Vierailija

Tarkotus ei ole provota, vaan vilpitön ihmettelyni, että miten jaksaa vaikkapa 50-vuotias esikoululaisen äiti?

Kommentit (16)

Vierailija:

Lainaus:


Ymmärtänet sinäkin, että 20+ näkövinkkelistä 40+ on jo " tosi" vanha. ;-)




Jokainen kokee ikänsä eri tavoin, mutta luultavasti me vanhukset emme tunne oloamme niin vanhukseksi, kuin nuoremmat luulevat.

eikä jaksa ihmetellä niitä muidenkaan valintoja, niin nuorempien kuin itseään vanhempienkien! Varsinkin kun on nyt itsellä 34 v. se Elämä ja lapset...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

on kaksi eri asiaa. Monihan huokailee siinä pikkulapsivaiheessa, että olisipa kiva kun lapset muuttavat pesästä. Sitten kun muuttavat, se onkin kriisin paikka. Siihen jää nököttämäänkin kotiin vieraaksi kasvaneen miehen kanssa, huomaa, että onkin oikeasti liian vanha jo työelämän haasteisiin, ei saakaan niitä ulkomaankomennuksia, kun sinne lähetetäänkin nuorempia ja lapsiinkaan ei ole kunnon otetta, kun ei heidän kanssaan ehditty ruuhkavuosina kunnolla olla. Ja sitten keskitytään antamaan täyspainoista panosta isovanhempina - eli pyörimään lasten nurkissa painolastina.



Tällaisia havaintoja olen itse tehnyt lähipiiristä.

lentäneet pesästä. Siinä sitten istutaan ja ihmetellään tyhjää pesää ja haikaillaan menneitä vuosia. Eläköidytään ennen aikojaan.



Me ollaan menty ja tultu kaksikymmentä vuotta ja eletään nyt toisenlaista nuorta elämää pienten lasten kanssa. Eläköidytään sitten seitsenkymppisinä.



Ja se ero 20-vuotiaissa ja 40-vuotiaissa on, että näin vanhemmiten p***t jaksaa käyttää energiaa siihen, mitä muut ajattelee. Suosittelen!

suunnitelmat, kun " eläköityä" ja haikailla menneitä vuosia. On tehty nyt lasten kanssakin ns. uraa, mutta tietysti aikasempaa paljon pienemmällä liekillä. Ollaan nyt pikkasen alle 40- vuotiaita ja kun nuorinkin lapsista täytää 18 v., ollaan just 50 v.



Sitten voidaan taas vapaasti lähteä ihan mimmosille ulkomaankomennuksille tahansa. Ollaan lastenkin kanssa oltu, mutta siinä on kuitenkin enemmän rajoitteita, ei viitsi lähteä muutamaa vuotta lyhyemmäksi aikaa, eikä kovin levottomille alueille jne. Mä haluan myös tehdä lisää tutkimusta, mutta nyt ei viitsi, kun se aika olis lapsien kanssa touhuamiselta pois.



Ihanaa aikaa nyt kun lapset vielä meidän kanssa, mutta paljon on jo suunnitelmia 10 vuoden päähän kun lapset lentää pois pesästä. Ja olen tosi tyytyväinen, että tuli lapset " tehtyä" heti 30 kieppeillä, koska on ollut energiaa sekä työlle että perhe-elämälle. Mulla on tuttavapiirissä tosi paljon 40+ vanhempia ja olen tehnyt just sen havainnon, mitä ap kyseli, että se vauva- ja taaperoikä menee ok, mutta kyllä päälle 50- vuotias on vähän " ukkoutunut" alakoululaisen vanhempi. Vaikka olis ns. nuorekas ja mitä lie.



Mutta kukin tyylillään. Multa on nuoremmat kolleegat just kyselleet, että miten kannattais tehdä ja minä olen kyllä suositellut, että jos vaan mahdollista, niin lapset kannattaa tehdä suht nuorena. Sitten on vielä paukkuja mahdolliseen isovanhemmuuteenkin. Ja joo, tiedän, ei kaikki halua lapsenlapsia hoitaa vaikka terveys ja ikä sallis, mutta siihen on edes mahdollisuudet.



Elämä ei aina mene niinkuin suunnittelee, mutta turhaa minusta on lykkäämällä lykätä sitä lapsentekoa päälle 40- vuotiaaksi.

että kun verrataan nuorena ja " vanhana" lapsen saaneita, niin jotenkin kuvitellaan, että 4-kymppisenä lapsen saaminen olisi aina jotenkin oma valinta ja lisäksi täysin paheksuttavaa ja lapset ovat varmasti aivan reppanoita, kun heillä on niin vanhat vanhemmat. Entäs sellaisten teiniäitien lapset, jotka joutuu olemaan yksin kotosalla, kun mamma lähtee radalle, kun on jäänyt vähän juoksut kesken? Ihan kuin kenelläkään ei tulisi mieleenkään, että on mahdollista, ettei ole ollut sellaista parisuhdetta aiemmin, jossa lapsia olisi voinut tehdä tai niitä ei ole vain onnistuttu saamaan. Eivät kaikki löydä " sitä oikeaa" parikymppisenä, eikä kaikkien elämä mene sen kaavan mukaan, että heti opiskelujen jälkeen mennään sen lukioaikaisen kullan kanssa naimisiin ja tehdään lapset (ja erotaan kun lapset ovat pieniä). Enkä myöskään ymmärrä sitä mitä hemmettiä se kennelläkään kuuluu, minkä ikäisenä kukin lapsensa tekee. Hankkikaa elämä itsellenne jos ei ole muuta pohdittavaa.

Meillä on kolme lasta, ja nuorimman iltatähden syntyessä olin " jo" 37-vuotias. Mikä vissiin monien mielestä sitten on vielä aika vähän!? Silti huomasin eron jaksamisessa esim. valvomisten suhteen, samoin nyt tunnustan olevani jo aika vanha (41-vuotias) leikki-ikäisen äidiksi. En enää jaksa olla niin innostunut ja energinen kuin parikymppisenä ensimmäisten lasten kanssa, ikävä kyllä. Ja kyllä myönnän olevani myös jämähtänyt tietyllä tavalla, esim. en lämpene kovinkaan helposti enää uusille " hömpötyksille" , kuten kantoliinoihin, kestovaippoihin tai edes varmasti oikeasti järkevään pitkään imetykseen.



Vieläkin silti vauvakuumetta pukkaa, mutta päätettiin miehen kanssa keskittyä näihin kolmeen ja antaa nuorempien lisääntyä jatkossa ;) Teini-ikä kauhistuttaa aidosti pienimmän kohdalla, koska silloin ollaan yli viisikymppisiä... Ei ikä ole vain luku tai asenne, kyllä biologiset faktat puoltavat lasten saamista mielellään 20-35-vuotiaana!

Vierailija:

Lainaus:


lentäneet pesästä. Siinä sitten istutaan ja ihmetellään tyhjää pesää ja haikaillaan menneitä vuosia. Eläköidytään ennen aikojaan.



Me ollaan menty ja tultu kaksikymmentä vuotta ja eletään nyt toisenlaista nuorta elämää pienten lasten kanssa. Eläköidytään sitten seitsenkymppisinä.



Ja se ero 20-vuotiaissa ja 40-vuotiaissa on, että näin vanhemmiten p***t jaksaa käyttää energiaa siihen, mitä muut ajattelee. Suosittelen!




Ja kyllä, oli usein todella väsynyt, sanoi ääneenkin että " en minä ole enää nuori enkä jaksa" , ei osannut leikkiä minun tai siskoni kanssa ja olikin todella ihanaa kun ala-asteikäisenä kaverini luulivat häntä mummokseni.

onhan se varmaan rankkaa,kun muill 50+ on eleensä lapset jo aikuisikää lähenteleviä, eli vapaus lisääntyy tuttavapiirissä, mutta js itse on vielä kiinni pienissä lapsissa niin...

Samoin olen ajatellut että miten ne vanhemmat isät jaksavat. Yksi ystäväni suunittelee perheenlisäystä " sitten joskus" ja lapsen isä olisi sitten vähintään 48-vuotias kun lapsi syntyy. Olen keskustellut ystävän kanssa joskus asiasta ja hän suuttui ihan hirveästi kun mainitsin että saattaa siinä isäkin väsyä. Mies kuulemma jaksaa... :) toivotaan niin.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat