Vierailija

Kannustatko veljiäsi ja/tai siskojasi vai nostaako sisarkateus päätään? Saako kilpailuhenki ikäviä piirteitä: kilpailetko paremmuudesta, vanhempien huomiosta vai peräti perinnöistä?

Sivut

Kommentit (91)

olen huono, jos siskoltani kysytään. Ei pidä minkäänlaista yhteyttä eikä ole selittänyt asiaa. Ei myöskään reagoi millään tavalla yhteydenottoyrityksiini. Veljelleni olen äidillinen sisko, mutta missään tapauksessa suhde ei ole "tasapuolinen" veljen ongelmista johtuen.

mutta siskoni mielestä täys p***a :(

Haukkui ja arvosteli mua ja miestäni pari vuotta sitten siihen malliin (SYYTTÄ!), että ei oo tehnyt mieli olla missään tekemisissä kanssaan.

Ainoa siskoni on, mutta ei voi mitään.

Sukulaisiaan ei voi valita, ja kaikkea en todellakaan aio kuunnella enkä katsoa.

Siskoni ei oo onnellinen meidän puolestamme, on kummallisen kateellinen ja katkera jostakin, mitä ei saa suoraan sanotuksi, vaan muuten vaan aukoo naamaansa.

Siskollani on hyvin vahvat narsistisen luonnehäiriön piirteet, ja on mielestään kaikessa parempi kuin minä tai muut ihmiset.

Siskoni puolesta mua ei harmita enää laisinkaan, itse asiassa olen helpottunut ettei tarvitse sitä p****aa enää kuunnella, mutta lapsiensa puolesta harmittaa, ovathan meidän lasten (joita 4) serkkuja kuitenkin.

Vanhempamme eivät ymmärrä tätä skismaa laisinkaan, vaan ovat asettuneet siskoni puolelle :(

Siinäpä ovat, minä pidän pääni, mun ei tarvitse asiattomia juttuja kuunnella, sanoi kuka mitä hyvänsä.

Kaikki alkoi siitä, kun kerroin, että havittelemme neljättä lasta ;O

Yleensä kaikille iloinen asia, mutta siskoni mielestä jotakin aivan muuta :(

No, nyt olen neljän suloisen lapsukaisen onnellinen äiti, jolla ei "ole" siskoa enää.

-aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

siskoni maanis-depressiivinen, joten se tekee kanssakäymisestä vaikeaa, en ole koskaan samalla moodilla hänen kanssaan, eikä hän pysty keskittymään muihin kuin omiin asioihinsa, kun tapaamme. Siskoni ei ole järin empaattinen johtuu varmaan sairaudesta. Olen siis huolehtivainen, mutta aika lailla etäinen sisko. Ok välit periaatteessa.

Lapsuus/teinivuodet tapeltiin oikein kunnolla mutta nykyään ollaan tosi hyvät ystävät.



Myös kummankin puolisot tulevat toimeen sekä meidän että toistensa kanssa. Matkustelemmekin yhdessä siis ihan ilman lapsia.

kuulostaa paljon omalta siskoltani. "Hyvä" että jollain toisellakin..Ei esim. onnitellut kun kerroin että meille tulee toinen lapsi koska hänellä skimaa mieheni kanssa "en kai voi onnitella kun tollaiselle miehelle teet lapsia"...Siis minulla ei ole ollut mitään skimaa mutta siskollani ja miehelläni ja tästä johtuen pisti välit poikki n .puoleksi vuodeksi kokonaan.

t. Siskon kanssa välit ovat etäiset mutta nyt sentään tekstiviestejä silloin tällöin kirjoitellaan..

Veli kolme vuotta nuorempi, kotona asuessa tapeltiin aina, vaikka silloinkin meillä oli ihan hauskaa yhdessä. Nykyään pidetään yhteyttä ehkä pari kertaa kuussa, miehen avovaimo ei pidä lapsista, joten veli käy meillä yksin. Harmi. Avokkia häiritsee erityisesti se, että veljeni oikeasti viihtyy ja tulee toimeen lasten kanssa. Jossain vaiheessa olin kateellinen veljelleni, kun vanhemmat maksoivat hänen kulujaan aikuisenakin. Edelleen vanhemmat(lähinnä äiti) pitävät veljeä korokkeella puheissaan, en tiedä mistä johtuu, tämä hiertää välejä äitiini.

Kannustan ja tuen nuorempaa sisartani ja haluan hänelle pelkää parasta. Ollaan läheisiä, välillä riidelläänkin, mutta kaikki riidat selvitetään :D

Mulla on ihan sama tilanne, paitsi etä veljelläni ei ole "todettu" mitään ongelmia kun hän on omasta mielestään niin hyvä käsittelemään asioita. On myös uhkaillut olemata koko sukuun missä yhteydessä eikä juuri olekaan. Käytännössä minä olen se, johon välit on kokonaan katkaistu vaikka en ole sitä mitenkään ansainnut. Olen yrittänyt lähentyä, mutta se on aina loppunut yksipuolisuuteen ja siihen että hän loukkaa minua yhä pahemmin. Syyllinen olen minä koska loukkaannun. Hänellä on ihan vääristyneitä käsityksiä minusta ihmisenä, olen jotenkin saanut kaikki paskat niskaani. Ei voi mitään. Asia on tuottanut vuosikausia surua mutta on vain hyväksyttävä.

että perinnönjakokin ollaan tehty, eikä riitaakaan saatu aikaiseksi. Jos ollaan jostain kateellisia, sanotaan se suoraan, sillä ei ole sitten enää negatiivista virettä.

Siskoni on minulle läheisin ihminen maailmassa, läheisempi kuin miehenikin jopa.



Kaverit ja miehet menee ja tulee, mutta sisaruuteen synnytään, se pysyy. Siihen voi luottaa.



Meillä on siskon kanssa 7 vuotta ikäeroa. Slti ollaan toistemme parhaat ystävät. Meillä on esim. sisäpiirinjuttuja ja muutenkin tismalleen samanlainen huumorintaju.



Välillä riidellään, mutta se kuuluu elämään. Siskolle voi turvallisesti purkaa mieltään kun tietää, että tämä ei silti hylkää.



En voisi kuvitellakaan, että siskon kanssa ryhdyttäisiin joskus esim. perinnöstä tappelemaan. Kyllä sisko on omaisuutta tärkeämpi.

Toisen kanssa olen n. kerran kuussa tekemisissä (hänen keskimmäinen lapsi on kummipoikani).

Toinen laittoi välit poikki 5-6 vuotta sitten ja olen viimeeksi tavannut hänet yli neljä vuotta sitten kummipojan ristiäisissä... Perintöriita nääs, ei kuitenkaan mun ja tuon toisen siskon osalta vaan tuon kusipää siskon osalta. Hän on itse valinnut tämän tien ja se riittää. Hän ei tule mihinkään juhliin, vaikka kutsutaankin (minä tai siskoni) ja olemmekin jo luovuttaneet ihan suosiolla.

Emme ole sillä lailla läheisiä että tapaisimme koko ajan, mutta meillä on tosi hauskaa silloin kun tapaamme.



Kilpailuasetelmaa meidän välillemme ei ole koskaan päässyt muodostumaan, sillä meillä on niin erilaiset vahvuudet ja heikkoudet, että kilpaileminen olisi aivan typerää.



Pidän veljestäni niin paljon ettei mua edes häiritse se että epäilen vanhempienikin pitävän siitä enemmän kuin minusta. Minä olen kulmikkaampi persoona ja olen pienestä pitäen riidellyt vanhempieni kanssa enemmän, joten lienee luonnollistakin että ne viihtyvät paremmin sopuisan veljeni kanssa.

Taustalla veljeni nuoruusiällä alkaneet mielenterveysongelmat, jotka ovat sittemmin johtaneet mielenterveyssyistä sairaseläkkeelle siirtymiseen.

Jos kotoa pois muuttamisen aikoihin veljeni pisti välit poikki koko sukuun, mutta sitten reilun 10 vuoden tauon jälkeen välissä oli muutama vuosi, jolloin hän halusikin osallistua taas perheen elämään. Kävi jopa minun ja perheeni luona kylässä (asumme kaukana toisistamme) ja tapasi minua ja perhettäni aina, kun kävimme sukulaisissa. Sitten tapahtui jotakin, josta en tähän päivään mennessä ole päässyt kärryille, ja veljeni pisti taas kaikki välit poikki. Sekä minuun että muuhun sukuun. Olen alistunut tilanteeseen, enkä totta puhuen haluaisikaan enää pahoittaa lasteni mieltä ailahtelevaisen veljeni omituisella käytöksellä.



Lapsena välimme olivat aika normaalit. Murrosiässäkään en muista tavallisuudesta poikkeavan suuria riitoja. Nykytilanne johtunee jokseenkin kokonaan veljeni omista ongelmista.

Mulla on pikkuveli joka on mua 6v nuorempi. Asuvat tässä aika lähellä (alle 10km).



Ollaan kohtuullisen läheiset, tiietään molemmat et jos apua tarttee toisiltamme sitä saamme. Mut muuten ei ollakkaan sitten missään tekemisissä. Veljen vaimo on kai jonkin sortin kummajainen ei aina edes tervehdi, jos sinne menemme ja voi istua selin meihin ja lähtä pois. Sen takia emme käy heillä kovin usein, eivätkä he käy meillä kylässä kuin lasten syntymäpäivinä.



Tahtoisin olla läheisempi veljeni kanssa ja tahtoisin olla läheisempi veljen lasten kanssa (vanhimman kanssa onneksi olenkin). Vaimolle on nyt aivan sama, jos hän ei halua ystävyyttäni en sitä tuputtamaan ala.

Vuotta vanhempi siskoni ja minä ollaan enemmänkin kuin oikein hyviä ystäviä. Pikkusiskoni kanssa olemme enemmän sellaisia perussisaruksia - mutta hyvissä väleissä kuitenkin. Pikkuveljeni kanssa olen etäisin, mutta hyvät välit meilläkin on. Olen siskona mukava, auttavainen enkä kateellinen.

Ei tulisi mieleenkään kilpailla. Jos sisko jotain tavitsee ja voin häntä auttaa niin teen sen. Annan vaikka munuaiseni tai vuokraan kohtuni. Niin ihani siskoja mulla on :).

Nuorimpaan siskoon kaikkein läheisimmät välit. Toiseksi nuorimpaan myös läheiset välit, mutta nuorimman ja tämän keskimmäiset välit jäätävän kylmät ja riitaisat. Lapsena välit veljen kanssa hyvin läheiset, nykyisin emme pysty keskustelemaan enää mistään - olemme kasvaneet täysin erilleen.

Mutta nykyisin ollaan parhaat kaverit ja onneksi myös lapset ja puolisot tulevat hyvin toimeen. Soitellaan pari kertaa viikossa ja tavataan myös aika usein. Tarpeen mukaan sitten puolin ja toisin autellaan lastenhoidossa ja muissa jutuissa.

veli harrastaa rötöstely jne.. Viimeeksi näin hänet jouluna, silloinkin maksoin hänelle, että tuli käymään.



Ei puhuta mistään. Ei soitella. Minulla ei ole edes hänen puhelinnumeroaan.

Äitini kanssa olen hyvissä väleissä, hän kertoo minulle veljeni kuulumiset.



Meillä ikäeroa 8 v, selittäiskö tuo jotain. Ja veljellä adhd ja asperger syndrooma. vaikea tapaus.

Olen yrittänyt puhua ja pitää yhteyttä, mutta ei voimat riitä enää.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat