Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Jouduitko lukemaan päivittäin, öisin, perheen jo mentyä nukkumaan, vai saitko järjestettyä aikaa muuten? Oliko lukemista paljon?



Millaiset olivat pääsykokeet? Pitääkö niihin lukea paljon ja minkälaista kirjallisuutta?



Kommentit (14)

Kohta ensimmäinen vuosi mennyt ja olen AIKATAULUSSA, ei mitään rästissä! Rankkaa on, mutta myös antoisaa ja mukavaakin. Olen tyytyväinen, jos pääsen tenteistä läpi, en vaadi huippuarvosanoja.

En ole vielä katunut, vaikka luulinkin, että olisin päässyt helpommalla.

Opiskelen parhaillaan tietojenkäsittelyä AMK:ssa. Ensimmäinen lukuvuosi lähenee kohta loppuaan, koossa on kevään kurssien jälkeen 55 opintopistettä. Opiskelen siis tavallisella päivälinjalla (nuorisolinja, muut ovat n. 10v nuorempia).



Olen osa-aikatyössä, teen toimistotöitä (palkanlaskentaa, kirjanpitoa, ym) ja hoidan samalla miehen toiminimen kirjanpidon ja juoksevat asiat.



Aika hiton raskasta tämä on! Vuorokaudessa loppuu tunnit kesken! Onneksi mies on ymmärtäväinen ja lapsikin jo koulussa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Itse opiskelin ilta- ja monimuotokoulutuksessa tradenomiksi ja kaksi viimeistä vuotta olin opintojen ohella myös päivätöissä. Iltaopiskeluhan on aina rankkaa, mutta tradenomin opinnot ovat ainakin ns. helpot, että kovin paljon ei tarvitse lukea. Työnikin oli sellainen (toimistotyö), että pystyin aina joskus lukemaan tentteihin työpäivänkin lomassa ja etsimään tietoa netistä tm. erilaisia raportteja varten.

Koulussa kävin 2-3 iltana viikossa ja näinä iltoina mies oli lapsen kanssa.

Iltaopiskelu on varmastikin aina aika rankaa, ja puolison tuki on ihan ehdotonta sen onnistumiseksi.

Olisiko sinulla mahdollista esim. vuorottelu vapaaseen ensimmäisen opiskeluvuoden ajaksi? Tai lyhennettyyn työviikkoon?

Kiitos kommenteistanne. Taitaa jäädä AMK:t meikäläiseltä väliin, jos jo kerta perheettömältäkin loppuu elämä. Ja saatikaan päätyä avioeroon moisen takia, ei kiitos!

Ei ollut silloin lapsia. Ei tulis pienen lapsen kanssa mitään. Muutenkin meni jo illat, yöt ja viikonloput.



Aamulla töihin ja suoraan töistä kouluun ja kotona olin klo 20.30. Eli eipä muuta kuin harjoitustöiden tekoon jne. Samaa viikonloput. Ei ollut paljon vapaa-ajan ongelmia.



En pystyis samaan lapsen kanssa. Miehenkin kanssa oli ongelmia kun tunsi jäävänsä paitsioon.

kun on perhe ja luennot iltaisin ja viikonloppuisin, ei tuosta tullut mitään. Mieskin hermostui ja asuu nyt eri osoitteessa, ei kuulemma ala piikomaan, kun tekee jo nyt 10 tunnin työpäiviä.



Suhteen pilasi ja lyttäsi vähän itsetuntoa, on mahdoton urakka, muut harrastukset ym. jäivät, vauvauinnit ym jäivät kun on luennot, mies kävi tenava-uinnissa viime syksyn vanhemman kanssa, mutta ...



Mieti elämäntilanteesi tarkkaan ennenkuin otat paikan vastaan.

Kieltämättä raskasta oli. Suoritin tutkintoni monimuoto-opiskeluna vajaassa kolmessa vuodessa, jonka aikana myös työskentelin omassa yrityksessä. Lapset olivat vain koulupäivät hoidossa, muuten hoidin itse, työn ohessa. Rakensimme talon puolessa vuodessa opiskelujeni aikana, sain yhden lapsen ja rupesin odottamaan uutta. Olin koulussa lapsen kanssa, eli en siis jäänyt siitä äippä lomalle. Mies kävi töissä ja opiskeli omaa alaansa lisää vuoden verran (iltaisin ja viikonloppuisin )sinä aikana kuin minäkin. Hengissä selvittiin ja täytyy sanoa, että nyt olen tyytyväinen. Ihmissuhteet siinä kyllä kärsii, kun ei ole aikaa oikein kyläillä.



Mutta kyllä opiskelu antaa paljon. Saa ystäviä ja omaa aikaakin hiukan. Itse ainakin meinaan jatkaa tässä vielä muutaman vuoden sisällä=)

Kun kuopus joutui sairaala/lääkärirumbaan, niin laitoin opinnot tauolle puoleksi vuodeksi, mutta en halunnut niitä kokonaan keskeyttää.



Yöllä kun muu perhe nukkui tein opiskeluhommia, oli tosi luksusta, jos oli mahdollisuutta tehdä niitä päivällä tai illalla.



Nyt olen tyytyväinen, että tuli suoritettua tutkinto, mutta uudelleen en varmaan enää alkaisi, ainakaan vielä kun lapset ovat niin pieniä. Ehkä myöhemmin, jos tuo kuopus joskus selviää ilman jatkuvaa apua/valvontaa. Jos silloin on vielä intoa opiskeluun, tässä vaiheessa duuni ja perhe on minulle tarpeeksi enkä kaipaa lisähaasteita/vääntöä.

Kyllä niitä voimia saa vain jostakin. Päivä kerrallaan vaan. Kyllä oikeasti meinasi itku tulla kurkkuun, kun olimme viimeistä päivää koulussa. Jotenkin pää oli tyhjä. Oli se kuitenkin niin mukavaa aikaa! Suosittelen!



t. Se 6

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat