Seuraa 

Olisko vinkkejä 3,5-vuotiaan tytön ilta/nukkumaanmeno- ja yöpelkoihin? Olemme muuttaneet makuuhuonetta, kun saimme esikoisen huoneen remontoitua. Nyt 3,5-vuotias esikoistyttö nukkuu omassa huoneessaan, ja me muut siinä seinän takana olevassa huoneessa. Huonemuuton jälkeen tyttö on alkanut sanoa joka ilta iltasadun jälkeen että pelottaa. Joskus epäilen että hakeeko vain huomiota, vai yrittääkö pelata aikaa, vai koittaako saada minua jäämään huoneeseen tms. Vai voivatko pelot olla todellisia... Olenko julma kun pakotan hänet jäämään omaan huoneeseen? Öisin hän herää itkemään/huutamaan, nykyään lähes joka yö. Aikaisemmin tätä tapahtui vain toisinaan. Usein kömpii aamuyöstä meidän sänkyyn, ja nukkuu siinä rauhallisesti aamuun saakka. Mutta omassa huoneessaan on tosi rauhaton. Tyttö on muutenkin todella vaativa ja tempperamenttinen tapaus, meillä tapellaan joka päivä pukemisesta, syömisestä ja niistä kaikista asioista, joista tämänikäisen kanssa kuulemma kuuluukin tapella... Mutta näitä pelko-juttuja en ymmärrä. Me ollaan juteltu aiheesta monesti ja olen kysynyt mikä pelottaa, ja kaapit ja sängynaluset on tutkittu ja olen vakuutellut ettei ikkunastakaan kukaan tai mikään pääse sisälle. Yhtenä iltana vaihdettiin tytön sängyn paikkaa lähemmäs ovea, jotta olisi "lähempänä" meidän sänkyä, muttei sekään tunnu auttavan. Kysyin esikoiselta samalla, että missä hän haluaisi, että hänen sänkynsä olisi. Että missä häntä ei pelottaisi, ja vastaus oli: "teidän sängyn vieressä"... Haluaisin kuitenkin pitää kiinni siitä, että hän nukkuisi omassa huoneessaan, koska meidän kuopus (6kk) on niin herkkäuninen, että herää joka kerta siihen, kun isosisko itkee/huutaa unissaan...(nukuimme aikaisemmin koko perhe samassa huoneessa, ja silloin yöt olivat tosi rikkonaisia). Siskosten samassa huoneessa nukkumistakaan ei voi ajatella, ainakaan vielä (vaikka itse suostuisin siihen heti...huoh)...ajattelin sitä että jos esikoista ei pelottais niin paljon, kun/jos sisko nukkuis samassa huoneessa... Harmittaa sanoa kiukkuisesti joka ilta, kun neiti huutelee huoneestaan niin monta kertaa että äidillä palaa käämit, ja viimeiseksi sanon kiukkuisesti että "nyt hiljaa tai tulen laittamaan valot pois..." (tämä on yleensä ainoa joka tehoaa). Ja joka kerta tulee syyllinen olo... Neuvoja, vinkkejä?

Kommentit (2)

Kyllä pelot ovat tuon ikäisellä todellisia. Ne liityvät ikään ja mielikuvituksen kehittymiseen. Lapsi osaa siis kuvitella sängyn alle mörköjä tai kaappiin hirviöitä. Meillä nelivuotias jää omaan sänkyyn, kun valot ovat päällä ja ovi auki ja kuulee meidän äänet. Yöllä jos herää ja pelkää, käymme rauhoittelemassa tai tilanteen vaatiessa voi tulla sänkymme viereen patjalle nukkumaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat