Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Lapsi ei kuulemma ole hengenvaarassa, mutta on vammainen.

Itse olen sitä mieltä, että tottakai onnittelen. En vammaisuudesta, vaan vauvasta. Heidän rakas lapsi se silti on. Ajattelin viedä kortin ja jonkun potkupuvun tms. Mutta pari muuta kaveria on sitä mieltä, ettei kehtaa onnitella, se olisi vittuilua.

Mitä mieltä?

Kommentit (15)

Varmasti osa juuri vammaisen lapsen saaneista äideistä mielellään ottaa onnittelut, kun osa taas voi loukkaantua. En osaa kyllä neuvoa yhtään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ja vaikka äidillä olisi ahdistuneita fiiliksiä tms. niin niitä ei ainakaan auta yhtään se, jos ympäristökin suhtautuu lapseen onnettomuutena.

Itselläni myös vammainen lapsi. Suurin osa ystävistä ja sukulaisista onnittelivat " normaalisti" , osa ei. Nämä ei-onnitelleet ovat jääneet mieleen. Lapsi on odotettu ja ehkä myös rakastettu heti alusta asti vaikka vammainen onkin. Vammaisen lapsen vanhemmat sitä paitsi tarvitsevat entistä enemmän tukea. He varmasti myös toivovat, että ystävyyssuhteet jatkuvat entiseen malliin. Näin minä ainakin olen toivonut.

mitäs ihme dorkia ne sun toiset kaverit oikein on?



mun äiti kun syntyi aikoinaan 50-luvulla niin hänen äidilleen tuli sairaalaan sukulaisilta surunvalitteluja. oon jo kerennyt kuvittelemaan että tällaiset asenteet ois jääny sinne 50-luvulle.



ei siitä vammasta tarvitse onnitella, vaan lapsesta.

Minusta olisi törkeää jättää onnittelematta sen takia, että lapsi sattuu olemaan vammainen.



Osta vain lahja ja mene käymään! Varmasti vanhemmilla menee jonkin aikaa asian sulattamiseen (jos vamma ei ollut tiedossa jo etukäteen), mutta älä silti " hylkää" heitä lapsen vamman vuoksi.

Kyllä se oma lapsi on ihan yhtä rakas, oli sitten mikä vamma tahansa. Toki voi olla vielä alkushokki vanhemmilla, mutta silti olisi mielestäni paljon loukkaavampaa olla onnittelematta.

Mulla on vammainen lapsi ja jos joku ei olisi mua onnitellut lapsesta, en puhuisi enää koko tyypin kanssa. lapsi kuin lapsi vaikka vammainen onkin.

En utele lapsen vammasta, mutta kuuntelen jos ja kun äiti haluaa siitä puhua.

Kiitos mielipiteistä, ne vahvistivat omaa kantaani :) Oli vaan pakko hakea peesiä, etten tule vahingossa loukanneeksi ystävää.

Ap

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat