nuket ja VAATTEET. Taisto pukeutuu välillä mitä ihmeellisimpiin asukokonaisuuksiin jos vain ne päällensä saa ja kengät lähtee kävelemään eteisestä aika ajoin.

Kohta menee taas parin tunnin päikkäreitä nukkumaan; onneks viel nukkuu että on edes hetki rauhallista; tosin sekin riippuu siitä saanko pikkusiskon nukkumaan (4kk tänään!) ja isosisko sitten touhuileekin täällä meidän kanssa mitä milloinkin, yleensä askarrellaan jotain pientä jossa pienemmät ei voi olla mukana.

Tänään mennään pääsiäisvaellukselle tyttöjen kanssa, ens vuonna sitten pääsee jo Taistokin mukaan.

Tällä vkolla on tässä muutenkin kiire; onneks mies lupaili vähän siivoilla ettei mulle jää kaikki, jää imurointi ja lattioiden pesu ja varmaan tän tietokonepöydän pölyt =D

Torstaiks pitäs saada täytekakku sun muut valmiiks ku tulee tuo 30v täyteen, heti perään sitten aletaankin suunnittelemaan Taiston 2v synttäreitä, pitäs vaan teemaa miettiä.

Meinaako teistä kukaan pitää teemajuhlia ja jos meinaa niin millä aiheella? Täällä kun tää pää lyö tyhjää. Tuolle elokuussa 5v täyttävälle on varmaankin teemana joku prinsessa aiheinen juttu.

NallePuh meillä on käytetty jo useamminkin =D, ja PuuhaPete synttärit oli ystävällä juuri viime vkolla

2v neuvolakin meillä on vasta toukokuun alussa, jaahas Aamu (4kk) alkoi juuri jälleen huutamaan tissiä joten jälleen on mentävä, kirjoittelen taas kuulumisia kun vain oikeasti kerkiän.


Mulla on näköjään taas vieroitusoireita töistä. Olen pyörinyt kotona ihan orpona ja ihmetellyt, että mitä tässä nyt pitäisi oikein alkaa tekemään. On vähän vaikeuksia tottua hiljaisuuteen, siihen ettei ole ketään aikuisia kenen kanssa jutella aikuisten asioita ja pätkätöihin, tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi, kun koko ajan tulee keskeytyksiä. Tänään on kyllä ollut ihan surkea kelikin, joka kerta kun ollaan meinattu lähteä ulos, on alkanut sataa vaakasuorassa räntää. Kai se tästä taas iloksi muuttuu, kunhan viikko vierähtää, kuten viime kerrallakin. Helkankin äitiysloman eka viikko meni siihen, että ihmettelin, miksei puhelin soi ja sähköposti kilise :) Minä olin suunnitellut, että käydään tänään perhekerhossa, mutta se menikin pieleen, kun kerhoa ei ollut pääsiäisnäytelmän harjoitusten takia. Höh. Pidettiin sitten askartelukerho kotona ja maalattiin kananmunia. Ehkä tämä sekava ja mökkihöpertynyt olo johtuu siitäkin, että olin niin ajatellut, että käydään siellä kerhossa ja tavataan ihmisiä.



Vauvakin on myllännyt tosi kipeästi, mahanahkoja kiristää ja supistelujakin on paljon. Ei siis mitkään huippufiilikset tänään. Ahdistaa vähän, kun kaikki äimistelee mahan kokoa. Joo, se on iso. Tällä hetkellä melkein yhtä iso kuin silloin, kun lähdin synnyttämään Helkaa. Huomenna on neuvola, saa nähdä mitkä on mitat siellä. Millonkahan sitä kokoarviota aletaan tehdä, vaikka ei kai sekään aina ihan paikkaansa pidä. Minä en siis ole muualta paisunut kuin mahasta, ei ole ollut sokereita enkä ole harrastanut mässäilyä, vaikka olen kyllä syönyt enemmän herkkuja kuin Helkaa odottaessa (jolloin kyllä söinkin ihan yltiöterveellisesti). Alkaa oikeesti pelottaa, millainen jättiläispallo tästä tulee, puoltoista kuukautta pitäis muka vielä kasvatella, huhhuijaa. Että ei kyllä kovin auvoinen ole tämä loppuraskaus tällä kertaa.



Jos Helkasta pitäis jonkinlaista luonneanalyysiä tehdä, niin ensimmäiseksi nostaisin esiin vauhdin. Sitä Helkalla on ollut aina ja edelleenkin sillä on kiire joka paikkaan, kaikki kiinnostaa, muttei kauhean kauaa, ennen kuin joku muu alkaa kiinnostamaan. Kaiken pitäisi tapahtua aika tavalla heti ja vauhdilla, tämä näkyy mm. palapeleissä, joissa Helka yrittää korvata tarkkuuden voimalla ja siinä vaiheessa kun se ei auta, vaihtuu leikki... Kärsivällisyyttä, sitä siis ei kauheasti ole. Kolikon parempi puoli on kuitenkin se, että Helka ei myöskään ota kauhean raskaasti sitä, ettei palapeli onnistu tai jotain vastaavaa. Murheet on aika hetkellisiä ja paha mieli unohtuu äkkiä, sitten taas jatkuu hyväntuulinen pörrääminen. Kaiken kaikkiaan Helkan perussuhtautuminen kaikkeen on aika positiivinen, vaikka tietysti sitä välillä kiukuttaa ja sen kanssa saa kiistellä kerta toisensa jälkeen joistain asioista.



Me ei olla ehditty miettiä vielä synttäreitä sen kummemmin, kuin että ne on tarkoitus pitää. Meillä teemana on " ihan tavalliset synttärit" :)



Mies käskee mua nukkumaan, pitää varmaan totella ihan avio-onnen takia. Ja ehkäpä on syytä jo muutenkin laittaa kone kiinni.

Täällä vietetään rauhallista pyhää päiväuni- ja siivoustauon merkeissä. Ollaan aika hyvällä mallilla tässä raivauksessamme - eilen lähti esimerkiksi nojatuolit mökkisäilytykseen siihen saakka, kunnes saadaan isompi asunto.. Tänään ollaan tehty makuuhuoneeseen tilaa pinnikselle ja hoitopödälle siirtämällä isot lipastot olohuoneeseen. Ei ihme, että näin toissayönä (toive)unta, jossa löysin meidän asunnosta kolme uutta huonetta! : )



Huvittaa tuon Lauran päiväunet. Tänään ei olla ehditty siivoukselta vielä ulkoilemaan ollenkaan, ja neiti on silti nukkunut jo 2,5 tuntia! Häneen eivät päde " kyllä kunnon ulkoilu takaa hyvät unet" tai " kyllähän sitä saunan jälkeen kivasti nukuttaa" -tyyppiset " faktat" . Mystistä mutta totta.



Hauska lukea Katsuran ja Mallun kuulumisia kahden tenavan kanssa! Ja Säteilijän myös, sullahan taitaa olla kolme jo! Huh, mua edelleen jännittää aika paljon tuleva. Olen kuitenkin ihan tietoisesti ryhtynyt ajattelemaan positiivisempiakin asioita kuten sitä, miten ihmeellistä on sitten tutustua taas ihan uuteen ihmiseen ja toisaalta seurata, miten tuo pikku hippunen sitten suhtautuu asiaan. Edelleen hän leikkii joka päivä olevansa " piini vauva" ja me vanhemmat saadaan sylitellä ja hellitellä häntä tosi paljon. Muiden ihmisten kommentteihin tyyliin " onpas se Laura jo iso tyttö!" Laura suhtautuu jopa vähän loukkaantuneesti!



Me pidetään myös " ihan tavalliset" synttärit lähisukulaisille ja kummeille - kahdessa erässä tosin. Jokin teema olisi voinut olla ihan hauska juttu, mutta ehkä sellaista tulee toteutettua sitten myöhemmin kun L on isompi. Tänään juuri leivoin pakastimeen pullaa ja suolaisia sarvia, jes!



On ollut puhetta hippusten luonteenpiirteistä, hauskaa! Tosi jännää huomata, miten omanlaisiaan kaikista todella tulee - ja sitten jotkut ovat taas keskenään samantyyppisempiä kuin toiset. Löydän Lauran ominaisuuksia ehkä eniten Errj:n Helkan ja Mallun hippusen kuvauksista. Laura on myös touhukas ja koko ajan omapäisemmältä tuntuva tapaus. Hän on aika peruspositiivinen tyttö, eikä hirveästi hetkahda vastoinkäymisistä - tosin täytyy kyllä sanoa, että nykyisin kyllä paljon enemmän kuin ennen. Raivarit eivät kuitenkaan kestä yleensä 5 minuuttia kauempaa, ellei neiti ole sitten juuri herännyt kesken unien.



Uusin " taito" Lauralla taitaa olla laulelu. Hän laulelee tosi paljon itsekseen - ei kokonaisia lauluja tietenkään, mutta pätkiä sieltä ja täältä. Se on hauskaa kuunneltavaa ja ainakin olettaisin, että hän on laulellessaan tyytyväisellä tuulella. L myös osaa ulkoa pätkiä saduista ja loruista, ja niitäkin juttelee itsekseen.



Kaikenlaista asiaa on paljon. Pari päivää sitten hän tuli ihmetellen toteamaan mulle: " Äiti! Pimpissä on reikä!" . Se olikin ihmeellinen löytö. Minä siihen pokkana, että " Nii-iin, siellä tosiaan on kaksi reikää - pissareikä ja vauvareikä" . En tiedä kuinka nappiin toi " vauvareikä" nyt sitten osui, mutta jotain suht asiallista oli sanottava sillä silmänräpäyksellä. Tätä asiaa onkin sitten pohdittu pariin otteeseen myöhemminkin..



Katsura mietti rangaistuksia, ja samaa olen minäkin pohtinut. Laura kyllä tekee entistä enemmän ihan tahallaan kiellettyjä juttuja (potkaisee koiraparkaamme, kiipeää ikkunalaudalle ja hyppää sieltä sängylle, vääntää hellan nappuloita..), enkä oikein tiedä miten niistä pitäisi rankaista. En edelleenkään oikein usko, että esim jäähy menisi perille Lauralle. " EI" on aktiivisessa käytössä, muttei tunnu riittävän yksinään. Ikkunalautatilanteessa olen nyt kantanut Lauran pois makuuhuoneesta, enkä ole päästänyt häntä sinne takaisin toviin. Pahinta musta on toi koiran kiusaaminen (ei onneksi ole päivittäistä)

: ( . Miten te muut eläintenomistajat olette toimineet, jos vastaavaa käy?



Huomenna Laura lähtee isin kanssa sinne appivanhempien mökille yhdeksi yöksi ja minä jatkan täällä näitä pikku askareitani. Pitäis mm. ommella yksi tyynynpäällinen ja Lauralle lakanoita. Luulen selviäväni tuosta jälkimmäisestä ainakin. Sitten on kaappien järkkäilyä, tavaroiden viemistä kellariin (joka on täynnä) ja sensellaista, jota ei koskaan muuten ehdi tehdä. Ja kyllä, aion myös levätä kunnolla! Onneksi on kaupat auki, niin pääsen hakemaan jätskiä ja muita vastaavia peruselintarvikkeita ihan vain omaan käyttööni!



Leppoisia pyhiä teille kaikille!

t. Ompunäiti 35+1 ja Laura 9.4.



ps. Mareila, kiva että isäsi hautajaiset menivät hyvin ja kauniisti.





















Ompunaidille viela, An na kavelee aika hyvin sinne minne ollaan menossa. Tottelee ylipaansa tosi hyvin, epailenkin olenko joku extra ankara aiti vai onko mulla extra tottelevainen lapsi ku sanon tiukasti ni aina tottelee. Mutta en ota ikina mitaan aikataulua kavelyyn vaan mennaan Anna tahdissa ja valilla kannan. Ja keksin houkuttimia miksi kannattaa menna nopeasti ja valilla juosta...valitettavan usein houkuttimet on jotain herkkuja yms.



Stokkalla on sakkutuoleja ja lasten leffoja siella missa aiteja usein tapaa, ja paljon tilaa vaunuille yms. Vieressa on kylla lasiovien takana lasten leluosasto ja monet lapset varmaan haluis karata sinne...Mutta siella me ollaan oltu usein ja Anna tykkaa paikasta. Kaydaan kylla muutenkin paljon ulkona syomassa ja kahvilla eli on tottunut istumaan poydassakin tietyn aikaa.



Ekat synttarit juhlittu, anoppilat oli kylassa ja oli mukavaa. Hirvittaa kylla ne seuraavat lapsikyllaiset juhlat, aikusiakin 12...huoh



K

pikainen pinoutuminen. Mies tulee kohta töistä ja anoppikin tulee syömään ;-)



Kiirettä on pitänyt urakalla, oikein ei ole ehtinyt edes juttuja lukemaan :-(

Sen verran nyt kommentoin, että muokaan ei tippaakaan haittaa teidän odotus- vauvajutut. Kivahan niitä on lukea :-)

Haluaisin valaa teihin uskoa, että selviätte kyllä aivan mainiosti useamman kuin yhden lapsen kanssa. Totta, haipakkaa se välillä on, mutta uskaltaisin väittää, että toisesta nauttii jo pikkiriikkisen enemmän, kun on kokemusta takataskussa ;-)

Puhumattakaan kolmannesta.....mä olen kyllä selkeästi nauttinut kaikista eniten Elmosta.....olkoonkin ettei oppinut nukkumaan kuin vasta 1 v 10 kk ja ensimmäiset kuukaudet huusi vatsaa :-) Mutta tällä hetkellä on maailman hauskin pieni mies (vaikka uhma pukkaakin selvästi päälle) ja on koko perheen silmäterä. Meillä ei OIKEASTI isot pojat ikinä ole mustasukkaisia Elmosta :-O Ne vaan rakastaa.....



Niin ja Ompunäidille piti sanomani.....olkoonkin että olen aika tiukka kasvattaja muutenkin, mutta on kiellettyjä asioita, kielletympiä asioita ja sitten niitä HYVINHYVINHYVINKIELLETTYJÄ asioita ja eläimien kaltoin kohtelu kuuluu jälkimmäiseen. Onneksi sitä ei hirveästi esiinny, mutta mä olen puuttunut siihen hyvin radikaalisti. Olen ehkä sanonut tiukemminkin kuin olen aikonut, mutta totuus on se, että esim. koira VOI PURRA, jos kokee olonsa uhatuksi, joten turha leikkiä sillä asialla. Jotenkin musta kuitenkin tuntuu, että lapsi joka kasvaa eläimen kanssa samassa talossa , osaa olla eläimen kanssa paljon luontevampi, kuin lapsi jolla tätä mahdollisuutta ei ole. Lapsille on hyvin pienestä asti jankattu, että koiraa ei saa satuttaa, varsinkaan koska koira voi purra takaisin ja sitten se vasta pipi tulee. Ja jollain tasolla musta tuntuu, että hyvinkin pieni (ja jukuripäinen ) lapsi tajuaa syy-seuraus-yhteyden.



No en mä tiedä osasinko mä mitään neuvoa antaa.....siis napakka napakka puuttuminen joka kerta ja heti on auttanut meillä ja poistanut tuon ongelman ;-)



Nyt ruoan viimeistelyyn T: Jonna

Minähän nyt oikein villiinnyin.. Mitä olette ostaneet/ajatelleet ostaa hippuselle 2v lahjaksi? Me kävimme lauantaina ostamassa 12" polkupyörän. T osaa polkea ihan hyvin polkutraktorilla ja kolmipyöräisellä, joten siksi päädyimme pyörään. Ostamassamme mallissa on sellainen tanko takana, mistä saa pidettyä kiinni, se on mielestäni tosi hyvä apu.

Kuvailitpa juuri Antonia =) Anton on myös tempperamenttinen ja haastava, mutta tosi herkkä (ystäväni kuvaili Antonia runopojaksi) Haaveilija ja mukavuudenhaluinen, mutta tulistuu nopeasti, ihana =) Tuosta puremisesta meillä ei jäähy tms penkit toimi =( Viime viikolla kertoman tapauksen olisin voinut hoitaa paremmin, likinnä karjuin Antonille ja hain pois (primitiivinen reaktio, kun esikko rassu huusi tosi kovaa) Yleensä ratkaisen satuttamis tilanteet niin, että otan Antonin tiukasti syliin (samalla varoen raapivia pikkukäsiä, joista otan kiinni) katson silmiin ja hyvin tiukasti kiellän ja kerron Antonin tehneen väärin sekä sen jälkeen asiaan kuuluvat halit ja anteeksi pyynnöt (jonka Anton kuittaa sanomalla tack, tack, ei siis osaa sanoa anteeksi) Tai vaihtoehtoisesti laitan pojan sohvalle selälleen, otan käsistä kiinni, katson silmiin ja toistan em litanian.



Tiedän, tuon haikean tunteen, kun katsoo toista tippasilmässä ja tosi ylpeänä. Minulla iskee aina haikeus tähän aikaan vuodesta.



Mielestäni useamman lapsen äitinä olemisessa yksi parhaita asioita on se, että joutuu katsomaan omaa toimintaa ja miettimään, miten sitä voisi muuttaa, että joku asia toimisi paremmin. Ja se, että on pakko antaa asioiden tietyllä tavalla mennä sen enempiä suunnittelematta, tälläiselle kontrolli/aikataulu friikille kovin kasvattavaa =)



Synttärilahjoista vielä, me ostamme perinteiset vaatteet (isompia kokoja kuin mitä nyt käyttää) Sitten ajattelin muumitaloa ja muumipehmoa (muumit on POP) Meillä on esikoiselta jäänyt niin paljon tavaraa, että vaikea keksiä lahjoja



Nyt hommiin taas, olen täällä puoli salaa ;)



Mareila+Anton

Nopeasti tulin kirjoittelemaan, ennen pääsiäis siivouksen aloitusta (oikeammin viikkosiivouksen, jos on pyhiä/pitkiä viikonloppuja, koitan siivota ennen niitä, ettei tarvitse lomaa käyttää siivoamiseen)



Errj: Minullakin toisen odotuksen loppuraskaus oli kaikkea muutakuin ihanaa. Erinäköisiä kremppoja oli koko ajan (tai ainakin siltä tuntui) Tuosta sf mitasta, sehän ei välttämättä hirveäsi kerro, vauvan asentokin vaikuttaa siihen. Antonia odottaessa sf mitta oli ihan normaali, eikä maha mikään jättisuuri ollut. Koko arvioista en tiedä, Antonia odottaessa sitä ei olisi tehty, ellen olisi joutunut juuri pääsiäisen aikaan käymään sairaalassa supistusten takia. (silloin rv 34? koko arvio oli 2,9 kg, joka osoittautuikin hyvin oikeaksi) Muuten kokoarvioita tehtiin vaan käsin vatsan päältä, eikä ne kertoneet mitään.



Ompas Lylellä ja Kentillä kivoja pääsiäis suunnitelmia. Me varmaan käydään ystäväperheen luona ja huomenna mennään äidille syömään, siinä meidän suunnitelmat.



EIlen oli isän hautajaiset, olivat tosi kauniit ja pappi puhui tosi kauniisti. Muutenkin kaikki meni hyvin, esikoinen käyttäytyi tosi tosi hienosti, sai äiti olla ylpeä. Anton ei ollut mukana, koska ei katsottu tarpeelliseksi ottaa häntä mukaan (=ei olisi kuitenkaan ymmärtänyt tilaisuuden luonnetta, eikä olisi jaksanut olla rauhassa)



Oltiin tänään kaupassa, ja sain tosi hyvä äiti fiiliksen =) Anton sai omat kärryt, joilla kaahasi alkuun, kielsin tiukasti ja sanoin, että äiti ottaa pois, jos Anton ei ole nätisti. No poika jatkoi vaan, joten koppasin pojan syliin ja aikansa siinä huusi, kun minä keräilin tavaroita. Hetken kulutta kysyin, osaatko olla nätisti, mihin Anton hyyyyvin surkeana, että joo. Päästin pojun työntämään kärryjä ja Anton käveli loppuajan nätisti ja jopa jaksoi odottaa, kun tilasin lihaa palvelutiskiltä =) Tuli sellainen olo, että hoisin homman hyvin



Nyt siivouksen kimppuun, oikein mukavaa pääsiäistä kaikille



Mareila+Anton

Olen jotenkin nostalgisella tuulella hippusen lähestyvän 2v synttärin johdosta! Ja uskon, että te parhaiten ymmärrätte olotilani. ippa silmässä, mutta hymy huulilla katsoo tuota pientä isoa poikaa. *Rutistus*



Super iso kiitos kaikille edellisviikkoisen vuodatukseni jälkeen tsempanneille ja kiitos ihan konkreettisista ohjeista. Ihan piti hetkeksi istua ja miettiä omaa käyttäytymistäni ja tapojani. Ja eritotenkin tunnustaudun sellaiseksi ihmiseksi, kuka suunnittelee melko tarkkaankin päivän/viikon kulun ja sitten kun se ei sujukaan aikataulujeni mukaan, niin hermo kiristyy.



Olen Mallun kanssa samaa mieltä, että luultavasti suurin osa tämän ikäisistä lapsosista on melko tempperamenttisia, onhan tuo oman tahdon tuleminen tärkeä vaihe lapsille. Toki on varmasti helpompia ja vaikeampia tapauksia. Itse on myönnettävä, että monissa jutuissa saan katsoa peiliin, eli tilanteen olsii voinut hoitaa tyylikkäämminkin, kuin sen tein. Eli kun olen itse väsynyt, kiireinen etc. niin tulee vaivuttua itsekin lapsen tasolle kinaamaan. T on todella mielenkiintoinen persoona. Häntä on oikeasti vaikea kuvailla. Omaa tahtoa löytyy riittävästi, mutta kuitenkin hän on tietyllä tavalla herkkä. Pääsääntöisesti iloinen ja positiivinen lapsi. Nauttii esillä olosta ja pitää erilaisista juhlista.



Jaahas, muru heräsi!


Lähdettiin viime viikolla yhtenä päivänä kävelemään iskää vastaan. Ehdittiin puolessa tunnissa tietä 100 metriä eteenpäin :D Aika kului lähinnä siihen, että piti heittää kiviä, kiistellä hanskojen kädessä pitämisestä kahden metrin välein ja palata kaksi askelta taaksepäin jokaista kolmea eteenpäin otettua kohden. Helka kyllä pysyi ihan hyvin mun vieressä ja ymmärtää kyllä kun jankutan sille, että autoja pitää varoa ja pitää äitiä kädestä kiinni esim. parkkipaikalla. 100 metriä kävelyä ei tietysti ole kovin yleistämiskelpoinen kokemus, mutta kun kerroin Helkalle, että autot ajaa keskellä tietä ja ihmiset kävelee reunassa, se nyökytteli, osoitteli tietä ja toisti " autot ajjaa kehkee, ihmii reuna" .



On se ihan ihana mukula, vaikka tänään niiden päiväunitaistojen tuoksinassa taas suunnittelin antavani sen spr:n keräykseen...

Laura ja mieheni juuri läksivät sinne mökille, ja mulla on jo ikävä ja tylsää! : ( On tää niin hassua. Enemmän tai vähemmän sitä haikailee oman ajan ja rauhan perään, ja sitten kun sitä saa niin onkin lähinnä kurjaa. Mutta eiköhän tää tästä lähde päivä liikkeelle kuitenkin. Ainakin tekemistä on.



Kiitos Vaakamomille ja Errj:lle eläinasiaan kommentoimisesta. Meilläkin kaikenlainen satuttaminen on ehdottomasti EI, ja siitä koiran kiusaamisesta olen ollut varmaan kaikkein vihaisin Lauralle. Olen kantanut hänet pois tilanteesta ja nuhdellut tiukasti. Onneksi tätä ei tapahdu tosiaankaan päivittäin tai välttämättä edes viikottain, mutta silti. Itse asiassa meidän pitäisi varmaan ylipäätään leikkiä koiran kanssa enemmän, niin molemmille osapuolille syntyisi enemmän myönteisiä kokemuksia toisistaan.



Rairuohosta on pakko paljastaa salaisuus: Ostin sen valmiiksi kasvatettuna!!! En meinaa uskoa sitä itsekään. Pari viikkoa sitten näin yhdessä kukkakaupassa valmista rairuohoa ja silloin hymähtelin mielessäni, että no niin, tähän on tultu. Ihmisillä ei ole aikaa edes rairuohoa kasvattaa! Vaan olishan se pitänyt arvata, että muutamaa päivää ennen pääsiäistä meikäläinen itse havahtuu siihen, ettei mikään enää ehdi itää saatikka kasvaa - joten palasin sinne liikkeeseen ja ostin ruohon!! Sillä hinnalla olisi varmaan saanut ainakin viiden vuoden rairuohot tai vastaavasti vaikka parvekkeellisen ruohoa kesämieltä tuomaan. Huvittaa kyllä itseänikin aika paljon tämä kiireisen kotiäidin kohellus! Heh heh. Mutta laatu rairuohomme laatu on hyvä; oikein on tasainen ja tuuhea. : )



Jänniä noi Helkan nukahtamisrituaalit! Ajattele miten jännää, jos Helka kokee nukahtamisen samalla tavalla kuin sinä Errj lapsena, vaikka juuri ne katon kuviot! Ei kaikki varmaan niihin kiinnittäisi huomiota ollenkaan. Lauralla ei taida olla nyt vastaavia rituaaleja. Me ollaan nyt onnistuttu löytämään ilmeisesti sopiva nukkumaanmenoaika, eikä hän ehdi enää sitä yöpukuaankaan riisua ennen kuin uni tulee, tai muutenkaan kauheasti peuhata. Viime aikoina on ollut tärkeää lähinnä riisua sukat jalasta ja laittaa ne tumpuiksi käteen.



Mun täytyy vielä palata vauvanodotus-jännitykseen ja siihen, kun sanoin jotain että ajattelen nyt asiaa " myös positiivisesti" . Sehän kuulostaa tosi kiittämättömältä, joten täsmennän vähän. Itse raskaudesta ja molemmista lapsistamme olen tositosi kiitollinen! On ihanaa ja onnekasta, että me ollaan saamassa toinen lapsi, se on ihan ihmeellistä. Tiedän hyvin, että monet joutuvat odottamaan ja yrittämään paljon kauemmin ja se on tosi surullista + epäreilua. : (



Se myönteisen ajattelun opettelu liittyy lähinnä pessimistisiin tulevaisuudennäkymiini minusta itsestäni kahden pienen lapsen äitinä - mitä jos musta ei olekaan siihen haipakkaan!?! Mutta en tosiaan ajattele niin enää ihan täysipäiväisesti, vaan pikemminkin uskon ja toivon, että kyllä se siitä sitten lähtee sujumaan..



2-vuotislahjoista oli aiemmin kyselyä. Me annetaan Lauralle sellaisia pieniä muovieläimiä; heppa, lehmä, possu, lammas jne. Oli jotenkin vaikeaa päättää, mikä olisi nyt mieluisa ja hyvä lahja. Mun vanhemmiltani Laura saa polkupyörän, ja se on varmaankin ylitse muiden lahjojen. Miehen vanhemmat sponsoroivat kesäsandaalit ja jotian muita vaatteita. Tädeiltä tulee ilmeisesti pari dvd:tä helpottamaan tulevaa vauvanhoitoani.. Laura itse kylläkin toivoisi " pakettia" , jossa on " rusetti" ja sisällä " tossut" . : )



No mutta ehkä mä nyt ryhdyn niihin pesänrakennuspuuhiini. Aurinkoista päivää ja mieltä kaikille!



t. Ompunäiti ja Laura 9.4.



PS. Hei laittakaa viestien perään hippusten synttäripäiviä ihan muistin virkistykseksi, niin osataan laittaa onnitteluita oikeina päivinä!


Tulipa ihan mieleen, että millaisia unirituaaleja teidän hippusille on kehittynyt? Helkalla on ollut viime aikoina jotain ihan outoja juttuja, se hommaa jotain käsillään vähän ennen nukahtamista, ikään kuin ottaa jotakin esim. seinästä ja laittaa sitä toiseen käteen tai poskeensa tms. Ihan tyhjää siis, en ole oikein keksinyt mistä on kyse. Toinen outo homma on " hassu pörrö" ... Tämä tuli eka kertaa yhtenä aamuna, Helka katseli kattoon, nauroi ja sanoi " hassu pörrö" . Kun pyydettiin osoittamaan missä on hassu pörrö, se osoitti kattoa, jossa me ei nähty kuin oksanreikiä. ??? Helka osaa tosi hienosti sanoa r:n, mutta r ja l menee sillä tavalla sekaisin, että esim. parro=pallo :) Eli en tiedä onko kyse jostain pörröstä vai pöllöstä vai vielä jostain muusta jutusta, jota ei olla ymmärretty.



Mulla oli itselläkin pienenä muutamia nukahtamiseen liittyviä juttuja, esim. " liukumäkitunne" , jossa tunsin ikään kuin lähteväni laskemaan piiiiiiitkää ja kumpuilevaa liukumäkeä. Saatoin nauraa ääneen, kun mahanpohjaa kutitti. Ja oli meidänkin makuuhuoneen katossa oksanrei' istä muodostuvia kuvia, en vaan enää muista mitä. Silti on vähän creepy olo tuosta hassusta pörröstä...



Astetta hassumpi juttu sattui eilen, Helka heräsi päiväunilta itkun kanssa, mitä se ei ole tehnyt enää pitkään aikaan. Menin makuuhuoneeseen katsomaan, eikä tyttöä näy missään. Sängyn ALTA kuului ihmeellistä vikinää ja kitinää, ja siellähän Helka-parka konttasi, silmät ihan ristissä ja selitti jotain " kiinni, jumi" . Voi pientä poloista, se oli varmaan unissaan jostain syystä mennyt sinne sängyn alle ja heräillyt sitten siellä, eikä tajunnut yhtään missä on. Säälitti ja nauratti yhtä aikaa.



Ompunäidille toivotan pitkää pinnaa ja tuloksia eläinten läpsimisen kanssa. Meillähän ei enää elukoita ole itsellä, mutta voin kyllä kuvitella mitä iltavimmassa voi tapahtua. Onhan se sekä turvallisuuskysymys että myös yleensä kyse siitä, ettei eläimiä saa kohdella kaltoin. Minäkin olen muuten epäileväinen jäähypenkin toimivuuden suhteen. Oikein kunnon riehukiukussa Helka on ihan kuuro ja sokea, en usko että se ymmärtäisi yhtään jäähypenkin ideaa siinä tilassa, luulen että enemminkin yritys pakottaa se johonkin penkille istumaan aiheuttaisi lisähämminkiä. Toisaalta eilen se iltavimmassa heitti kaukosäätimen lattialle (joka on jo sinänsä kiellettyjen esineiden listalla ja lisäksi kamojen heitteleminen on EI) sillä seurauksella että kake hajosi. Helka tajusi heti itsekin, että tuli tehtyä tuhmasti ja kun siinä tilanteessa nostettiin se keittiön penkille istumaan ja toruttiin siinä, homma meni oikeasti perille. Riehuvimmaisen kakaran rauhoittamiseen meillä on tällä hetkellä käytössä käskeminen, hillitseminen ja harhautus, eli käsketään rauhoittua ja hillitään hillumista sekä harhautetaan se tekemään jotain vähemmän vimmaavaa, esim. pyydetään Helkaa sohvalle lukemaan kirjaa tai katselemaan kortteja tai valokuvia.



Ai niin, joku viikko sitten kun kerroin, että Helka on ajellut pikkukärryillä kaupassa, piti vielä täsmentää että syy siihen oli itse asiassa se, että en tahdo enää tän mahan kanssa saada nostettua muksua pois isoista kärryistä. MAHAjuttuja vielä sen verran lisää, että kysyin neuvolantädiltä objektiivista mielipidettä, onko tää mun maha jotenkin epänormaalin iso :) No ei ole: täti kertoi hyvin järkeenkäyvästi, että kun kohtu on kertaalleen venynyt, niin venyy helpommin ja vatsalihaksia ei ole yhtä paljon pitämässä mahaa kurissa kuin viimeksi. Jep, erittäin totta. Täällä ei olekaan toista lääkärineuvolaa, vaan kolmas ultra. Se on vasta viikolla 37, joten jos alkaa hermostuttamaan nää supistukset, niin pitää mennä tarkistuttamaan tilanne. Vaikka minkäs teet, jos paikat oiskin pehmenneet, niin ei kai siihen muu auta kuin lepo. Hemoglobiinit mulla oli melko alhaalla, siksikin ehkä väsyttää. Vauva on asettunut ihan lähtöasemiin, pää on niin alhaalla ettei sitä enää tunnekaan, joten ei ole kumma jos jo painaa ja vihloo.



Hauskoja pääsiäispäiviä kaikille, toivottavasti teidän rairuohot on onnistuneet paremmin kuin meidän - siinä on iso kalju läikkä keskellä :)

Vihdoinkin kirjotan ihka omasta kodosta, ihka oman poydan aaresta. On niin hienoa kun kaikki on omaa ja tietaa etta astiat on uusia ja hyvin pestyja yms kun kymmenen vuotta ollut sensekalaisissa vuokrakampissa ympari muailmaa. Koti alkaa olla kunnossa, nojatuoli, taulu ja iso lampunvarjostin tuodaan vuiela autossa rnaskan kautta suomeen - nii-in minnehan me ite siina autossa mahdutaan...



Miehella vahan vaikeuksia soputua tahan sosiaalisuuteen talla parin viikon lomallaan. Meilla on koko ajan joku ja koko ajan puhelin pirisee. Kaverit innoissaan ku ollaan taalla ja mina jaksan olla sosiaalinen lahes aina. Mies taas varsinkin viime aikoina viettaa todella paljon aikaa yksin niin taa on vahan toinen aaripaa. Joten muutto on mennyt kireissa tunnelmissa mika on harmi ku eka oma asunto missa asutaan yhdessa perheena.



Anna luonnetta kuvaa myos aika paljon Helkan, Helmin ja Lauran touhun. Ihan koko ajan touhottaa, vaikka ei nukkuis paikkareita niin silti jaksaa touhuta keskiyohon. Pinna on todella lyhyt eika esim pysty kuuntelemaan lyhyitakaan satuja. Helpot palapelit menee just ja just. Jos ei voimalla saa palaa kohtaansa niin huutaa tuskastuneena " aiti auttaa" ja menee jo muihin hommiin. Anna muuten pari kertaa on naureskellut jotain myos ja nayttanyt jotain katossa, joka on siis valkonen. Olin vahan freked out mutta kaipa se siis kuuluu asiaan.



Anna myos laulelee hopeista kuuta paivittain - aitinsa sita hoilottaa suhteellisen usein asiaan kuulumattomalla voimalla. Ilasin kaydaan aina lapi kaikki tutut ihmiset ja mita niiden kanssa on tehty. Yhtena paivana yhtakkia muisteli " ukki paukutteli taivaalle" , eli uutta vuotta muisteli.



Mukava Mareila, etta isasi hautajaisista jai kaunis muisto. Meilla oli muuten Anna mukana hautajaisissa pari viikkoa sitten ja kayttayti tosi hyvin, huuteli valialla etta " pappi hiijaa" mutta tuli laskemaan oman pienen kimppunsa haudalle ja juoksenteli vasta siella muistotilaisuudessa, mika lohdutti sekin ku toi vahahn iloakin mukaan. Ihan kuin olis ymmartanyt etta siella kappelissa ei sovi juosta. Eika ihmetyksekseni ihmetellyt ollenkaan itkevia aikuisia.



Joko moni on pian jattamassa rattaita pois? Me mennaan moneen paikkaan ilman rattaita (Ilahelle siis) ja Anna haluis aina vaan kavella. Kai ne jo aika kohta vois jattaa vai? Tassa talossa ei vaan rattaat mahdu hissiin ja mietin etta kun yksin olen niin kauppakassit ja rattaat ja Anna ei ole ihan helpoin yhdistelma. Muistaakseni Ompunaidilla sama ongelma, miten aijot hoitaa asian kun vauva tulee? Mietin etta jos ostasin ne paremmat McLarenit niin ne saa helpoosti kokoon hissin tai kannettua kotiin, meilla on nyt vaan matkarattaina ne tosi pienet mita on huono tyontaa. ja eteinen kanssa tosi kapea eli rattaat vie melkein koko tilan...pienessa on asuttava mikali keskustassa haluaa asua.



Stockan ylakerran kahvilassa on iso tila missa on usein aiteja tapaamisessa, kiinnostaisko ketaan nahda keskustassa?



Nyt alan siivoilemaan, muut nukkuu ja anoppi ja appi tulee Annan synttarikahveille tanaan. Ens lauantaina tulee kaverit lapsineen ja samalla ne on vahan niinku tuparit eli iltaan asti saa olla. Mies on ihan tyytyvainen etta on enkuissa silloin, on varmaan melkonen meteli monen lapsen kanssa.



Heipahei ja rentouttavaa paasiaista.



Korelia



P.s erjj, haikea ja kateellinen olo kun olet aippalomalla, vaikka sulla tuskanen olo onkin.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat