Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Vastatkaa rehellisesti kaksosten äidit, koskaan en saa mitään suoria vastauksia kun kysyn. Mikä ikä on haastavinta, vauvavaihe vai sitten myöhemmin?

Kommentit (6)

Vauvavaihe on vielä helppo, jos ei sitten uuvu univajeen takia.



Kaksosissa on työtä, se on tosiasia. Plussapuoliakin kyllä löytyy. Sellaisia, mitä " yksösten" vanhemmat eivät koskaan pääse kokemaan.

Tähän astisella kokemuksella ihan ok menee jos ovat terveitä, mut sairastelevat kaksoset on rankka juttu. Rankempi kuin että 2 yksöstä sairastaa, koska pienten kaksosten äidille jää univajetta jo vauva-ajasta lähtien, ja sitä ei saa millään kurottua kiinni jos vauvojen saadessa ikää ja kokonaisia öitä ne alkaakin sairastaa herkästi kaikki mahdolliset taudit. Siinähän sitten valvot vuosia putkeen ja päivät vedät enemmän tai vähemmän zombiena.



(Nyt juuri lapset parantuneet mahataudissa, joten väsynyt vielä olen.. Toisella korvat putkitettu ja kitarisa poistettu, toinenkin nyt menossa samaan toimenpiteeseen -onneks otettiin vakuutukset!)



Mutta on paljon niitä ihania hetkiä! Meillä on pojat just alkaneet halailla ja pussailla toisiaan! Tappeleehan ne myös, mutta sen vahvan yhteyden seuraaminen on uskomaton kokemus vanhemmalle!



Tosi rankkaa on ajoittain, mutta hyvät hetket vetää silti plussan puolelle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Molemmat ovat tyttöjä. Vauvoina kaksoset vain söivät ja nukkuivat. Äiti kertoo istuneensa sohvalla peukaloita pyörittelemässä ja ihmettelemässä, että " eikös tämän pitänyt olla raskasta?"



Vähän vilkkaampaa oli sitten, kun tytöt oppivat kävelemään ja juoksemaan. Luonteeltaan he ovat kuitenkin tottelevaisia ja rauhallisia, joten mitenkään mahdottoman rankkaa ei äidillään (yh) ollut silloinkaan.



Jos sattuu hyvä tuuri ja lapset " osaavat" odottaa vuoroaan ja ovat perusluonteeltaan rauhallisia ja tyytyväisiä, ei kaksosten hoitokaan kovin rankkaa ole.

Mutta tämä tietenkin vain yksi mielipide kolmen vuoden kokemuksella. Riippuu niin paljon lapsista ja äidinkin luonteesta. Meillä mies, joka kestää univajetta huomattavasti huonommin, voisi vastata toisin.

Minä nautin tästä.

Nyt sitten leikitään yhdessä enimmäkseen ihan sopuisasti, välillä riidellään kun aina pitäisi saada samat tavarat kuin toisella on. Uhmaa ja kiukkua piisaa mutta myös niitä mukavia hetkiä kun halaillaan ja pussaillaan. Ääntä kyllä riittää. Meillä on ollut onnea sen suhteen, että kaikki ovat allergisia iho-oireita lukuunottamatta olleet enimmäkseen terveitä ja nukkuneet hyvin. Siitä se mielestäni riippuu, yhdenkin kanssa voi olla hirveän raskasta jos ei itse saa nukutuksi ja lapsi sairastaa koko ajan.

Kaksosperheissä vauvavaiheista tekee rankan juuri tuo aiemmissakin viesteissä mainittu univelka. Vauvana kahden lapsen kanssa päivät sujuu rautaisella rutiinilla ja suunnittelulla. Työtä toki on vauva-aikanakin aivan riittämiin (kaikki tuplana yhteen vauvaan verrattuna eli kun olet vaipattanut/syöttänyt/kylvettänyt jne toisen on aina vielä toinen odottamassa vuoroaan).



Siinä vaiheessa, kun lapset lähtee liikkeelle, alkaa äidilläkin olla aivan kirjaimellisesti kädet täynnä työtä ja vahtimista, silmät saisi olla selässäkin (tutkimusmatkat suuntautuu yleensä täysin eri suuntiin). Rankin vaihe omasta mielestäni oli reilun vuoden iästä noin kaksi vuotiaaksi. Lapsilla oli omat jalat alla, mutta päätä ei järki vielä kovinkaan paljoa pakottanut. Arki tuntui armottomalta koheltamiselta kun kaksi täystuhoa kulki ympäri taloa ja veti kaikki laatikot ja kaapit tyhjiksi. Leikkimään keskityttiin ehkä sekunnin verran ja sitten taas jatkettiin tutkimustyötä. Sanalliset kiellot kaikui kuin seinille, samasta asiasta/paikasta sai olla ottamassa muksuja 1000 krt päivässä pois.



Nyt kun tuplat on 2,5 vuotiaita arki alkaa olla aika helppoa. Kaverit osaa syödä itse, puhuu hyvin ja leikkii toistensa kanssa jo aivan kivasti. Siinä vaiheessa kun lasten puheen ymmärtämisen taidot alkoi kehittyä paremmiksi, lähti arkikin rullaamaan. Pojat uskoo puhetta ja noudattaa ohjeita jo aivan kivasti. Toki uhmakohtaukset ja poikien välisten riitojen selvittelyt syö välillä pinnaa, mutta niin kait se on kaikissa lapsiperheissä riippumatta onko tuplia vai ei.



Hyvä stressinsietokyky, luovuus ja ennakointi on valttia niin pienten kuin vähän isompienkin tuplien kanssa. Ei tämä kaksosten kanssa elely mitään ylitsepääsemättömän rankkaa ole ollut. Kaksosten kanssa ehkä joutuu asennoitumaan asioihin heti alkuunsa vähän toisella tavalla, ei ole niin suuria odotuksia tai ainakin ne epärealistiset odotukset ja vaatimukset joutuu hyvin pian lasten synnyttyä heittää sivuun. Arki rullaa ja mukana on pakko pysyä. Jokainen tekee sen sitten omalla tyylillään.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat