Seuraa 


Täällä usein ihmetelläänn vanhoja äitejä, valtaosa kävijöistä on tehnyt lapset selvästi keskimääräistä suomalaista nuorempina ja täällä syntyy helposti käsitys, että neljän kympin tienoilla tai jopa yli 30-vuotiaana äidiksi tuleva olisi joku poikkeus. Oma todellisuuteni taas kertoo jotain ihan muuta ja tilastotkin tukevat ennemmin sitä todellisuutta.



Suomalainen ensisynnyttäjä todellakin on keskimäärin 28-vuotias, joten erittäin iso osa äideistä on esikoisensa synnyttäessään jo yli 30-vuotias, puhumattakaan sitten kuopuksen syntymisestä. Ja se näkyy. Meillä on 12-vuotias, jonka luokkakavereiden vanhempien keski-ikä on hyvinkin lähellä 50 vuotta, alle 40-vuotiaita vanhempia taitaa olla yhteensä 5 (minut mukaanluettuna) noin 40:stä tietämästäni. 3,5-vuotiaani harrastuksessa tapaamistani leikki-ikäisten vanhemmista olen myös kolmikymppisenä enemmän sieltä juniorikaartista, vanhempien keski-ikä on hyvinkin lähempänä neljää kuin kolmeakymmentä.



Todellisuus ei siis todellakaan vastaa sitä monien täällä maalailemaa kuvaa, että nelikymppisenä lapsia saavat ovat leikki-ikävaiheessa samaan aikaan, kun _kaikki_ muut jo tulevat isovanhemmiksi. Toki tämä varmasti osittain on elämänpiirikohtaista. Joissain suvuissa sukupolvierot ovat perinteisesti lyhyet, joissain pitkät. Ihmiset ystävät ja kaverit usein tulevat samanlaisista ympyröistä, moni hankkii kaverinsa kouluaikoina ja esimerkiksi pitkään kouluja käyyneet usein tekevät lapsensa myöhemmin kuin aikaisin työelämään käsiksi päässeet. Asuinaluekin tietysti vaikuttaa. Nuorina lapset tehneet asuvat usein ainakin lasten ollessa pieniä toisenlaisilla alueilla kuin ne, jotka ovat ensin ehkä kouluttautuneet pitkään, sitten olleet töissä ja vasta sitten hankkineet lapsia. Mutta silti tämän palstan keskimääräiset äidiksituloiät ovat todella kaukana reaalimaailman vastaavista.

Sivut

Kommentit (31)

yliopistotutkinnon, ollut koulutusta vastaavissa töissä pari vuotta, ja asunut ulkomailla ennen lasten syntymää. Ulkomailla olemme asuneet myös lapsien syntymän jälkeen. Ja pointtini tämän kertomisessa on juuri se, että ei toisen elämäntilanteesta voi mitään tietää joidenkin yleistyksien perusteella.



Olisinko ollut 5

Täällä (kuten muuallakin Suomessa) suorastaan suitsutetaan vanhempia äitejä ja me nuoret olemme milloin lapsia itsekin, milloin sossupummeja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija:

Lainaus:


Olet siis tullut ylioppilaaksi viimeistään 18v, päässyt heti yliopistoon, suorittanut tutkinnon n. 2 vuodessa, ollut pari vuotta koulutusta vastaavissa töissä ja ehtinyt jo ulkomaillekin ennen lasten syntymää (jos kaksi lasta niin min 18kk). Aika tiukka tahti, minkä tutkinnon voi lukea 2 vuodessa? HUK? Mutta ei sillä vielä ammattiin päästä. Tosi hienosti 24v:ltä!




Itse en ihmettele tuon kasin yhtälössä muuta kuin ulkomailla asumista ennen lapsen syntymää, ellei se sitten tapahtunut opiskeluaikana niin, että on ollut vaihdossa. Työssä voi käydä opintojen ohellakin, sitä en epäile yhtään.



Itse valmistuin TKK:lta 23-vuotiaana, vaikka olin toisesta vuodesta alkaen kokopäivätyössä. Ja esikoisemme syntyi, kun olin 25v ja vakituisessa työpaikassa DI:nä. Jäin äitiyslomalle suoraan 2-vuotiselta ulkomaankomennukselta. Nyt 30-vuotiaana meillä on jo kaksi lasta, kohta ikioma omakotitalo ja silti paljon maailmaakin nähtynä :) Eli ei tosiaan voi iän perusteella lyödä leimoja...

Fletch:

Lainaus:


täällä syntyy helposti käsitys, että neljän kympin tienoilla tai jopa yli 30-vuotiaana äidiksi tuleva olisi joku poikkeus. Oma todellisuuteni taas kertoo jotain ihan muuta ja tilastotkin tukevat ennemmin sitä todellisuutta.

tämän palstan keskimääräiset äidiksituloiät ovat todella kaukana reaalimaailman vastaavista.




Biologinen kello ei kuitenkaan tikitä yhtään hitaammin 2000-luvun länsimaissakaan, siksi biologisesti paras ikä lasten synnyttämiselle olisi edelleen n. 25 vuotta. Paras vaihe olisi siis saada lapset esim. 23-28-vuotiaana, mutta kuinka moni tähä pystyy? Aika harva :(


Olen myös ymmärtänyt, että tästä syystä en voi olla akateeminen, enkä muutenkaan elämässä hyvin pärjäävä. Tietenkään en ole voinut matkustella, enkä pitää hauskaakaan.



Henkilökohtaisesti minua ei kiinnosta minkä ikäisenä ihmiset lapsensa tekevät. Mitä se minulle kuuluu? Miten se edes voisi minun elämääni vaikuttaa, miten muut ihmiset elämänsä päättävät elää. Silmiin pistää täällä se korskeus, jolla omista vainnoista puhutaan ja se voima, jolla toisten tapa lytätään. En usko, että tällainen käytös johtuu itsevarmuudesta, vaan nimenomaan sen puutteesta.



T: 27-vuotta ja rapiat, toinen tulossa, akateeminen, omassa omakotitalossa Helsingissä asuva, matkustellut ja hauskaa pitänyt, joka aikoo näin tehdä jatkossakin.

Vierailija:

Lainaus:


Olisi aika hyväksyä, että on monia erilaisia vaihtoehtoja elää tätä elämää. Kaikkia eivät kiinnosta samat asiat. Ei ole oikeita tai vääriä tapoja, on vain se itselleen sopivin tapa. Se, että naapuri tai kummin kaiman serkku tekee asiat toisessa järjestyksessä, ei tee hänestä epäonnistunutta ihmistä.




Samassa suhteessa pitenee lapsenhankintaikä. Nykyisin reilusti yli nelikymppiset voivat vielä hyvinkin hankkia lapsia. Nykyisin ei seitsemänkymppinen ole vielä vanhus.

Mutta hedelmällisimmillämme toki olemme siinä 20-30 ikävuoden välillä. Onneksi kuitenkin suurimmalla osalla hedelämllinen ikä jatkuu pidempään ja vielä vanhempanakin raskautumiseen liittyvät hieman kohonneet riskit ovat terveydenhoitojärjestelmässämme kohtuullisen hyvin hallinnassa.



Vierailija:

Lainaus:




Biologinen kello ei kuitenkaan tikitä yhtään hitaammin 2000-luvun länsimaissakaan, siksi biologisesti paras ikä lasten synnyttämiselle olisi edelleen n. 25 vuotta. Paras vaihe olisi siis saada lapset esim. 23-28-vuotiaana, mutta kuinka moni tähä pystyy? Aika harva :(




mukaan otetaan usein myös biletys. Että pitää olla juossut baareissa jne ennen kuin voi olla vastuullinen vanhempi. Eka lapsi lähenee 10 vuoden ikää, itse olen kohta 30-vuotias. Ei ole baarit kutsuneet minua koskaan, enkä ymmärrä, miksi joidenkin mielestä se on kuitenkin pakollinen vaihe ennen perheen hankkimista.



Akateemiset pitkätkään opinnot eivät takaa hyvää toimeentuloa tai vakinaista postia. Esim. amiksesta valmistunut lvi-alan immeinen voi tienata kolmosella alkavaa kk-palkkaa ja opinnot tehty loppuun alta 20-vuotiaana.



Olisi aika hyväksyä, että on monia erilaisia vaihtoehtoja elää tätä elämää. Kaikkia eivät kiinnosta samat asiat. Ei ole oikeita tai vääriä tapoja, on vain se itselleen sopivin tapa. Se, että naapuri tai kummin kaiman serkku tekee asiat toisessa järjestyksessä, ei tee hänestä epäonnistunutta ihmistä.

TKK:lta on mahdollista valmistua neljässä vuodessa, jos on älyä ja motivaatiota tarpeeksi. Samoin lähes kaikkialta muualta, paitsi on poikkeuksia. Ja ne poikkeukset ei perustu opiskelun vaikeuteen vaan puhtaasti hitauteen... esim. kurssitarjotin on onnettomasti tehty ja laadun sijaan panostetaan määrään.

matkustella paljon ja asua ulkomailla. Se on sitten ihan toinen asia, onko edes tarpeen. Sitä ennen on aivan hyvin ehtinyt hankkia lyhyemmän koulutuksen ja matkustella jonkin verran ja jos haluaa opiskella pidempään, niin on se mahdollista lapsen kanssakin. Samoin matkustelu onnistuu vallan mainiosti myöhemminkin, jos siihen intoa on.



Vierailija:

Lainaus:


vähän nuoremmista äideistä. Että jos on saanut lapsen alle 25v ei muka ole voinut ehtiä opiskella ja matkustella jne. Eli ei kai oikeasti ihmiset noin yksioikoisesti ajattele. Itse olen saanut lapsia sekä nuorempana että vähän vanhempana, enkä välttämättä sovi yhteen kaikkien stereotypioiden kanssa, niinkuin ei kukaan muukaan.




Vierailija:

Lainaus:


Ei paljoa kiinnostaisi 30-ruuhkavuosiin tehdä lapsia. Nyt saan yliopistotutkinnon näppärästi tehtyä, kun lapset siirtyivät kotihoidosta päiväkotiin ja ehdin puskea uraa vielä alle 30-vuotiaana alkuun:) Ja 40-vuotiaana sitten ihan uudet haasteet=)




Siihen, että lasten takia moni alkaa siinä vaiheessa maksaa isompaa asuntoa jne, mikä vaatii taas panostamista työhön.



minkä mukaan lapsen hankkiminen olisi jotenkin mahdotonta ennen kolmekymppiä. Että kun yhteiskuntaa vaatii sitä ja tätä. Mikähän siinä on niin mahdotonta jos ei ole terveyden kanssa pulmia ja isäehdokas ja haluja löytyy?

vähän nuoremmista äideistä. Että jos on saanut lapsen alle 25v ei muka ole voinut ehtiä opiskella ja matkustella jne. Eli ei kai oikeasti ihmiset noin yksioikoisesti ajattele. Itse olen saanut lapsia sekä nuorempana että vähän vanhempana, enkä välttämättä sovi yhteen kaikkien stereotypioiden kanssa, niinkuin ei kukaan muukaan.

Ei paljoa kiinnostaisi 30-ruuhkavuosiin tehdä lapsia. Nyt saan yliopistotutkinnon näppärästi tehtyä, kun lapset siirtyivät kotihoidosta päiväkotiin ja ehdin puskea uraa vielä alle 30-vuotiaana alkuun:) Ja 40-vuotiaana sitten ihan uudet haasteet=)

Olet siis tullut ylioppilaaksi viimeistään 18v, päässyt heti yliopistoon, suorittanut tutkinnon n. 2 vuodessa, ollut pari vuotta koulutusta vastaavissa töissä ja ehtinyt jo ulkomaillekin ennen lasten syntymää (jos kaksi lasta niin min 18kk). Aika tiukka tahti, minkä tutkinnon voi lukea 2 vuodessa? HUK? Mutta ei sillä vielä ammattiin päästä. Tosi hienosti 24v:ltä!

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat