Vierailija

Minulla 5 vuotta :S

Kommentit (20)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kai kriiseilijöistä nuorin, täytän 25 syksyllä. Mitä teille tapahtui kolmenkympin kriisissä? Mä suren mennyttä elämääni, (vaikka oikeasti se on vasta alussa) tulevaisuus pelottaa,tähän asti kun on ollut niin selvät kuviot, eli opiskelu, mies perhe, mut mitäs sit kun lapset on isoja? ollaanko miehen kanssa vieraannuttu toisistamme, kestetäänkö elämää kahdestaan?

On muuten ottanut ihan oikeasti koville. Ja kriisi on ollut todellinen. Mutta nyt olen entistä vahvempi ja tiedostan enemmän itseäni ja elämääni.

Vierailija:

Lainaus:


25-vuotiaasta 31v asti




25 vuotiaana tajusin, että olen lähempänä kolmea kymppiä, kuin kahta ja kriisi iski! Nyt lähestyy 32v ja alkaa pikkuhiljaa helpottaa... :)

kans alkoi kun täytin 27. Tajusin etten ole kaksikymppinen, en kaksvitonenkaan, vaan... Varsinainen ikä 30 ei stressannut, mutta elämäni saamattomuus. En mielestäni ollut saanut elämässäni mitään aikaiseksi, mietin kaikkia vääriä valintojani ja mitä jos -mahdollisuuksia. Gradu on kesken ja ehdin täyttää 28 kun valmistun, työpaikkaa ei ole, oman alan työkokemusta vain alle vuosi. Kuuluisaa panikointipunnintaa, että missä välissä lapset, työpaikka, vakiintuminen työelämään jne. Nyt jotenkin vähän helpottaa kun valmistuminen on todellakin ihan just edessä, eli jonkin virstanpylväs saavutettuna. Ja monien kauhuksi aiomme antaa lapsiasian vielä odottaa pari vuotta, vaikka mä olenkin täälläkin jo moneen kertaan todetusti ihan sikavanha mummoäidiksi.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat