Vierailija

Lähdettiin eilen aamulla koko perheen voimin kävelylle, kaupassa oli tarkoitus käydä.

Kaupan pihalla meitä vastaan tuli nainen opaskoiran kanssa.

En siinä kummempia ajatellut, onhan sokeita nähty ennenkin, se ei ole ollut mulle harvinaisuus.



Naisen kävellessä koiransa kanssa lähemmäs ruvettiin miehen kanssa katsomaan että naisella on ihonvärinen naamari.

Ihan viereen kun nainen vielä käveli niin eihän sillä mitään naamaria ollut, nainen ei omistanut koko naamaa ollenkaan, ei silmiä, ei karvoja, nenänreijät näin vilaukselta ja suun, korvien paikalla oli vain pienet reijät.



Esikoinenkin rupesi siinä puhumaan että onpas tuo hassun näköinen täti, sillä ei oo silmiä, mieheni hiljensi pojan hyvin äkkiä kun itse olin aika järkyttyneessä tilassa.



Onhan varmaan paljonkin ihmisiä joilta onnettomuuksissa sattunut ja tapahtunut ja puuttuu yhtä jos toista (missähän puskassa olen elänyt kun en ole paljon nähnyt) mutta tästä tuli lähinnä mieleen kauhuleffoissa olevat umpeen muuratut silmät.



Naisen koirakin rupesi temppuilemaan siinä niin minua alkoi kamalasti säälittää, että mitenhän nainen pärjää arkiasioissa ja muutenkin mieleeni tulvi sata asiaa.



Kai mä järkytyn sitten helposti.

Mieskin katsoi minua aika oudosti että silläkin jokseenkin teki pahaa.

Kommentit (14)

Siitä ei ole kauaa kun kuulin tapauksesta, jossa lapsi on syntynyt kokonaan ilman silmiä. En itsekään ollut tiennyt että sellaistakin on. Kuulemma muutamia vuodessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tän naisen olen nähnyt muutamia kertoja. Ensimmäisellä kerralla ajoin autolla ohi, ja luulin nähneeni väärin.

Viimeksi kun näin hänet apteekissa, ja aika läheltä. Täytyy sanoa että joka kerta se hätkäyttää. Ja mulle tulee myös joku outo huoli tai sääli tai joku tunne, en oikein osaa selittää.

Vierailija:

Lainaus:


Tän naisen olen nähnyt muutamia kertoja. Ensimmäisellä kerralla ajoin autolla ohi, ja luulin nähneeni väärin.

Viimeksi kun näin hänet apteekissa, ja aika läheltä. Täytyy sanoa että joka kerta se hätkäyttää. Ja mulle tulee myös joku outo huoli tai sääli tai joku tunne, en oikein osaa selittää.




Jotenkin toivon, etten minä tule ajamaan naisen ohi autolla etten aja pöpelikköön kun pala juuttui kurkkuuni jo ensimmäisellä kerralla naisen nähdessäni etten tajunnut edes alkaa poikaamme hiljentämään siinä kummallisilta kyselyiltä ja kommenteilta.

Havahduin sitten vasta kun mieheni rupesi hiljaa torumaan poikaa.



...olisihan sitä aika paatunut, jos ei missään tuntuisi. Koulussani oli opiskeluaikana nainen, joka oli kasvoistaan palanut/ruhjoutunut pahasti ja hänen kasvojaan vähän väliä leikattiin ja korjattiin. Kolmen vuoden aikana hänet saatiin lähtötilanteeseen nähden ihan mukavaan kuntoon.



Huvittaa nämä kirjoittelut siitä, kuinka tanssija Helena Ahti-Hallbergin kasvot on muka kokonaan rakennettu uudestaan. Jokainen, joka on sellaisen ihmisen nähnyt, tietää sen olevan hänen kohdallaan suurta liioittelua.

Mutta älä huoli! Hyvin he usein pärjäävät arkiaskareissa. Hänkin oli yksin kaupassa!



Kaikkea kamalaa mahtuu maailmaan, mutta on vain hienoa, että iin monet sellaiset joiden tilanteessa moni menettäisi elämänhalun kokonaan jaksavat vaikeimmankin kautta jatkaa elämää.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat