Vierailija

Mainion vitutuspinon vastapainoksi myös iloisten tunteiden tuulettelua, eli kerro, mikä tässä päivässä tuotti iloa sinulle.

Kommentit (27)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oli ehkä neljäs kerta, kun oltiin " harjoittelemassa" ja yhtäkkiä lähti polkemaan. Ja se, mitä hän sanoi: " Äiti, katso, minä sain ITSE pyörän liikkeelle!" sai melkein kyyneleet silmiin.

Sitten mennä viipotti viiri heiluen onnellisena. :)

päikkärit....lääkäriin mennessä nauratti, kun poika pui nokkahuilun soittajalle nyrkkiä ja sanoi: lopeta, mun korvat hajoo, tyttö vaan hymyili, ei kuullut mitä poika sanoi. Itsekään en tykännyt soitostaan, joten minua nauratti sisäisesti.

Se on minulle harvinaista herkkua. Kun lapsia on 5 niin aina on joku joka tahtoo mukaan. Mieli lepäsi kun ei tarvinnut koko ajan vahtia jotakin. Sain vain kävellä omien ajatusteni kanssa.

Tuli hyvä mieli!

Lisäksi ystäväni kävi meillä kahvilla ja sain parnataa sen kanss amaailmaa vähän haukkumalla anoppiani ;) Kyllä helpotti ja taas jaksaa! (anoppi pahoitti mieleni eilen tosi pahasti)

Koko perhe ollaan yhdessä kotona, olimme ulkona ja mies siivosi.



Ruusuissa oli vihreää eli ovat elossa(!) ja muutenkin piha näyttää elossa olevalta.



Kävin henkilökuntakaupassa ostoksilla ja löysin kaksi äärettömän upeaa takkia, juuri minulle sopivia. Ja lisäksi 1 ok-takin ja 2 takkia äidilleni. Hintaa näille tuli yhteensä 11,50 ¿. Ja näistä upeista takeista olisin maksanut (jos jostain olisin aikaisemmin löytänyt) vaikka 200 e/kpl.



Uittoyhtiö rules.

Kävin laitamassa aivot narikaan kaupungilla katsomassa yksin leffan ja juomassa yhden siiderin. Oli ihan kivaa. Pääsi vähän irti töistä ja ahdistavasta kotielämästä.

Vaikka asutaan samassa kaupungissa ollaan nähty vähän viime aikoina. Toisten ihmisten kanssa juttu jatkuu siitä mihin edellisellä kerralla on jääty

Aloitti viime syksynä sählyn, ja joutui jossain vaiheessa porukan kiusaamaksi. Asiaa puitiin sekä lasten että heidän vanhempiensa kesken ja juttu saatiin sovituksi, mutta pojalleni jäi kuitenkin kammo treenejä kohtaan. Jäi sitten alkuvuodesta kokonaan pois harjoituksista, kunnes sain tänään vihdoin houkuteltua edes katsomaan kentän laidalle. Puolet ajasta seurasi peliä vain sivusta, vaikka mieli teki selvästi kovasti mukaan. Sitten yhtäkkiä rohkaistui, hyppäsi sekaan ja nosti joukkueensa 0-3 tappioasemasta tasoihin =) Kaverit olivat onnessaan, poika vielä onnellisempi ja äiti ehkä onnellisin ;)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat